Syksy on täällä

Kesä meni ja syksy saapui. Maailman tilanne ei ota parantuakseen ja sehän pientä ihmistä vituttaa. Terveenä sentään pysytty, mutta kyllä alkaa ihan huolella jurppimaan ihan kaikki. Tässä on tullu eleltyä aika hissukseen keväästä lähtien ja aina vaan yrittäny pysyy positiivisena asioiden suhteen, mut pikkuhiljaa rupee pakka levii pahemman kerran käsiin. Kesän kahden Norjan reissun jälkeen asettuminen kaupungin kupeeseen ei oo tuntunu yhtään helpolta. Viimeisimmällä reissulla oltiin Juuson ja Miikan kanssa elokuussa. Reissulta ei oo ees kuvia, kun otettiin koko homma enemmän lomailun kannalta. Tuntu hyvältä olla hetki pimennossa ihan kaikelta ikävältä. 

Eilen otin itteeni niskasta kiinni ja lähdin kalaan. Sekin on tuntunu jotenkin vaikeelta nyt hetken aikaa, kun kaikki vaan harmittaa. Se kuitenkin kannatti ja kannattais jatkossakin. Edes pieni hengähdys keskellä sekamelskaa. Lähin itekseni tutuille haukimestoille kellumaan. Vaikka kaipuu pohjoiseen on aina suuri, on kivaa et meillä täällä etelässä on meri. Se rauhoittaa fiilistä kummasti. Hetkeks sai unohdettuu taas kaiken. 

Vesi on vielä suhteellisen lämmintä ja se oli matalalla. Niin matalalla, et välillä sai potkia vauhtia pohjasta. Alkuun mietin et nonih, olikohan ees järkevää tulla mut sit päätin et kyl täytyy ottimestat käydä kopasee. Niissä on kuitenkin ees vähän syvempää ku muualla. Se kannatti. Heti tuli muutama ohilyönti ja yks karkuutus. Yksi vähän pikkupuikulaa parempi yksilö tuli myös haaviin saakkaa. Kävin vielä toisen paikan kokeilee ja siellä vasta meininkiä olikin. Heitin punavalkoisen perhon lähelle kaislaa ja aloin uittaa. Kauhee mulahdus perhon takana, joka poiki hirveen pikkukalojen takaa-ajon. Pikkusen alko itelläki puntti tutista. Perhon vaihto, taas seurimo. Vielä pari heittoo ja pam! Olin keskellä suht ahdasta kaislikkoo, joten uittomatka ei ollut kovin pitkä. Oli siistii nähdä aukeeva kita ja sinne sujahtava perho. Sitten alkoikin ralli... Kala oli noin 85cm.  Mittaus meni ehkä hieman alakanttiin, kun se oli hankalaa yksin renkaassa. Kuvatkin vähän sinne päin. Kun ei saanu kameraa mihinkään laskettua keskellä kaislikkoo.

Sillä välin kun mä koitin mitata/kuvata kalaa, oli kaislikon reunassa edelleen jotain häppeningiä. Vapautuksen jälkeen oli pakko vielä testata mitä sieltä löytyy. Muutama heitto ja taas kauheet menot. Tällä kertaa hieman edellistä isomman kalan kanssa. Oon monta kertaa jo sanonu, mut tykkään niin paljon enemmän hauen kalastuksesta syksyisin kun keväisin. Paljon kovempaa vääntöö syksyllä ja loppuvuodesta. Vaikka kala olikin isompi kun edellinen, en jaksanu alkaa säätää kuvien kanssa enempää. Pari kuvaa luurilla ja mittojen ottaminen, jonka jälkeen kala jatkoi matkaansa. Tällä kertaa mitta näytti 92 senttiä. Itse tykkään et kalat asettuu tohon 80-90cm mittaan. Toki mitä isompi, sen siistimpää mut tohon väliin meneviä on kiva kalastaa. Mulla ei tosin oo kokemusta vielä edes metrisestä, joten joku voi aatella että tää on tällästä kateellisen huuteluu. :D Enkka on edelleen "vain" 96cm, mut ei tää sitä oo. Kyllä se päälle metrinenkin vielä vielä joskus tulee, kunhan vaan kävis enemmän yrittää! En tajuu miks alle metrisiä haukia ei "pidetä minään" tai "ei lasketa". Hienoja kaloja nekin on.