Muutama viikko sitten lähettiin poikain kanssa kaudenavausreissulle Tanskaan. Reissua oli odotettu kovin. Mun, Miikkulin ja Juspen whatsapp-ryhmä kävi kuumana lähtöön asti. Huhtikuun tokalla viikolla koitti lähtö. Lennettiin Köpikseen, otettiin vuokra-auto alle ja suunnattiin Ruotsin kautta lautalla Bornholmin saarelle. Oltiin perillä vasta pimeän tultua joten kalaan ei keretty enää ekana iltana. Bornholm ja koko Tanska oli kaikille kalastuksellisesti ihan uus paikka. Ai että oli hyvä fiilis vetää kahluuhousut ekaa kertaa talven jälkeen jalkaan ja suunnata pelipaikoille.
Mä ja Juuso oltiin ennen reissua aina vähän väliä käyty tutkailee sääennustetta... Se näytti jokseenkin pelottavalta, mut kelailtiin et kyl se siitä vielä kerkii muuttuu moneen kertaan. Just meijän reissua edeltävät kelit oli oikein passeleita, mut kuinkas kävikään kun me saavutaan saarelle. Historia toisti itteensä, kävi samalla tavalla kun viime vuoden Gotlannin reissun kanssa. Tuuli alkoi posottaa pohjoisen ja idän hoodeilta ja kelit kylmeni suunnilleen kymmenellä asteella. Reissusta ei tulis helppo, mut eipä sille mahda mitään. Eikun yrittämään! Näpit oli ihan jäässä, useempana päivänä satoi lunta, räntää ja rakeita. Harmi kun kovimmista raekuuroista ei tullu kuvia. Kamera pysy silloin visusti repussa. Rakeet ja räntä pakkautui koomisen näkösesti repun, lippiksen, hartioiden ja käsivarsien päälle kun oltiin heitolla. Mertsarin kalastajat ei tunne paskaa keliä, mut vähän vähemmän kylmää olis voinu kyl olla. Mihin se kivasti alkanu kevät oikeen katosi? Kyl sitä tuli vähän ikävä.
Löydettiin ja kalastettiin monia todella herkullisen näkösiä paikkoja, mut kovin hiljaista oli. Tokana iltana Miikka onnistui saamaan yhden tirriäisen, mut sen jälkeen heitettiin monta päivää tyhjää. Porukkaa oli saarella suht paljon ja välillä pelipaikoilla oli aika paljon ruuhkaa. Osittain ruuhkautuminen johtui siitä, et vallitsevien tuulen takia saaren toista puolta ei pystynyt kalastaa. Niitäkin paikkoja kyllä vähän auton ikkunasta tsekkailtiin. Moni potentiaaliselta vaikuttava paikka jäi kokeilematta. Se aallokko joka rantoihin löi, oli ihan kreisiä.
Bornholm ei nyt valitettavasti näyttänyt varmastikkaan parhaita puoliaan. Moni mesta vaikutti hyviltä, mut ihan ku olis kaivoon perhojaan viskelly. Tunnelma saarella oli jotenkin vähän outo. Siis kalastajien keskuudessa. Monessa paikassa on tottunu siihen, et kanssakalastajia moikataan, vaihdetaan ehkä muutama sana ja käytetään vähän tilannetajua jos joku ranta on jo kovin valloitettu. Nyt oli muutamia hieman hämmentäviä hetkiä. Yhessä spotissa oltiin parkkiksella (ainoina tyyppeinä) heittämässä just reppuja selkään ja otamassa muita kalakamoja autosta, kun samalla parkkikselle kurvas neljä saman ison seurueen autoa ja siitä ne sit otti omat kamansa mitään sanomatta supernopeesti ja rynni rantaan. Oltiin jätkien kans ihan suut auki, et mitä just tapahtu. Meitä kyllä tuijotettiin pitkään jos oltiin lähelläkin jotain rantaa missä oli muuta porukkaa. Ei sellasiin paikkoihin viittiny mennä.
Vikana päivänä Juuso löysi spotin josta sai vihdoin kaks kalaa. Samoille hoodeille tuli jotain muuta porukkaa ja kun ne huomas et Juusolla oli kala, sieltä yks tyyppi ihan kirjaimellisesti juoksi siihen Juuson viereen heittää. En tiiä oonko ite liian kiltti tommisissa asioissa, mut kyl toi musta oli vähän outoo toimintaa.
Juuso tosiaan sai viimeisenä päivänä ensin kaksi kalaa päivällä ja illan sessiossa vielä yhden. Reissun kokonaissaldo oli siis neljä taimenta. :D Se ei ihan ollu sitä mitä toivottiin. Paska tsägä, jälleen kerran. Ite jäin täysin nollille, mut se ei oikeestaan edes paljoo harmita. Enemmänkin se et sama olosuhteiden äkillinen muutos osu just omalle reissulle jo toista vuotta putkeen. Ehkä sitä on aikasemmilla saarireissuilla tottunu liian hyvään. Seuraavaa mertsarireissua odotellessa, jospa se oli taas vähän parempi. Vaikka kalastuksellisesti reissu ei ollu mikään paras, oli meillä muuten tosi hauskaa. Paskaa huumoria, hitokseen nauruu ja hyvää fiilistä. Oon niin ilonen, et on sellasta reissuseuraa kenen kanssa ei tarvii pahemmin miettii mitä tekee tai mitä suustaan päästää. Kiitos (ja anteeksi) reissuseurasta Miikka & Juuso! Saa nähdä tuleeko Bornholmille lähtettyä joskus uudestaan. Olishan se kiva nähdä saari vähän paremmissa olosuhteissa. Tanskan lupahan tuli ostettua vuodeks, joten eihän sitä koskaan tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti