Alakoskien koluamisen jälkeen tultiin kämpille syömään. Aika kului huomaamatta pöydän äärellä rupatellessa. Taidettiin vähän missata paras aika. Lähettiin takas kalaan vasta hämärän tultua. Uus kierros alakoskilla. Hanna ja Viljami meni kaikista alimmalle koskelle, mä ja Juuso jäätiin hieman ylemmäs. Hanna löysi alhaalta pintovan möllin, mutta ei saanut sitä ottamaan mihinkään. Juusolla oli pari "kivaa kalaa" kiinni, jotka osoittautui väsyttelyn jälkeen ihan muuksi kuin taimeniksi. Myöhemmin yöllä lähdettiin vielä ylös keskikoskille.
Siellä kalastus poikkes aika paljon alakoskista, jossa pystyi etenemään tasaisesti. Nyt täytyi ettiä hyvät spotit, jäädä siihen ja etsiä sen jälkeen toinen. Kuninkaanväylällä näkyi pintovia kaloja. Mä bongasin väylän toiselta rannalta hieman isomman yksilön ja koitin heittää sille. Ei ota mihinkään. Lopulta suunnilleen samoilta kohdilta perho kelpas pienelle säälitaimenelle... Iso jäi monttuunsa hengaamaan. Rasvaeviä on aina hieno katsella.
Aamu alkoi jo sarastaa. Suomen kesäyöt on kyllä mahtavia. Tää on vielä sitä aikaa kun etelässäkin on valoisaa lähes koko yön. Hanna ja Viljami oli viettäny yötään Eteläväylällä. Sielläkin oli näkynyt vissiin pari kalaa, mutta ei niille kelvannu mikään. Joskus aamuyön tunteina radiopuhelimesta kuuluu Juuson ääni Pohjoisväylältä, "Nyt on taimen kiinni". Mä olin kaikista lähimpänä, joten lähdin tsekkaamaan tilannetta. Juuso saa haaviin muhkeen taimenen. Mittanauha oli jääny kahluurotsin taskuun, joka ei tietty näillä keleillä ollu mukana edes autossa. Mittamerkit haaviin ja siitä mitat myöhemmin. Kalalle tuli mittaa 59 senttiä, mutta myöhemmin selvisi että samainen kala oli saatu muutama päivä sitten mitoilla 61cm. Juuson mitta oli aika pikainen ja vähän sinne päin. Uskotaan isompaa lukua, mittakala! Mua huvitti et olin hetkeä aikaisemmin yrittäny samaa monttua tuloksetta... Toiset vaan osaa, toiset ei. Mulla ei vaan riitä kärsivällisyys saman kolon ronkkimiseen pidemmän aikaa. :D
Tultiin vasta aamulla takas kämpille. Kello oli puoli kuusi tai jotain. Kalastaa olis voinu vielä aamupäivästä klo 12 asti, mut me vedettiin hirsiä vielä ennen yhtätoista. Päivällä saunottiin, uitiin ja syötiin. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta. Tällä kertaa jakauduttiin niin että Hanna ja Vilski lähti ylös, me Juuson kans ihan alas.
Kaikista alin koski osottautu mun mieleen kaikista kivoimmaksi. Siistin näköinen virta ja pääs tekee laskun. Alotettiin Juuson kans nymfeillä, mut aika nopeesti luovuttiin siitä ja jatkettiin streamereilla. Juuso sai taas kalan. Tällä kertaa paljon pienemmän, mut virkeemmän oloisen kaverin. Ehjät suupielet ja kaunis kala muutenkin. Läsän taimenet on mageita kun ne on kaikki koosta riippumatta saman mallisia. Sellasia pulleita.
Hanna oli karkuuttanut Pohjoisväylältä yhden kalan ennen ruokataukoa. Tultiin taas porukalla syömään Villa Taimeneen. Myöhemmin lähettiin koko porukan voimin keskikoskille.
Alkuillasta radiosta kuuluu jälleen, "Nyt on kala kiinni". Kenelläköhän? Olisko vaikka meidän top rodilla eli Juusolla. Kunkkuväylä, tinseli, 60cm. Muilla taas hiljaista. Mä lähdin jälleen yrittää pohjoisväylän monttuja, joista on tullu joskus hyviä kaloja. En taaskaan kuitenkaan onnistu saamaan kun niitä pieniä säälitaimenia. :D
Myöhemmin illalla alkoi taas pintameiningit Kunkkuväylällä. Mä huomasin sen saman kalan kun viime yönä ja lähdin yrittämään sitä. Ei taaskaan mikään kelpaa. Juuso onnistuu samaan vajaa 40cm taimenen vihreällä pupalla. Kokeilen samaan, ei onnaa. Tuntuu oudolta seisoo samassa paikassa koko ilta ja heittää. Kalan pintäkäynnit näyttää niin siistiltä, et ei mahda mitään. Kaikki on löytäny omat spottinsa, yritys on kova...
Joskus kahden tienoilla mä ja Juuso luovutetaan. Parempi lähtee nukkumaan, et jaksaa seuraavana päivänä ajaa kotiin. Muut jää vielä koskelle. Viljami ja meidän kanssa samassa majoituksessa ollut Toni yrittää molemmat vuoronperään yhden kolon möllejä. Jätkät on löytäny sopivan perhon, josta kala kiinnostuu. Toni saa kalan lopulta ottamaan kunnolla perhoon, mut siimat sanoo naps kalan vetäessa itsensä kunnolla kiven koloon.
Seuraavana aamuna pääsis vielä kalaan, mut kaikki kääntää tyytyväisenä kylkeä. Keli on jälleen helteinen. Hanna käy reippaana yrittämässä vielä viimeisen tunnin aikana Villa Taimenen edustalla. Läsäkoski on tältä erää nähty. Tuntuu että tää on sellanen paikka, että ekakertalaisten olis hyvä ottaa opas itselleen. Kalat lymyää usein samoissa paikoissa vuosikaudet, paikat pitää tietää ja kalojen käyttäytyminen tuntea. Itse kun kalastaa pääasiassa nousareita tai ihan muita kaloja, tuntuu tän tyyppinen kalastus tosi oudolta ja myös vaikeelta. Spotista spottiin hyppiminen ei tunnu niin omalta jutulta. Ymmärrän kyllä mikä siinä viehättää. Koskenlukutaito kehittyy ja palkitona isot kalat. Itse kuitenkin nautin enemmän yllätyksellisyydestä ja sellasesta kalastuksesta, jossa pääsee liikkumaan enemmän. Siksi just tykkään esim mertsarin kalastuksesta. Tai lohenkalastuksesta. On mukavampaa heittää tyhjää niissä paikoissa, jossa se tekeminen on edes mieleistä. :D
Oli kiva viettää keskikesän juhlaa kalastuksen parissa. Reissuseura mukavaa ja puitteet kohdillaan. Läsäkoskella kaikki on järjestetty hyvin. Tulee vähän samat vibat kun kevään Mörrumin reissulla. Nimetyt poolit, helppo liikkuminen, merkityt kahlausreitit ja hyvät majoituspaikat. Kahluuvermeetkin saa nille erikseen rakennettuun paikkaan kuivumaan. Toimivaa. Kiitos kaikille mukavasta reissusta!
Hei! Voisin sponssata sulle kumiset ratsastussaappaat. Ne sopii matalissa rantavesissä kahlaamiseen ja mikä parasta niillä voi saapastella myös kaupoille ja kaupungille. Käytännöllistä tyylikkyyttä siis :)
VastaaPoista