Sateinen Tainionvirta

Viikonloppua vietettiin taas kalastuksen parissa. Ennen viikonloppua monessa paikkaa vesitilanteet alkoi näyttää niin nihkeiltä, että oli pakko vaihtaa suunnitelmia lyhkäsellä varoitusajalla. Päätettiin Juuson kanssa lähtee Hartolaan, Tainionvirralle. Päästiin perjantaina puol ysiltä illalla töistä. Auto oli pakattu jo aamupäivällä valmiiks, joten päästiin lähtee suoraan. Matkalla täyty vielä syödä, käydä kaupassa ja hakee luvat. Oltiin joella joskus yhdentoista jälkeen. Haaveissa oli ihana aurinkoinen ilta Vanhan Myllynkoskella, seesteinen fiilis ja pintovat taimenet. Sää ei nyt ihan vastannu odotuksia. Perus kesäkeli, harmaata ja sateista. Ei näkyny myöskään pintovia tanttuja, mut muuten ne oli aktiivisia ja tapahtumia riitti mukavasti pitkin yötä.

Ei keretty olla koskella edes kovin pitkään kun oltiin molemmat saatu ekat taimenet haaviin. Itse en saanu yön aikana kun kaks kalaa ylös, loput pari onnistuin pudottaa. Juuso sai neljä ja pudotti myös muutaman. Isoin osui Juusolle. Noin 50cm läski taimen hotkaisi raivolla hopeisen tinselin aamuyön tunteina. Oltiin kalastettu koko yö niin intensiivisesti, että ei edes maltettu kaivaa kuoritakkeja repusta, vaikka pitkin yötä tuli sadekuuroja. Aamulla fiilis oli aika kostee. Sateen aiheuttaman kosteuden lisäks olin myös kastellu itteni aluskerrastoa myöten toheloimalla koskessa. Lähettiin autoon nukkumaan joskus viiden tienoilla. Mä väitin olevani ihan pirtee ja jaksavani kalastaa vielä, mut kummasti silmä alkoi painuu kiinni heti kun istahdin autoon.

Heräiltiin joskus kympin aikaan ja lähettiin läheiseen kahvilaan aamupalalle. Aamupäivästä käytiin kokeilemassa Keijulankoskea. Hieno paikka, mutta tällä kertaa kovin hiljainen. Ei mitään tapahtumia.

Keijulankoskelta vaihdettiin Vanhan Myllynkoskelle. Parkkiksella odotti ikävä näky. Kahdesta parkissa olleesta autosta oli laitettu ikkuna paskaks. Toisen auton omistaja sattui just tulee samaan aikaan parkkikselle ihmettelemään tilannetta. Kaveri oli ollu pois autoltaan maksimissaan tunnin. Autosta oltiin viety kaikki. Ihan kaikki. Loput kalastuskamat, vaatteet, yöpymistarvikkeet, lompakko yms. Ihan kauheeta. Mä kävin rannassa ilmottamassa myös toisen auton omistajalle tapahtuneesta. Myös siitä autosta oli viety jonkin verran tavaraa tavaraa. Oli karmivaa ajatella, että meillä oli ensiks plääni tulla samaan paikkaan sen Keijulankosken sijasta. Ihan hirveetä aatella mitä kaikkee meidänkin autosta olis lähteny. Kenellekkään ei toivo tällästä tapahtuvan tällästä. Vielä keskellä päivää. Hirveetä. Tultiin myös miettineeks sitä, et jos oltais tultu paikalla hieman aijemmin ja nähty kun autoihin mennään. Vois olla aika ahdistava tapaaminen...

Pikkasen oli sellanen fiilis, että uskaltaako tässä enää lähtee kalaan ollenkaan kun autoo ei saa näköyhteiden päähän. Pelkäämään ei kuitenkaan kannattais, joten jatkettiin omaa kalastuspäivää hetken päästä normaalisti. Kumpikaan meistä ei saanu enää yhtään kalaa ylös. Juusolla oli kiinni yksi ja mä pudotin yhteensä vielä kaks taimenta lisää. Yks niistä jäi oikeesti harmittamaan. Kerkesin venkslata kalan kanssa jonkin aikaa ennen kun sain sen haavin lähelle. Siisti taimen, näin sen kokoajan kun vesi oli niin kirkasta. Se oli melkein jo haavissa, mut sit ryssin sivutapsin kiinni siihen haaviin ja kala pääs irti koukusta. Oma moka. Höh.

Myöhemmin iltapäivällä käytiin vielä joen ylemmillä osilla pikaisesti. Siellä meiltä tultiin kyselee lupia kalastonhoitomaksua myöten. Sitä ei oo koskaan aikaisemmin missään päässy esittelee. Ite koen lupien kyselemisen vain positiivisena asiana, mut tää kalastuksenvalvoja kerto myös parit tarinat porukoista, jotka on vetäny herneen nenään kun lupia on haluttu nähdä. Ihme pelleilyy tollanen.

Tää oli nyt kolmas kerta Tainiolla. Parina edellisenä vuonna ollaan käyny just ennen juhannusta. On kiva huomata miten kalastus alkaa sujuu kokoajan paremmin kun oppii tuntee jotain paikkaa. Tietty myös oma kehitys tekee paljon ja kun käy tutussa paikassa sen huomaa helpommin kun pystyy vertaamaan. Mukavaa oli kalastaa pitkästä aikaa muuallakin kun jossain kirrepaikassa. Kivaa kalastusta, mukavasti tapahtumia. Keli olis saanu olla ehkä vähemmin kostee, mut eipä sekään oikeesti haitannu. Hyvä fiilis, vaikka kaloja putoskin ihan liikaa.