maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pohjois-Ruotsin seikkailut

Torstai 30.6. Kamat levällään pitkin kämppää. Mites tästä muka pitäis päästä reissuun lähtemään? Pieni ressi päällä. Muutamassa tunnissa kaikki reissuun lähtevät kamat on kuitenki saatu pakattuu autoon ja kämppäkin saatu siinä samassa siivottuu lähtökuosiin. On niin paljon mukavampi tulla himaan kun on siistiä. Joka vuosi tää lähtörumba muuttuu helpommaksi. Taas tulee kuitennii mietittyy et mitä jäi. Matkaan päästään lähtee iltäpäivällä. Matka sujui mukavasti. Päästään Tornioon joskus keskiyön jälkeen. Siellä otettiin muutama tunti unta. Kumpikaan meistä ei oikein tykkää väkisin väsyneenä ajaa. Aamulla matka jatkuu Pohjoiseen-Ruotsiin. Matkalla hoidettiin vielä ruokaostokset tuleville viikoille. Pussiruokaa, purkkikamaa, kaikkee mikä säilyy. :D

Perille saavuttiin alkuillasta. Maisemat Ammarnäsissa on ihan hullun siistit ja paikka vaikuttaa muutenkin mukavalta. Käytiin heti hoitamassa kalastusluvat kuntoon. Otettiin kolmen päivän kortit. Ekan illan kalastus on aika haastavaa. Vesi on kirkasta, kalat säikkyjä ja niiden bongaaminen vaikeeta. Vesitilanne ei myöskään oo kovin suotuisa. Alkukesän tulva on kyllä aikanaan jo laskenut, mutta sateiden myötä vesi on lähteny uuteen nousuun ja hyvin alkanut kausi on kuulemma hieman hiipunut. Saadaan kuitenkin muutamat ihan kivat harjukset, 40cm molemmin puolin. Illalla paistoi hetken aurinkokin ja päästiin tarjoo kaloille pinturia.


Illalla vetäydyttiin väsyneinä meidän Corolla-hotelliin. Seuraava aamu valkenee tuulisena ja pilvisenä. Pinturikeleistä ei tietookaan. Se vähän harmittaa, kun just se meillä oli haaveissa kun matkaa suunniteltiin. Tutustutaan alueen pariin eri jokeen. Hiljaista on. Muutamat hyvän kokoiset harrit bongattiin, siinä kaikki tapahtuman aamupäivään. Molemmilla on vähän nihkee fiilis vesitilanteesta ja kalattomuudesta. Oli ehkä vähän iso riski lähtee Ruotsin lappiin näin aikaisin kesällä. Iltapäivällä kun alettiin tehdä ruokaa, alkoi sade. Sitä kestikin sit myöhään iltaan asti. Päivästä ei oikein jäänyt mitään käteen.




Koko päivän kestäny sade nosti vedenpintaa taas lisää seuraavaksi päiväksi. Virta on monessa paikkaa niin kova, että kahlaaminen on oikeesti ihan mahdotonta. Vettä on varmaan puoltoista metriä enemmän kun yleensä. Rannalla kulkevat polut on kokonaan veden alla, eikä niiltä viitti mennä alas tai joutuu uintihommiin. Kalastetaan mitä pystytään. Juuso onnistuu kuitenkin saamaan yhden 45cm harjuksen.




Ruokaa laittaessa mietitään että VMP. Turhaan me täällä ollaan näissä olosuhteissa. Tutkittiin säätiedotuksia lähialuille ja tehdään päästös mestan vaihdosta, vaikka lupaa on vielä noin vuorokauden verran jäljellä. Parempi tulla takasin sit kun olosuhteet on paremmat. Ajettiin vielä samana iltana Sorseleen.

Taas otettiin vähän riskillä luvat kolmeks päiväks ja samalla napattiin messiin alueen kartta. Sorselessa aurinko paistaa ja fiiliskin kohenee. Mä olin jo himassa miettiny paria potentiaalista paikkaa, jossa olis kiva käydä kalassa. Toisessa pitäis olla rautuja ja taimenia, toisessa taas taimenen lisäksi paljon harjusta. Rautujärvi on isompi ja ulkona tuuli, joten päätettiin mennä kokeilemaan pienempää harjusjärveä. Ehkä kalastus siellä onnistuis paremmin. Otetaan muutamat lasit punkkuu, paistatellaan auringossa ja ootetaan jos tuuli vähän tyyntyis. Edelleen haaveissa olis se pinturikalastus, kun sitä tällä alueella niin kovasti hehkutetaan.



Ilta ei oo vielä ihan tyyntyny, mut lähettiin kuitenkin kellumaan. Parit sidukat messiin ja paikkoja tutkimaan. Pienillä uppoperhoilla saatiin kivasti tapahtumia. Parit pienet taimenet ja päälle 40cm harjukset. Mitä pidemmälle iltaa mentiin, alkoi tuulikin vihdoin tyyntyy ja siiman päähän sai sidottuu pinturit. Ai että oli mukavaa! 

Ilta oli hieno. Yks alkureissun reissun parhaita. Aurinko paistoi, oli tyyntä, taustalla kuitenkin hullut sadepilvet ja sateenkaari. Piirtyy ihan varmasti pitkäks aikaa mieleen. Fiilis oli pitkästä aikaa hyvä ja kalastuskin mukavaa!

Seuraavat päivät ei sit meekkään enää niin putkeen. Myös Sorselen lupa-alueen suurin osa joista on tulvassa. Se ei sinänsä yllätä mut harmittaa kuitenkin. Alueella on myös paljon lampia, jossa hehkutetaan pinturikalastusta ja mut tuuli on jokapäivä niin kova, et ne hommat jää taas. Taas mietittiin, et mitä järkee tässä koko touhussa on. 

Fiilistä ei parantanu yhtään se, että onnistuin katkomaan mun uuden vavan. Juuso oli just ennen reissuu saanu kasattuu mulle nelosluokkaisen Gatin. Mulla on ollu vähän vaikeuksia löytää itelle sopivaa kevyttä ykskätistä. Vihdoin kuitenkin löysin ja just sen vavan pitää hajota. Käveltiin kivikkoo pitkin seuraavalle paikalle, kaaduin louhikkoon, polvi ja naama otti hittii, sekä vapa sanoo naps. Olin just minuuttii aikasemmin sanonu Juusolle, et en tajuu miten mulla voi olla niin huono tasapaino, vaikka oon entinen taitoluistelija... Fiilis oli niin paska, että muutamat itkutkin tuli sen takia tirautettuu. Asiaa helpoittais, jos voisin nyt vaan marssia kauppaan ja ostaa uuden, mut aihio oli jo vanha, enkä tiiä saako niitä enää. Lisäks ärsyttää se, et Juuson työ meni hukkaan. Sen päivän kalastukset on tehny, ei nää huvita kumpaakaan. Illalla syötiin lohdutuslettuja rautujärven rannassa ja katottiin kun caddikset lentää tuulen mukana pusikkoon. :D Jäi pinturiraudutkin haaveeks.

Seuraavana päivänä tutkittiin taas uusia paikkoja. Tällä kertaa vähän pienempiä jokipätkiä. Ihan mukavaa kalastusta tavallaan, mut kalojen koko ei ihan inspannu. Onneks väliin mahtu pari ihan ookootakin harjusta.

Illalla otettin paikallisesta campingista pieni mökki ja alettiin tekee pläänejä tuleviksi päiviksi. Lupaa oli taas käytettävissä vielä noin vuorokauden verran, mut ei ollu enää fiilistä jatkaa. Molempien ajatukset alkoi olee jo lohihommissa, varsinkin kun kavereilta tuli siistejä lohikuvia Norjan puolelta... Päätettiin jatkaa seuraavana päivänä matkaa. Hieman oltiin kelattua aikataulua edellä, mut ei se haitannu. Jos joku juttu ei nappaa, turhaa sitä sitten jatkaa ilman fiilistä. Mökissä oli kiva saada nukkuessa jalat suoraks. Vaikka ei Juuson kanssa kumpikaan olla kovin pitkiä, on Corollan jalkatila meillekkin hieman nafti. :D Myös suihku oli aika luksusta. 

Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset tästä reissun aloituksesta. Maisemat Ammarnäsissa oli hienoja ja jäi oikeesti harmittaa, että aika ei vain ollu oikee. Joskus ehkä uus yritys. Sorselekaan ei näyttäny parastaan kun kaikki pinturihommat sai unohtaa. Olosuhteilla ei vaan mahda mitään. Meillä oli myös ehkä liian suuret odotukset kun viime vuonna harjuksenkalastus Tenolla oli ollu niin siistii. Vähän oli sellanen fiilis, että tätäkö me ollaan vuosi nyt odotettu. Onneks edes yksi päivä meni nappiin. Ne hetken lammella auringonlaskussa siideri ja (vielä kunnossa ollut) perhovapa kourassa, oli aika mageita. Se kompensoi aika hyvin muita nihkeyksiä. 

Seuraavana aamuna siivottiin mökki, tsekattiin ruokatilanne, sekä tarkistettiin reitti seuraavaan kohteeseen. Seuraavaks oli tiedossa lohenkalastusta Norjassa. Jännittynein fiiliksin lähdettiin ajamaan kohti rajaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti