Juhannuksena Norjassa

Hellurei, täällä taas pitkästä aikaa blogin äärellä! Kesä on lopuillaan ja kaikenmaailman reissuista selviydytty joten vihdoin kerkee vähän istuu aloilleen ja kirjottaa ylös jotain. Kesä on ollut aikamoista menemistä, rantalomalua ja kalareissuja. Kotona ei paljoo oo kerennyt olla, vaikka viime kesän jälkeen taisin vannoa, että seuraavasta kesästä tulee vähän rauhallisempi. No eipä tullut. Kesän reissailut alkoi viikon pariskuntalomalla Kreikassa. Heti perään sen jälkeen lähettiin Juuson ja Rolfin kanssa Norjaan. Ensimmäinen kerta lohikalassa näin aikaisin kesällä. Rolf oli kyllä kerennyt käymään jo Ruotsissa just ennen tätä reissua. Rollelle tää oli eka kalareissu Norjaan. Lähettiin matkaan noin viikkoa ennen juhannusta. Matkakeli oli "mitä mainioin"... Pelkkää aurinkoa ja hellettä. Oltiin kaikki aivan loppu kun päästiin perille. Corollassa kun ei oo sellasia hienouksia kun ilmastointia. Huhhuh.

Juuson kanssa ollaan reissattu yleensä heinäkuussa, joskus myös elokuussa. Kiva oli olla liikkeellä jo näin aikaisin. Porukkaa ei ollut kovin paljoo ja luonto oli vielä kauniin vehreää. Sellaista keväistä. Tuttu joki, tutut poolit,  mutta koitettiin tällä kertaa kalastaa enemmän myös sellasia alueita, jotka on jostain syystä jääny huomioimatta.

Reissun ensimmäinen kala osui Rollelle. Pojat oli vielä vikoilla laskuilla ja mä jo autolla laittamassa kamoja kasaan. Ilta siis jo. Juusolta tuli soitto, et nyt on kala kiinni! Säntäsin tietty kamera kourassa ikuistamaan Rolfin ekaa taistelua Norjalaisen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kalan kanssa pari pönöä ja takaisin jokeen.

Hyvä et jätkät suostu lähtee enää rannasta veke sen jälkeen. Ymmärtäähän sen, reissun eka kala tuo ihan uudenlaista potkua aina. Itte olin aika väsähtäny parin päivän vispaamisista ja lyhyehköistä yöunista. Tästä päästäänkin lohireissujen avautumisosioon... Jälleen kerran. Mua ätsyttää ihan suunnattomasta se kuinka nopeesti näillä reissuilla väsyn. En tajua. Varsinkin nää kaks viimeisintä Norjan lohireissua on ollu aikamoista taistelua. Se on varmasti monen asian summa. Ensinnäkin, tuntuu että sen reilun vuoden takaisen "burn outin" jälkeen kestän väsymystä paljon huonommin kun ennen. Jos kroppa on väsy, on kaikki eläminen hankalaa. Tää siis myös kotona, mut reissussa merkitys kertaantuu kun on vaikeeta ottaa hölliä vaikka sitä välillä tarviis.

Tästä päästäänkin toiseen kohtaan. En osaa höllätä. Jos muu porukka painaa menee 24/7 niin munkin täytyy. Mulle on henkisesti tosi rankkaa sanoo et nyt en jaksa. Sit roikun väkisin muiden mukana ja on sellanen fiilis, et musta on enemmän haittaa kun iloa kellekkään. En tiedä onko näin, mut sellanen fiilis mulla aina on. Jostain syystä lohireissut on aina niitä paikkoja, jossa tulee pohdiskeltua kaikkea elämää. Oon tehny sellanen ärsyttävän huomion ittessäni, et oon sellanen suorittaja. Haluisin vaan pärjätä kaikessa mitä teen.

Mun ei tarvii olla edes paras, enkä oo millään tavalla kilpailuhenkinen, mut halusin vaan pärjätä siinä missä muutkin ja tehdä asiat hyvin, mitä ikinä teenkin. Se on sellanen taistelu itteensä vastaan. Ja nää jutut korostuu entisestään jos on porukassa, jossa muut jaksaa. Päälle tulee vielä sekin, et jos jäisin ottamaan vaikka päiväks lepiä, niin tuntuu että jään jostain tärkeestä paitsi. Pelkään myös ihmisten ajatuksia. Se on ihan tyhmää, mut minkäs teet. Tavallaan oon ihminen joka ei muiden puheista ota nokkiinsa ja teen asioita oman pääni mukaan, en mielistele. Mut sit jossain jutuissa mietin paljonkin, et mitä jengi kelaa jos se jotenkin liittyy suoriutumiseen jossain asiassa. Päässä kolkuttaa ajatus "mitä töikin tuolla mökissä kyhjöttää, kun joessa on kalaa". Jossain vaiheessa annoin kuitenkin periks. Lähin aikasemmin mökissä kun Juuso ja Rolf. Arvataa mitä tapahtui. Juuso sai kaks kalaa. Ne oli Juuson reissun ainokaiset kalat, enkä ollu niitä sit näkemässä. :D Onneks Juusoa ei itteensä haitannu, et niitä ei tullu ikuistettua kunnolla.

Jos joku pystyy samaistumaan mun ajatuksiin ja tietää keinon miten niistä päästä eroon, niin kaikki vinkit otetaan vastaan. Vähän fiilistä helpotti se, omaa heittovuoroa odotellessa tuli käytyä jätkien kanssa hyviä keskusteluja aiheesta. Välillä oli fiilis, et tää oli nyt tässä ja lähen himaan, mut en mä halunnu jätkiä sinne jättää kun oltiin yhessä lähtetty kuitenkin reissuun. Avautumisosio oli nyt tältäerää tässä, kiitos ja anteeksi.

Yhtenä aamuna lähettiin joen alaosille. Ekalla laskulla nykäs. Huusin jätkät jeesimään haavin kanssa ja saatiin kala ylös. Ei saakeli, että oli hyvä fiilis niiden kaikkien viime vuoden reissun karvaiden karkuutuksien jälkeen. Fiilis kuitenkin muuttui aika nopeesti hämmentyneeksi. Kala oli kauniin hopea ja muutenkin alkuun katottuna hyvännäköinen mut lähempi tarkastelu toi pienoisen pettymyksen. Se oli viime vuoden kutukala. Olin ihan hämilläni, kun en oikein tiennyt et saako siitä iloita vai ei. Ei kukaan talvikoita halua kalastaa. Taas ne muiden ihmisten mahdolliset kommentit vyöry mieleen. Lopulta aattelin et ihan sama, en mä päättäny onkia sitä talvikkoa, onnistuminen se on siinä missä muutkin. Olkoon sitten vaikka säälikala.

On muuten pikkusen vaikeeta koittaa selittää perustallaajalle (tällä siis tarkoitan ihmisiä jotka ei perhokalasta), et miks toi kala ei ollu niin "arvokas" kun vastanoussut. :D Kerroin Henelle tapahtuneesta puhelimessa ja hyvä et herra ei tullu lankoja pitkin hahhaha... Näiden tapahtumien jälkeen oli useempi päivä hiljaista. Alla kuva Juuson uudesta kelasta, joka pääs ekaa kertaa tositoimiin. Se on Spey Lab ja Juuson ihan itse väsäämä. Sanoisin et aika siistiä! Juuso on ollut Markuksen harkkarina kouluhommiensa tiimoilta pari kertaa.

Niinkuin otsikko jo kertoo, meidän reissulle osui juhannus. Keskikesän juhla valkeni koleassa ja kosteessa säässä. Ihan perus jussikeli siis. Tosin Suomessa oli kerrankin hellettä. Oli ihan hassua kattoa somesta kun jengi nautti täysillä auringosta ja lämmöstä. Eipä meitä tuhnukeli haitannut. Kaikkialla näytti oikeestaan aika maagisen hienolta. Pitkästä aikaa nähtiin myös kalojen hyppivän poolissa. Sen jälkeen myös siiman päässä. Juhannuskalan sai Rolle!

Illalla juhlittiin pienimuotoisesti juhannusta muutamalla gin tonicilla ja musaa kuunnellen. Seuraava päivä oli vielä aikaa kalastaa, mut sen jälkeen reissu tuli taas tältä erää päätökseen. Vaikka reissussa olis tapahtunu mitä, fiilikset heitetelly laidasta laitaan, on lähteminen silti aina haikeeta. Varsinkin nyt. Mulla oli vähän sellanen fiilis, et mun täytyy ehkä ottaa nyt pieni paussi tästä hommasta. Ehkä kyseisestä joesta, ehkä koko lohireissuista. Jatkaa sitten, kun tuntuu oikeesti taas kivalta nää hommat, tai ainakin sit kun osaan ees vähän paremmin höllätä. Voi olla, että mieli vielä muuttuu. Ehkä ensi keväänä oon taas kovasti miettimässä kesälle reissuja. Ei voi tietää, nyt on ainakin pakko koittaa muuttaa ajatusmaailmaa toisenlaiseksi. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Täytyy keskittyä niihin kalastusmuotoihin, jotka ei tuota niin paljon päänvaivaa. Tavallaan nolottaa kirjottaa tätä koko tekstiä. Miks aina pitää olla niin saakelinmoista draamaa. Mut ehkä se just on ihan hyvä peruste pienelle aikalisälle.

Kiitos Juuso ja Rolf tästä reissusta. Vaikka postauksen sävy oli ainakin osittain hieman ankea, on tienpäällä oleminen aina kivaa. Mut on luotu kulkemaan. Siitä ei vaan mihkään pääse. :)