Uusia vesiä & uusi reissukaveri

 Pitkästä aikaa. Kalastuskausi on vihdoin saatu avattua täällä pohjolassakin. Pari vuotta sitten päivittelin, että kuinka tuntuu oudolta avata kalastuskausi kesäkuun alussa, mutta nyt tänä vuonna aloitus venyi vieläkin pitemmälle. Tehtiin kesäkuun alussa muutto, joka vähän sotki suunnitelmia. Muutettiin siis niinkin kauas kun viereiseen taloon, pysyttiin saman taloyhtiön sisällä siis. Nyt kun muuttohommat on saatu päätökseen niin pystyi vähän paremmin keskittymään taas muuhun, esim kalastukseen. Vaikka ollaan asuttu Sirkassa nyt pari vuotta, ei olla ikinä käyty Ounasjoella kalassa. Tai missään muuallakaan tässä ihan lähialueilla. Tänä kesänä kun ei lähdetä pidemmäksi aikaa mihinkään muualle, on nyt sitten eri tavalla aikaa tutustua myös lähivesiin. 

Otettiin luvat Kittilän kirkokylän osakaskunnan vesille. Sillä pääsee kalastamaan Ounasjokea, Aakenusjokea ja joitakin järviä. Me suunnattiin juhannuspäivänä illaksi Ounasjoelle. On se kyllä hieno joki paikoitellen. Tulee vaan miettineeksi, että kuinka hieno se olisikaan jos sinne pääsisi lohi nousemaan. Olis siistejä paikkoja kalastettavaksi. Nyt käytiin tutustumassa yhteen koskeen. Vettä oli edelleenkin aika paljon, joten jätettiin suosiolla suuremmat kahlaamiset toiseen kertaan. Onneks isommalla vedellä kaloja on myös lähempänä rantoja. Sen lisäksi, että oltiin ekaa kertaa kotijoella kalassa, oli tämä myös ensimmäinen kerta kun meillä oli koira matkassa jokirannassa. 

Saanen esitellä meidän uudenn reissukaverin. Hän on Tahvo, vähän päälle 9kk ikäinen Lapinporokoira. Tahvo on hauska heppu, ihmisläheinen ja kiltti, mutta sopivasti myös luonnetta omaava nuori herra. Ollaan heti alusta lähtien totutettua Tahvoa olemaan meidän matkassa milloin missäkin. Ollaan käyty yhdessä retkeilemässä, vapaalaskemassa ja nyt myös kalassa. Tahvo on ollut mulla myös töissä mukana pienestä pitäen. Ollaan käyty myös treenaamassa porojen paimennusta. Toni etenkin hieman hurahti noihin paimennushommiin. On mielenkiintoista seurata koiraa sen omassa elementissään. Tahvo on pärjännyt paimennuksissa hyvin.

Idea koirasta oli ollut ilmoilla siitä lähtien oikeestaan kun muutettiin pohjoiseen. Tahvo kuitenkin tuli meille vähän vahingossa tai ainakin nopeammin mitä ehkä oltiin ajateltu. Täällä perällä on paljon porokoiria ja mekin saatiin muutamasta eri suunnasta kommenttia, että porokoira voisi olla just meidän elämään sopiva rotu. Lähtee ulos säässä kuin säässä, lumi ei tartu turkkiin, kestää kylmää ja pärjää kaikenlaisissa aktiviteeteissa mukana. Porokoira alkoi tuntua ihan kivalta vaihtoehdolta. Sitten viime syksyny kuultiin, että yhden kaverin koiralle on juuri syntynyt pennut ja niitä olisi mahdollisesti muutama vielä vapaana. Pienen pohtimisen jälkeen päätettiin, että kyllä meille voi tulla koira just nyt. Miksipä sitä odottaa. Syksyn edetessä Kaisa teki valinnat pentujen suhteen ja meille valikoitui Tahvo. Ollaan tosi onnellisia tästä uudesta reissukaverista.