Matkojen täyteinen kesä jatkui Norjan reissun jälkeen Kreikkaan siskojen ja meijän mamin kanssa. Olihan siinä taas huimat kuus päivää väliä. Kreikan jälkeen jatkettiin ihan samalla linjalla, vajaa viikko ja uudestaan reissuun. Heinäkuun alkupuolella takaisin pohjoiseen, reissuseurana Juuso ja Miikka. Meistä on hioutunut tällänen taimenenmetsäsys porukka. Kolme muskettisoturia. Jätkät otti vähän etumatkaa ja kruisas odottelee mua Rovaniemelle. Itse lensin sinne perästä samana iltana, kunhan olin saanut siskon lapsen ristiäiset juhlittua. Oltiin Rollossa yks yö ja jatkettiin sitten matkaa Finnmarkkiin. Juhannussimaa perillepääsyn kunniaksi!
Vuonohommia tiedossa. Leiriydyttiin ja lähettiin kalaan. Kun kalastaa vuonoilla, täytyy pelata vuorovesien kanssa. Otollisimmat hetket osui tällä kertaa keskelle yötä, mut sehän ei pohjoisen yöttömässä yössä mitään haittaa. Päinvastoin. Mä niin rakastan valosia öitä. Ihan sama onko kesällä lämmin, se mikä mulle merkkaa eniten, on valo.
Tää reissu poikkesi suuresti muista reissuista valokuvauksen suhteen. Mulla on aina kamera mukana kaikilla reissuilla, kalareissut, lomareissut ja välillä se kulkee mukana muuallakin. Näin on ollut pitkään. Siitä lähtien kun sain ekan järkkärin, eli 2007 kun pääsin opiskelee kuva-artesaaniksi. Valokuvaaminen on mulle pitkään ollu rakas harrastus, mut tällä kertaa otin siitäkin lomaa. Kamera oli kyllä kokoajan valmiudessa, mut en kertaakaan kaivanu sitä repusta esille. Muutaman kuvan otin luurilla ja that's it. Se tuntui aika rentouttavalta.
Koko reissu oli ihanan rentouttava. Aivot jätettiin narikkaan jo etelä-suomessa. Ainakin juttujen tason perusteella... :D Kalastettiin aina silloin kun pystyi, rötvättiin leirissä, otettiin päikkäreitä ja naatiskeltiin olostamme pohjoisessa. On ihanaa olla omassa kalastuskuplassa, jossa mahdolliset huolet häviää ja keskittyy vaan siinä hetkessä olemiseen.
Kalastuksen kannalta reissu oli hieman haastava, mut ei kuitenkaan toivoton. Tulipahan saatua uusi laji perholla saatujen kalojen listaan. Vahinkokampeloita tuli reissun aikana useempi. Kampela on aika hassun tuntuinen siimanpäässä. Ensiks tuntuu siltä, et perho jäis kiinni levään ja sen jälkeen syntyy mielikuva siiman päällä lepattavasta lentävästä matosta. Jätkät keksi mulle uuden nimimerkin... kampelankalasta90.
Kelit vaihteli pilvisestä sateiseen, vain yhtenä iltana nähtiin muistaakseni aurinkoa. Yhtenä päivänä otettiin vähän iisimmin rötväillen teltassa kun sato vettä koko päivän. Maisteltiin graavitaimenta ja kumottiin pullo kylmää valkkaria sen kanssa. Maistui aika saakelin hyvältä. Yks hauskimpia juttuja näillä reissuilla on just toi leirissä rötvääminen. Kaikelle säädölle tulee omat rutiininsa. Luonnon helmassa herää primitiiviset selviytymisvaistot. :D Eat, sleep, fish vai miten se menikään. Reissussa on hyvä rähjääntyä.
Viikko oltiin pohjoisessa ja se meni nopeesti. On kyllä hauskaa miten meistä on tullu sellanen vakkariposse tän tyyppisille reissuille. Vaikee kuvitella lähtevänsä kenenkään muun kun Miikan ja Juuson kanssa. Meidän pikkuporukalla hommat toimii kivasti yhteen. Joko mentäis uudestaan? Kesä on mennyt ihan älyttömän nopeesti. Nyt on reissutkin taas vähäksi aikaa tehty. Heti kun viimeinen loppuu, mieltä kutkuttais jo seuraavan suunnittelu. Mertsarikausi on vielä edessä ja kohta pääsee haukiakin ettiskelemään kaislikoista!
Hyvä teksti. Onko tuo vuonokalastus käytännössä samanlaista kuin meritaimenen kalastus rannalta? Mutta vuorovesiä pitää vaan seurata?
VastaaPoista