Loppukesä Norjassa & muuta pohdintaa

Vähän jäi Norjan reissukuulumiset puolitiehen. Kirjottelin postauksen parin viikon reissussa olon jälkeen, mutta sitten homma hieman jäi kun tuli “vähän” muuta ajateltavaa. Meinattiin nimittäin ostaa Norjasta pikkunen maatila ja jäädä sille tielle. Tai no ei ihan kirjaimellisesti sille tielle, paikka oli nimittäin tosi huono kuntoinen ja olis vaatinu ison remontin tai mahdollisesti jopa koko rötiskön purkamisen, mutta jos kaikki olis menny nappiin, olis meistä jossain vaiheessa tullut beiarilaisia. Hinnasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen myyjän kanssa ja lopulta ehkä onni onnettomuudessa, että niin kävi. Kun tultiin takasin Sirkkaan, tuli vahvasti sellainen fiilis että ei me täältä kyllä haluta pois. Ainakaan toistaiseksi. Täällä on kaikki mitä me just nyt kaivataan. 

Vietettiin Beiskillä siis yhteensä 6 viikkoa. Sen verran kesti mun työpesti Laksekontoretilla. Työt meni tosi kivasti. Oli mukavaa nähdä erilaisia ihmisiä ja rupatella kalastuksesta. Oli myös hauska huomata, et kyllä mulla on ihan hyvä tuntemus jokea ja koko aluetta kohtaan. Kalastusvinkkien/lupamkyynnin/desauksen lisäksi hommaan kuului välillä myös turisti-infon puoli. Mulla oli työkaverina kesän ajan Damir, joka enempi hoiti sitä turrepuolta mut jos Damir oli vapaalla, oli se tietty myös mun huolehdittavana. Eikä siinä ollu mitään ongelmaa. 

Loppujen lopuksi tuli itse kalastettua oikeesti tosi vähän. Toi maatilan ostoprokkis tietysti vei kaistaa aika paljon pääkopasta, mutta ei ollu muutenkaan ihan hirveesti fiilistä lähteä jokirantaan. Kyllä tää lohen  tilanne pitkin poikin maailmaa huolettaa sen verran paljon, et tuntui jollain tapaa rikolliselta lähtee kalaan. Monesti tuli Tonin kanssa mietittyä et onko tässä mitään järkeä. Beiskilläkin tilastot on laskenu vuosi toisensa jälkeen, vaikka kalastus joella on ollu aina hyvin ja järkevästi säännösteltyä. Vika siis tuskin on kalastajissa, vaan joku isompi ongelma on jossain. Vaikka oma kalastus on aina ollut järkevällä pohjalla, sääntöjä tulee noudatettua ja sitä rataa, on silti nyt tullut mietittyä että haluaako lohen ahdinkoa edesauttaa entisestään. Lohenkalastus on ollut pitkään tärkeä harrastus itselle ja tuntuu tosi harmilliselta, jos se loppusi mutta samaan aikaa tuntuu itsekkäältä harrastaa jotain vain sen takia, että se on itselle mieluisaa. Ollaan tässä vähän puhuttu sellaista, että saatetaan pitää lohenkalastuksesta ainakin hieman taukoa ja katsoa, että mihin suuntaan asiat etenee. Ja vaikka yksittäisen ihmisen valinnoilla ei olisi mitään vaikutusta, on se vähintään itselle merkityksellistä. 

Koska lohenkalastuksen järkevyyden miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, tuntui paljon paremmalta vaihtikselta lähteä tekemään joku topptur tai syömään tuoreita mustikoita, jota oli tuntureille ihan jäätäviä määriä. Käytiin yhteensä kolmella Beiarin laakson eri huipulla. Se oli tosi siistiä. Samalla bongailtiin potentiaalisia vapaalaskupaikkoja. Niitä tuntuis alueella riittävän, mut saapi olla kyllä tarkka missä liikkuu. Oli sen verran vyöryövän näköisiä maastoja myös. Voipi olla että joskus ollaan Beiskillä laskemassa. 

Beiskillä vietettyjen viikkojen jälkeen lähdettiin kahden viikon lomalle. Kierettiin pohjoisen Norjan perus paikat, eli Lofootit, Andøya, Senja, Sommarøya, Lyngen ja Alta. Meidän piti ettiskellä jotain uusia kalapaikkoja matkan varrelta, mut suurin osa reissusta meni siihen, että koitettiin vaan saada meidän teltta pysymään hengissä kauheessa myräkässä. Käytiin muutaman kerran merellä heittämässä, mutta siinä kaikki. Alkoi reissuväsymyskin jo vähän painaa. Ihan reissun lopussa käytiin vielä Kautokeinossa kalassa kun se oli sopivasti reitin varrella kotimatkalla. Sitten oltiin aivan done. Oli ihanaa tulla takas kotiin kahden kuukauden kesäreissun jälkeen. :)

Lisää oman harrastuksen kyseenalaistamista tuli yllättäen myös ihan uusien juttujen lomassa. Palattiin just hetki sitten kolmen viikon Thaimaan matkalta, jossa pääpainona oli sukeltaminen. Oli kummallekkin ihan uusi harrastus ja hurahdettiin ihan täysin. Me lähdettiin matkaan sillä mielellä, että otetaan vain Open Water Diver paperit, mutta lopulta käytiin vielä kolme erilaista kurssia sen päälle. Ekana hyppy Advanced Adventurer levelille ja sit vielä Nitrox pätevyys ja luokitus 40 metriin saakka. Oli huikeeta hommaa. Ihan mahtavaa olla pinnan alla vedenpaineen syleilyssä kattomassa kaikkea vedenalaista elämää. Mä oon aina ajatellut kalat hienoina eläiminä, mut nyt tuli jotenkin vielä uutta kulmaa siihen kun näki kalat omassa ympäristössään touhuamassa omia juttujaan. Ja tämä sai pohtimaan lisää etenkin C&R kalastuksen järkevyyttä. Ja tästähän päästäänkin sitten pienoiseen identiteettikriisiin. Perhokalastus kun on pitkään ollut niin iso osa omaa identiteettiä. Tällaiset pohdinnat pistää pään pyörälle, mutta ehkä se on ihan tervettä välillä kyseenalaistaa omia juttuja.

Saa nähdä mihin tää harrastus tästä vielä muotoutuu. Itsehän en ole ikinä ollut ihan pelkästään C&R kalastaja. Kaloja tulee otettua ylös valikoiden, rajoitusten ja järkevyyden puitteissa. En pysty mitenkään allekirjottaa myöskään “otetaan kaikki mitä saadaan” mentaliteettia. Niin kauan kun tuntuu hyvältä syödä kalaa, jatkuu valikoiva kalastus varmasti meidän taloudessa ennallaan. Aika näyttää. Onhan kalastus jo vähentynyt aika paljon pohjoiseen muuton jälkeen. Täällä kun avovesikausi on sen verran lyhyt. Alkuun se mietitytti, että miltä mahtaa tuntua niin lyhkänen kalastuskausi, mutta täällä on niin paljon kaikkee muuta aktiviteettia pitkin vuotta, että se on ihan fine. :)