Aivot narikassa

Kesän eka vähän pidempi kalareissu pohjoiseen. Juhannus tuli vietettyä rennosti mökeillä ja heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kolme hieman väsähtänyttä kaverusta lähti matkaamaan hellettä karkuun pohjoiseen. Meidän reissusta oli tulossa vähän erilainen kun yleensä. Mukana "hyttyskamat" siltä varalta, et järeempiä välineitä ei pääsis ehkä käyttämään. Se riippui ihan siitä, et pääseekö Norjaan vai ei ja se oli vielä lähdön hetkilläkin epävarmaa. Muutenkaan reissua ei oltu ihan hirveen tarkkaan suunniteltu. Yhdet luvat Juutualle oltiin ostettu ennakkoon, mut muuten loppureissun sisältö oli auki. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina kalastettiin siis Juutuanjoella. Kukaan meistä ei ollut ikinä käyny siellä. Kohdekalana meillä oli pääasiassa harjus, mutta toki vähän taimenetkin oli mielessä. Harreja tuli mukavasti ja sain mä yhden nätin taimenenkin. Kalastettiin alakoskella. 

Poikia alko väsyttää joskus puolenyön tienoilla, joten päätettiin lähtee ettii sopivaa telttapaikkaa. Mä olisin vielä ollu ihan pirteenä, mut ehkä se oli ihan sopiva aika lopettaa. :D Telttapaikka löyty ja en oo hetkeen nukkunu niin hyvin ku tuona yönä. Jos hellettä piisaa, on meillä kotona sisällä aina noin +28 astetta eikä siinä limaisessa kuumuudessa oikein uni maistu. En siis ollu nukkunu hetkeen kunnolla. Ihanaa oli saada kunnon unet viileessä teltassa. Ei Inarissakaan kylmä ollu, mut helle ei sentään ollu vielä saapunu sinne.

Seuraavana aamuna aamukahvia siemaillessa alettiin laatia seuraavaa plääniä. Oltiin kuultu hyviä uutisia Norjan rajalta. Uusimaa helotti vielä punaisena, mut kavereita oli silti päässyt Norjaan. Testaus rajalla ja sitten vaan kalahommiin. Tästä intoutuneena mekin päätettiin lähtee yrittämään. Oltiinhan me jo aika lähellä rajaa. Täytettiin tarvittavat lomakkeet ja kaiveltiin rokotustodistukset valmiiksi. Koitettiin ensin yli Utsjoelta. Siellä selvisi et kyseinen raja on auki vaan raskaalle liikenteelle. Samalla kyseltiin rajahepulta, et onkohan mitään mahkuja päästä ylipäätään ylittämään rajaa. Oli sitä mieltä, et mahiksia vois hyvinkin olla. Se keräs taas pikkusen lisää toivoa. Seuraavaksi Nuorgamiin. Sitten kaikki ei mennykkään enää niin hyvin mitä toivottu. Meijät torpattiin samantien, koska meillä oli kaikilla vain yhdet rokotukset saatuna. Ei päästy testiin, eikä meiltä tsekattu maahantuloilmoitusta. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun kääntää auton nokka pois rajalta. Vaikka tähän oltiin varauduttu, tuntu se silti aika todella paskalta. Etenkin kun muita Uusimaalaisia oli just päässy toiselta rajalta sisään. Tuntu pikkusen epäreilulta et rajasta/virkailijasta/tsägästä on kiinni et pääseekö vai ei. Ei ihme et kaikki on ihan pihalla tilanteesta, kun missään ei oo samat säännöt. Kuulin myöhemmin juttua, et vaikka olisit vihreeltä alueelta, et silti välttis aina pääse.  

Harmitusta lisäsi vielä se, et jos oltais oltu viikolla eteenpäin yrittämssä, oltais päästy. Norja kun nosti sallittua ilmaantuvuuslukua korkeemmaksi... No eipä siinä muu auttanu, ku päättää mitä seuraavaksi. Ajettiin takas Utsjoelle, ostettiin Tenolle luvat ja soitettiin majapaikka muutamaks päiväksi. Tenolla on tänä vuonna lohenkalastus kokonaan pannassa. Nyt on myynnissä uusi "harjuslupa", joka oikeuttaa kalastamaan kaikkee muuta paitsi lohta. Kalastaa saa korkeintaan 5-luokan vavalla, 0.20mm perukkeella ja vain yhdellä painottamattomalla korkeintaan 10-koon perholla. Ekan kerran kun keväällä kuulin mahdollisesta harriluvasta, mä ihan innostuin. Tenolla pari kertaa käyneenä olin vähän kaipaillutkin sen harjuskalastusta. Se on hauskaa puuhaa. Lupa-alueet on samat mitkä ennenkin. Otettiin luvat Outakosken alueelle. Kalastus oli yhtä hauskaa kun sillon joskus 6-7 vuotta sitten.  

Majailtiin Reistissä lopulta ihan koko loppureissu. Karilta sai lainata venettä, jolla pääsi kulkemaan läheiselle kivisärkälle. Joella oli todella hiljaista. Se tuntui hassulta. Iso hieno joki, eikä ketään missään. Toivottavasti Teno elpyy vielä siihen pisteeseen, että siellä pääsee lohtakin kalastamaan. Tenojokilaaksossa ja koko Saamenmaalla sielu lepää. Kalastettiin rennolla fiiliksellä. Harreja sai väsytellä melkein niin paljon kun vaan jaksoi. Maaginen 50 cm raja ei rikkoutunut kertaakaan, mut Tenon harrit on paksussa kunnossa olevia ja oikein mukavia kalastettavia silti. Muutama ruokakalakin otettiin. Tenolla yötönyö on todella hieno, kun aurinko värjää jokilaakson kauniin väriseksi. Oli vaikeeta välillä malttaa mennä nukkumaan, kun ulkona oli niin hienon näköistä. Yleensä yöt menikin niin, että pojat vetäyty unille ensin ja mä jäin vielä hetkeks kukkumaan. Juuso ja Miikka naureskeli et nukuinko mä ollenkaan. Kyllä nukuin ja hyvin nukuinkin. Kunhan vaan innostukseltani maltoin painaa pään tyynyyn. 

Meidän reissusta tulikin sitten ihan täysin harjusreissu. Vähän tuntui siltä, et jotain jäi puuttumaan mutta kivaa oli. Juuson ja Miikan kanssa on aina hauskaa. Jos Norjan aiheuttamaa stressiä ei lasketa, oli reissu tosi rentouttava. Sellasta aivot narikkaan kalastusta. Sellanen tekee välillä tosi hyvää.  Loppukesä on vielä vähän auki, että minne tie vie ja kenen kanssa. Jotain kalahommia on vielä päästävä tekee ja varmaankin pohjoisessa, koska kaikkialla muualla vedenlämmöt on sellaset et kalastus on ihan nou nou. Toivottavasti ei kalat ei ota hirveesti näistä keleistä hittii ja vältyttäis massakuolemilta... Osa koskipaikoista on laittanu lapun luukulle ja hyvä niin. Parempi odotella turvallisempia aikoja ja toivoo et ees jossain pääsee kalastaa. Kivaa kesää kaikille!