Talvinen angstipostaus

Viimeisen muutaman vuoden aikana kaikki vapaa-aika on menny kalastukseen. Lähes ympäri vuoden on pystyny tekemään kalareissuja. Vähän tietenkin keleistä riippuen. Pari viimeistä talvea on ollu lyhyitä ja suht leutoja, joten kalastusta on pystyny harrastamaan melkein vuoden loppuun ja aloittamaan taas aikaisin seuraavana vuonna. Ulkoilma tekee hyvää ja tän harrastuksen myötä oon huomannu että oon ollu syksysin ja talvisin paljon pirteempi mitä aikaisempina vuosia. Ei tuu syysmasista, eikä talvikaan tunnu niin pahalta kun on jotain kivaa puuhaa. Niistä pystyy jopa nauttimaan. Ennen se ei ollu mahdollista.

Oon monta vuotta työskennelly lentokentällä ja ollu sellasella sopparilla, että pystyn ite tosi paljon vaikuttaa töiden määrään. Oon järjesteny ittelleni vapaata aina sillon kun on siltä tuntunu. Se on mahdollistanu kaikki kalareissut mitä tässä on viimeisten vuosien varrella tehty. On ollu ihan parasta, kun mikään ei rajota omia menemisiä ja on pystyny harrastaa niin paljon kun haluaa. Haittapuolena se, että kaikki vapaat on tietenkin palkattomia, eikä tollasella sopparilla saa muutenkaan hyviä tunteja.

Viime vuoden loppupuolella alkoi tuntuu siltä, et nyt on vaan pakko alkaa tienata enemmän. Tammikuussa hyppäsin ahdistavaan oravanpyörään, jossa joku muu päättää millon oon töissä ja millon vapaalla. Talvella se ei niin haitannut, mut kevättä päin mentäessä olis kyllä toivonu enemmän vapaata. Onneks kuitenkin saatiin sumplittua vapaat Gotlannin ja Mörrumin reissuille, sekän kesän kahdelle pohjoisen reissulle.

Syksyllä työmäärä lisääntyi, eikä kalaan taas meinannu keretä. Kun on monta vuotta itte päättäny vapaistaan, tuntuu tällänen uus rytmi tosi ahdistavalta. Töitä pitää tehä enemmän, jos haluu enemmän rahaa. Kun on enemmän rahaa, pystyy harrastaa paremmin. Mut missä välissä sitä kerkee harrastaa kun tuntuu, että on vaan kokoajan töissä? Ja sit kun on vapaata, iskee talvi tai muuten huonot olosuhteet.

Vantaalla on satanu kolme päivää putkeen lunta. Viime vuonna näihin aikoihin oltiin tyttöporukalla Kymijoella ilman mitään merkkejä talvesta. Marraskuun lopulla oltiin Huhtaloiden kanssa Ahvenanmaalla. Haukienkatkin tuli tehtyä vielä joulukuun puolenvälin tienoilla. Talvikin on ihan okei vuodenaika, mut mun puolesta se olis saanu tulla vähän myöhemmin. Sitä on jotenkin niin tottunu viimeisten vuosien aikana lyhyisiin talviin... :D

Oon huomannu et fiilikset ja yleinen jaksaminen on ottanu skisti takapakkia. Jännää miten joku harrastus voi vaikuttaa niin paljon yleiseen vireystilaan. Ahdistaa kun ei pääse tekee niitä juttuja josta tykkää, eikä se oo ees itsestä kiinni. Onhan tässä toki päässy tänä vuonna tekee paljon siistejä reissuja, mut nyt kun on ollu hetken hiljaisempaa, tuntuu et jotain puuttuu. Kauheet vieroitusoireet.

Mulla on niin ikävä mun vapoja, kahluuhousuja, heittämistä, sitä ku kylmä tuuli piiskaa kasvoja... Alkutalven kalastuksessa on oma fiiliksensä ja siitä mä tykkään. Haukihommat jäi niin kesken, eikä mertsaria oo päässy yrittää vielä kertaakaan. Ens viikolle on ainakin tällä hetkellä luvattu lauhtumista. Ei lumi haittaa, mut pakkanen sais hellittää, niin ei vaparenkaat jäädy tai siimat mee kauheeks kökkeröks. Toivotaan että kautta pääsis vielä jatkamaan edes hetken! Eiköhän ne perinteisetloskakelit vielä jossain välissä tuu.