Kaislikossa pitkästä aikaa

Onpas edellisestä haukirupeamasta kulunu pitkään! En osannu edes varmaksi sanoo et millon oon ollu viimeks, mut täältä blogistahan sen sai selville. Jos satunnaisia mökkihauitteluja ei lasketa mukaan, niin edellinen kerta kellurenkaalla oli kesällä 2016. :D Hupsanssaa. Mä oon enemmän syksyhauen ystävä, mut edellinen syysreissu on näköjään tehty 2015. Tai oikeestaan talvihan silloin oli. Joulukuussa 2015 on tullu edelliset haukienkat. Kivaa oli päästä kellumaan pitkästä aikaa. Lähettiin tossa yks päivä koluamaan kaislikoita mun entisen duunikaverin Matin kanssa. Vanhat tutut hoodit tuotti tulosta. Ei enkkoja mut ihan kiva kala kuitenkin, 5.4kg! Samaan aikaan mestoille sattui myös paikallisten kulmien kundi Anton, joka lainasi haavia ja vaakaa. Masa räpsäs mun kameralla poset.

Päivän keli on aika siisti. Sellainen tosi utuinen. Vuodenaikaan nähden on kyllä aika lämmin vielä, vesikin sen verran lämmintä, et ei tullu yhtään kylmä missään vaiheessa. Toivottavasti tän vuoden kausi jatkuu vielä pitkään. Alkuiltaa kohden keli hieman kirkastui ja saatiin nauttia kivasta auringonpaisteesta. Se tosin hankaloitti kalastusta ja koko kaislikko tuntui hiljenevän. Anton tunsi paikat hyvin ja oli käynyt jigaamassa ahvenia sillä aikaa kun me Matin kanssa koitettiin löytää haukia. Niitä saatiin päivän aikana yhteensä 7. Perus puikuloita ja sit tää yks vähän parempi. Pituutta ei mitattu, mutta veikkaan että pyörii siinä 90cm tienoilla. Montakohan sen mittasta haukea oon saanu... :D Se on mun perusmitta. Metriin en oo päässy vieläkään, neljä senttiä uupuu vielä. Jospa tänä syksynä! Anton oli saanu muutamia kivan kokosia appuroita. Niistäkin napattiin kuvat muistoksi.

Ennen pimeetä pistettiin kamat kasaan. Oli kyllä niin kiva päivä. Tuli niiiiiiin tarpeeseen. Ku Matti heitti mut himaan, mul oli tosi kepee olo. Tässä sen just näkee, heti kun pääsee tekee sitä mistä tykkää, mieli kirkastuu kummasti! Seuraavana päivänä töissäkin jaksoi taas astetta paremmin ja otsaan tässä viime aikoina kasvanu tatti ei ollu ihan niin suuri. Ulkoilma tekee ihmeitä. Ja oli kiva tuntee pitkästä aikaa siiman päässä jotain. Edellinen kerta tais olla juhannuksena. Tai joo... kyllä siellä siiman päässä oli jtapahtumaa myös heinäkuun lohilomalla, mut ykskään ei tullu ylös asti. Karvaat karkuutukset kalvaa mieltä vieläkin. Ehkä mä pääsen siitä yli ensi kesänä...