perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kauan odotettu Norja

Vajaan viikon Ruotsissa sekoilun jälkeen jatkettiin matkaa rajan yli Norjaan. Oli keskiviikko 6.7. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti vaihtaa maisemaa vasta paria päivää myöhemmin. Vaikka nää meijän kesän reissujen suunnitelmat elää aina kevään aikana paljonkin, lähtötilanteessa on tosi selvät sävelet viikkojen kulusta. Ite tykkään pitää plääneistä kiinni, se pitää pakan kasassa. Pieni suunnitelmien aikaistaminen ei kuitenkaan kumpaakaan haitannu, kun Ruotsin kalastus ei ihan vastannu odotuksia tällä kertaa. Toisaalta on ihan mukavaakin päättää ja toteuttaa asioita lennosta. Vähän seikkailumieltä.

Mitä lähemmäs rajaa tultiin, alkoi maisemat muuttuu entistä siistimmiks. Juuso jälleen ratin takana. Itse en olis voinu ajaa kolaroimatta, oli näkymään meinaa niin hullut. Naama kiinni lasissa ja iho kananlihalla koko matkan, halki upeiden lumisten ja tunturimaisemien. Norja, ollaan kaivattu sua... Vaikka kaipuu Norjaan olikin ollu suuri, jyskytti mulla takaraivossa myös pelko viime vuoden epäonnistuneista fiiliksistä. Edellinen Finnmarkin reissu tuli heitettyy tyhjää, Juuson vetäessä joesta kolme kalaa kolmen luvan aikana. Otti koville. Edellisestä lohionnistumisesta oli siis kulunu jo kaks vuotta. Se on mun ainoa onnistuminen.


Mun nihkeitä fiiliksiä on vähän lohduttanut muiden kokeneempien lohenkalastajien kommentit siitä, että välillä vaan tulee tyhjiä vuosia ja joskus taas menee paremmin. Varsinkin kun vuosia kertyy enemmän, mahtuu niihin myös niitä huonompiakin reissuja. Mulla niitä heikompia reissuja on harrastus vuosiin nähden enemmän, siitä nää fiilikset. Kalaa ei aina tuu, sille ei vaan mahda mitään. Se pitäis muistaa, eikä ottaa itteensä. Ajoitus, olosuhteet, mitä näitä nyt on. Mua ihan oikeesti jännitti ja mitä tää reissu tulee pitää sisällä. Mitä jos taaskaan ei mee niinku toivoisin? Tässä lajissa pärjääminen on vaan niin iso juttu mulle.

Juuson kanssa kalastaessa oon myös ehkä saanut vähän väärän kuvan koko hommasta. Jätkä kun ei oo yleensä harrastanu tyhjiä reissuja näiden meidän yhteisten vuosien varrella. On ollu ihan perus settiä, että Juuso vetää pari kalaa per lupa näillä Norjan reissuilla, mun puhallellessa nollia. Myös Mörrumilla kävi hyvin. Kun kahdestaan liikkuu ja toinen loistaa, tulee herkästi kelattuu että itse on vaan huono.






Ekana kalastuspäivänä oli katastrofin ainekset taas valmiina. Nolottaa edelleen kun mietin päivän kulkua. Alkuun oli hyvä fiilis. Uus joki, kivalta vaikuttavat poolit ja muutenki lippu korkeella, vaikka ensin jännittikin. Juuso saa heti ekalla laskulla 83cm lohen. Jeeeee! Innokkaana olin jeesaamassa ländäyksessä, mittaamisessa ja kuvien ottamisessa. Vähän mietitytti miks kala ei osunu mulle kun olin saanu korkkaa poolin. En kuitenkaan sit miettiny sitä sen enemään. Sitten kaloja tulee lisää. Maailman siisteimpiä otuksia ja vielä hyvän kokoisia. Juuson ekan päivän saldo on kolme kalaa, joista suurin on 91cm. Kaikki niin, että oon just menny oman laskuni. Kaikki samasta kohtaa. Taas mielen valtaa hullu pettymys. Ei siitä, että toinen saa kalaa, vaan just sitä omaa tekemistä kohtaan. Enkö mä vaan osaa? Ihan oikeesti. Pakko myöntää, et Juuson naama tais vähän vituttaa siinä vaiheessa, vaikka kuinka yritin tapella niitä fiiliksiä vastaan. Myös omat fiilikset ärsyttää. Oon varmasti tosi hyvää reissuseuraa tälläsenä, se lisää huonoo fiilistä entisestään. Nolottaa ihan pirusti.

Illalla oon ihan väsähtäny kaikkeen, mut yritän vaan tehdä laskuja toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa yritän varmaan jo liikaa. Juuso kattoo vierestä, et meneekö heitto sopiviin paikkoihin. Ei mee, sen huomaan itekkin. En vaan saa siimaa tarpeeks pitkälle suoraksi. Heittopituus ei oo ees vielä mikään hullun pitkä, mut vasuripooli tuo omat ongelmansa. Vasuritreenaus on vielä työnalla.  Ekan kerran jouduin heittää vasurilla vasta keväällä Mörrumilla. Kyl se paremmin jo menee, mut ei vaadittaviin mittoihin tai ihan suoraks. Tavallaan se tieto jopa helpottaa fiilistä. Tsägälle ei ite mahda mitään, mut omaa toimintaa voi aina kehittää.




Oli aika mennä nukkuu. Harmittaa Juuson puolesta, että mä masistelin. Juusolla oli kuitenkin onnistunu päivä. Kolme kalaa ekalla luvalla on aika rokkenroll. Seuraavana päivänä syötiin aamupalaa koleessa kelissä ja hiljaisissa tunnelmissa. Ei hirveesti huvittanu riemuita. Hävettää oma käytös ja samalla mietin jo tulevaa iltapäivää, jolloin alkaa seuraavat luvat. Uus päivä, uudet mahdollisuudet. Ei heti ekana päivänä pitäis masentua. Nyt skarppaa likka. Jälkikäteen taas huvittaa miten tää lohenkalastus aiheuttaa mulle näin suuria tunteita. :D

Uus pooli. Tällä kertaa pääsee taas heittää oikeelta. Oltiin menty parit laskut ilman havaintoja kaloista. Mä tulin just omalta vuoroltani rantaan vaihtaa perhoo, kun poolissa hyppäs titti! Se saa muhun jonkun ihmeen taisteluvaihteen päälle. En vaihtanukkaan perhoa, siiman päässä edelleen jo eilisestä asti ollu itsetehty banana. Juuso oli jo tarpeeks pitkällä, et pääsin taas alottaa oman laskun. Mulla oli ihan outo fiilis. Mä mietin, et nyt mä otan sen kalan sieltä. Vaikka just sen titin joka kävi pinnassa näyttäytymässä, ihan sama. Juuso on saanu oman laskunsa loppuun, istuu rantakivellä kamera kourassa ja naureskelee mun päästä temmaluille lohilauluille. Sitten koittaa se hetki, jota oon oottanu kaks vuotta. En ees ihan heti tajunnu mitä tapahtuu, mietin monesti et onks perho kiinni kivessä kun se tuntuu olevan niin napakasti paikallaan. Juuso sai kuvattuu mun huvittavan väsytyssession. Siinä se nyt on, 88cm lohta. Fiilis on oikeesti ihan sanoinkuvaamattoman hyvä. Yhden iltapäivän aikana mieliala on menny taas nollasta sataan. Tekis mieli vaan itkee ja ihan vain ilosta. Ihan sama heitänkö tyhjää taas seuraavat kaks vuotta! Kun sain kalan vapautettuu, oli pakko hetkeks istahtaa sidukan kanssa rantakivelle rauhottuu. Sillä välin myös Juusolla naukasee. Sentillä menee mun kalan yli. Hyvä me!



Joella oli meidän kanssa samaan aikaan tuttua porukkaa. Vaikka oltiikin suunniteltu, että ollaan reissussa kaksisteen, hengattiin muun porukan kanssa lopulta aika paljon. Kyllä sitä pidemmillä reissuilla alkaa kaivata seuraa. Kahdestaakin on ihan kivaa ja helppoa, mut kyl porukalla kaikki on kuitenkin mukavampaa. Enemmän tyyppejä jakamassa kaikkia fiiliksiä, mitä reissun aikana on. Lohenkalastus varsinkin on aika sosiaalista hommaa. Sit taas esim taimenen kalastuksessa merellä pienempi porukka on plussaa. Täkeetä on löytää sellanen porukka, jolla oikeesti klikkaa yhteen ja homma toimii. Näitä äijiä oli hauska seurata. On muutaman kerran ennenkin kalastettu lohta yhessä. Vois ottaa oppia, varsinkin toisten tsemppauksesta. 

Reissun aikana tuli vetästyä ekaa kertaa kunnon tumut... Niistä ollaan vaan kuultu villejä huhuja. Yleensä nää meijän reissut on ollu aika raittiita, mitä nyt pientä tissuttelua välillä. Siinä taas yks asia mikä porukassa on hauskempaa. Mentiin Juuson kans yks ilta kyleilee äijien kämpille, siitä se sit läks. Viski maistui koko porukalle. Käytiin myös uimassa jäätävässä jokivedessä ja tehtiin parit perhot. Ilta päättyi auringon ottoon terdelle kello 9 suomen aikaan tai jotain. Oli muuten eka päivä kun Norjassa paistoi aurinko. Aamun, tai oikeestaan päivän, olotiloista tiesi tarkalleen mitä edellisenä iltana tuli puuhattuu. Darra kesti rapsakat kaksi päivää. Onneks just siihen väliin oli muutenkin suunniteltu välipäivät. Korkki pysyi kiinni koko loppureissun. :D

Kun darpit oli kärsitty ja välipäivät pidetty, pääs taas hyvällä meiningillä joelle. Muutaman päivän kaikilla oli ollu ihan tyhjää. Olin tekemässä laskua, kun tokasin Juusolle, et olispa kiva jos jollain alkais nakertaa. Heitto tuntui taas kulkevan kivasti ja siima napsahtaa nätisti suoraks. Meni ehkä kaks min niin mulla oli kala kinni. Tämäpä yllättävää! Magee 84cm kolli. Juuso nappaa parit kuvat, Jarno ja Toni asettelee mun vapaa ja antaa posaareusohjeita. On otettu lohipönöjä ennenkin. Vitsi että oli taas hyvä fiilis. En ihan oikeesti odottanut tätä. Se että sain yhden kalan aikaisemmin, oli mulle jo kaikki mitä olin toivonu. Ihan mieletöntä.

Myös viimeisenä päivänä tapahtuu. Herättiin Juuson kanssa aikaisin ja päästiin korkkaamaan pooli, jossa on yleensä ollu paljon porukkaa. Nyt ollaan ihan kaksin. Eka lasku, mulla kala kiinni. Parhaani mukaan yritän väsyttää kalaa, mut en saa sitä hirveen hyvin pidettyy hallinnassa. Kala on jo monta kertaa ihan rannassa, mut kun Juuso tuo haavia lähemmäs, lähtee se taas uudestaan keskelle virtaa. Vikan kerran kun kala on taas matalassa vedessä ja melkein haavissa, se pääsee irti. Juuso kerkes nähdä, että enkat olis menny uusiks ja että perho oli kiinni aika hennosti. Myös väsytys tais kestää liian kauan, koukku pääs liikkumaan ja sit irtos. Voi perse! Se hetki kummittelee edelleen mun mielessä. Tulee sellasena kirpaisevana välähdyksenä. Vaikka ärsyttää, ajattelin myös että hienoo, kolmas tapahtuma tähän reissuun. Ei olis mun mielestä paremmin voinu mennä. Myös Juusolla on vikalla luvalla kaks kalaa kiinni, josta toinen tulee ylös asti, ihan tuore 89cm kolli.

Oltiin Norjassa viikko. Vielä olis vähän ollu sellanen fiilis, että vois jäädä pidemmäksikin aikaa, mut toisaalta tuntui että nyt on kalastanut tältä erää ihan sopivasti. Silloin on hyvä hetki lopettaa. Mielessä kummitteli edelleen se viimeisen aamun karkuutus. :D Tulipahan sekin nyt sit koettua, tuskin jää viimeiseksi kerraksi. Tällä reissulla tuli taas opittua uutta. Oli mielenkiintoista etsiä potentiaalisia paikkoja. Juusohan niitä pääasiassa tutki, mutta mä opin siinä samalla ja jonkun verran pystyin itekkin jo kattomaan. Myös heitto kulki hetkittäin paremmin kun koskaan. Tuntuu että nyt mulla on sellaset vavat jotka sopii mun käteen. Just ennen reissuu hankin Kymi Fishing Shopista G.Loomiksen Pro4X 14' 9/10. Sillä nakkelin synkimmät siimat ja vähän kevyemmät samasta sarjasta 13' #8/9, joka mulla oli jo ennestään. Kiva kun on nyt kaks vapaa samalta merkiltä. Ei mee niin sekaisin, kun vaihtaa settiä. Kellusiimoille on edelleen pinkki CTS. Ehkä sitäkin pääsee vielä käyttämään tänä vuonna.

Vaikka tältä erää tuntuikin ihan hyvältä lopettaa, oli lähdönhetki silti yhtä ahdistava kun aina ennenkin. Reissun kauhein hetki on se, kun joutuu laittaa vavat takas putkiin ja ottaa vapatelineet irti konepellistä. Perjantaina 15.7 alkoi pitkä kotimatka. Jäätiin Oulun lähelle yöksi, koska ei oo pohjoisen reissua ilman Oulun Pannukakkutaloa. Juuso-raukka joutu ajaa suurimman osan matkasta, kun ei uskaltanu päästää mua rattiin enää parin nukahtamisepisodin jälkeen... Turvallisesti päästiin kuitenkin lopulta kotiin!

6 kommenttia:

  1. Onnea hienoista kaloista! Hieman kateellisena, kun omat lohireissut jäi tältä vuodelta väliin:/ Hyvä meininki näissä sinun kirjoituksissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista kommenteista :) Voi harmi et jää väliin... Ehkä sit enemmän odotettavaa ens vuodelle!

      Poista
  2. " Juuso nappaa parit kuvat, Jarno ja Toni asettelee mun vapaa ja antaa posaareusohjeita. On otettu lohipönöjä ennenkin."

    Juu,sen verran syvä kyykky että näkymät on hyvät -siis kalaan..
    Kyllä pojat tietää;-)

    VastaaPoista
  3. Jah; Eipä Teno tapipunu tänäkesänä. Harreja kyl, mut maclarenit oli varikolla......kele. Koitetaan Kitkalta vielä jotain, jos pystyssä pysyy. Onnea hienoista kuvi... kaloista. Tv Nakki.

    Reisti Rules

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höhheli! Vissiin ollu monella vähän hankala tää vuosi... Kiitos, kiitos! :D

      Poista