Rakkautta ensisilmäyksellä

Päätetään nää eri lajipohdinnat mun lemppariin, kaloista parhaimpaan. Mikäköhän se mahtais olla? Se on se hopeanhohtoinen upeus. Mä oon ite saanu vain yhden lohen, mutta päässy onneks seuraamaan muiden onnistumisia. Eka lohi oli unelmien täyttymys, reissun kohokohta kesällä ja oikeestaan koko vuonna 2014. Vaikka se oli "vain" titti, lohi silti. Koko tilanne on piirtyny syvästi mieleen. Oltiin heitetty tyhjää Tenolla useempi päivä. Selässä ollut apina oli kasvanu jo gorillan mittoihin. Odotukset ei ollu kovin korkeella kun lähdettiin seuraavaksi Norjaan. Pieni toivon pilkahdus kuitenkin oli kun oltiin tutkittu lähipäivien saalistilastoja. Ilta-aurinko, eka lasku. Ensiks Juusoa onnisti. Mä lopetin oman laskuni kesken ja menin seuraamaan tilannetta. Vapatuksen jälkeen lähdin tekemään uutta laskua. Heitto ei meinannu kulkee yhtään ja taisin vetästä vedin pienet raivarikin. Suivaantuneena jatkoin kuitenkin laskua. Puolessa välissä vapa alkoi taipua mullakin. Juuso seuras mun tekemisiä kauempaa. Voi sitä ilon määrää! Tavoite saavutettu. Vähän kyllä nolotti ne aikaisemmat pultit... Sen titin tuottama ilo antoi potkua koko loppureissulle, vaikka se jäikin mun osalta viimeiseksi kalaksi.

Lohi tuntuu niin erilaiselta siiman päässä kun mikään muu kala... Siinä on hullusti voimaa. Tulevana kesänä on pakko taas päästä jonnekkin lohijoelle ja muutenkin keskittyy lohenkalastukseen enemmän. Mä niin toivon, että tää vuosi tois onnistumisia myös tällä saralla. Viime kesän reissulla tuli juteltua yhden hepun kanssa Tenon rannassa. Kaveri kerto, että on kalastanu lohta (muistaakseni) parisenkymmentä vuotta ja vasta muutama vuosi sitten sai ensimmäisen lohen... Voihan siinä tietty näinkin käydä ja siks ei varmaan pitäis koskaan odottaa liikoja miltään reissulta. Suunnitelmissa olis myös nappaa keväällä vuosiluvat Kymille. Täytyyhän sitä hyödyntää että alle kahdensadan kilsan päästä löytyy lohijoki. Kymiltä kalan saaminen on sellanen ikuisuusprojetki mulla ja Juusolla molemmilla. Ei mikään yhden kauden tavoite, vaan ihan jatkuva. :D Viime syksynä luulin päässeeni jo lähelle, mut kalat oliki vahinkokirrejä.  Hemmetin kirret tuli todella väärään saumaan.

Tavallaan mua jopa vähän nolottaa kirjoittaa siitä kuinka siistejä lohet on tai kuinka kivaa lohenkalastus on. Vaikka mulla oliskin jonkun verran kokemusta lohenkalastuksesta omana lajinaan, ei mulla oikeesti oo siitä itse kalasta kokemusta kun sen yhden titin ja parin tällin verran... Sillä ei hirveesti voi kehuskella, vaikka se mulle tärkeetä olikin. Kai se vaan on jotain rakkautta ensisilmäyksellä. Kalaan ja kalastusmuotoon...