Pilkkiminen, uhka vai mahdollisuus?

Koska ollaan viimeiset vuodet käytetty lähes kaikki vapaa-aika kalastukseen, on näin talvella oikeesti vaikee välillä keksiä mitä ihmettä sitä oikein tekis... Varsinkin nyt viime aikoina kun ulkona on ollu niin saakelin kylmä. Nyt lauhtui ekaa kertaa pariin viikkoon. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee jotain uutta. Mukavuusrajan yli ja pilkille! Mä en oo pilkkiny ikinä, Juuso pari hassuu kertaa joskus. Ei kummallekkaan kovin tuttua siis. Tarvittavat varusteet saatiin lainattua. Lähdettiin viettämään talvista lauantaina Kuusijärvelle.

Mulla on kauhee kammo jäitä kohtaan. En oikeestaan tiiä edes et miks. Kun olin pieni, tehtiin perheen kanssa talvisin retkiä stadin edustan saariin jäitä pitkin kävellen. Ikinä ei sattunu mitään, mut silti mua pelottaa. Pelotti sillon ja pelottaa edelleen. Ehkä Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoa jäätä" mumina on jääny vähän liian syvälle alitajuntaan. Jäälle mentäessä iski heti pieni paniikki, mut pikkuhiljaa se hellitti kun Juuso vakuutteli jään olevan tarpeeks paksua. Jossain vaiheessa unohdin et oltiin ees jäällä.

Haaveena oli et saatais hyvän kokoisia ahvenia sen verran että saatais illalla niistä ruokaa. Varaplääninä pizza. Päivän saldo oli kaksi pientä ahventa, joten täytyi tyytyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vuoden ekat kalat hei! Toinen niistä oli niin pieni, et en ees aluks tajunnu sitä ahveneks. Sellanen suunnilleen 4cm. Välillä vilkuiltiin toisiimme päin ja molemmilla oli sama ajatus, miks me ollaan täällä? :D Parin tunnin jälkeen päätettiin laittaa kamat kasaan ja lähtee pizzanpaistoon. Ihme hommaa. Saattaa olla kuitenkin niin, että käydään vielä toisenkin kerran yrittämässä jos säät sallii. Tällä kertaa vaikka merellä jos keksitään sopiva paikka. Tylsynyt kaira vaihtoon ja jotain lämminta juotavaa messiin niin ehkä siitä ihan hyvä tulee...