Käytiin ostamassa ensimmäiset luvat heti majoittumisen jälkeen. Luvat alkoivat vasta seitsemältä, joten jouduimme odottamaan hetken. Juuso sitoi muutamat perhot ja Pieta lepäili sängyn pohjalla pientä kuumetta pois. Odotukset olivat korkealla tulevalle illalle. Lähettiin hyvissä ajoin joelle kasaamaan kamoja ja miettimään hyviä paikkoja. Ensimmäisenä iltana oltiin Inarijoen puolella. Juusolla oli yksi lohitärppi, muuten oli hiljaista. Koikkinivassa oli paljon smoltteja ja pieniä harjuksia, lohista ei tietoakaan.
Seuraavana aamuna mentiin Outakoskella, missä oli muutama kalastaja meitä ennen. Hiljaista heilläkin oli ollut lähipäivinä. Lohia ei taaskaan tuntunut eikä näkynyt. Harjuksia koskessa tuntui olevan todella paljon kun Juuso niitä lopuksi kalasti, muutama 35cm kävi irroitettavana. Käytiin kokeilemassa myös Tsulloveissa harjusta, mutta sieltä ei tullut kuin alle 30 senttisiä. Illaksi mentiin omalle "pomminvarmalle" leiripoolille Torvikoskelle. Lohet loisti jälleen poissaolollaan. Yksi 38cm harjus saatiin ruokakalaksi.
Toisen luvan aamuna käytiin Inarijoen puolella Haukikalliolla. Hyvää heittotreeniä kun kalat eivät häirinneet...
Illalla ajettiin Dalvadakseen ja käveltiin Kuohkarille, jossa teimme muutamat laskut lohta yrittäen, turhaan. Muutamia tittejä sentään näimme hyppivän, eli jotain eloa joessa vielä oli. Välissä tuli vielä ukkosmyrsky, joka haittasi kalastusta. Myöhemmin vaihdettin paikka ylemmäs, missä oli paljon harjuksia. Siellä oli muutakin porukkaa ja kaikilla näytti syövän kohtalaisesti. Pieta sai ensimäisen mittaharjuksensa, 38cm.
Loppuillaksi menimme vielä Tsulloveihin ihan lohivehkeillä. Taas kaloja pinnassa, mutta ei siiman päässä.
Viimeisenä päivänä mentiin Inarijoen Mustakoskelle "ränniin". Vihdoin alkoi tapahtua kun toisella laskulla Juusolla oli kala kiinni pari päivää sitten sidotussa perhossa. Reissussa sidotuissa perhoissa tuntuu olevan jotain erityistä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Ei varmaan pitäisi ikinä sitoa perhoja ennakkoon vaan vasta reissun päällä. Niin ne oikeat ottipelit syntyy.
Väsytyksen jälkeen rannalla makasi puolitoistakiloinen ja 56cm meritaimen. Fiilis oli hyvä monen päivän tyhjän pyynnin jälkeen. Myös Pieta sai nätin taimenen, joka oli tosin paljon pienempi. Molemmat oli iloisia saaliistaan.
Viimeiset tunnit vietettiin perjantaifiiliksissä omalla leiripoolilla. Vielä kovasti yritettiin saada kaloja siiman päähän. Huomatkaa kuinka Pieta on valinnut siiderinsä sopimaan kelan kanssa yhteen... Ehkä se tuo onnea?
Luvat loppui, eikä mitään merkkejä kaloista. Hengattiin vielä hetki rannassa ja nautittiin kelistä, kun ei satanut.
Viimeisen illan kunniaksi tehtiin vähän spesiaalimpi illallinen mökissä. Seuraavana päivänä vaihtui maa.
Tenolla oli mukava käydä, mutta onhan se aika rankkaa kalastaa monta päivää lähes tyhjää. Koko reissun loppupuolella käytiin katsomassa saalisraportti viikolta, jolloin mekin olimme Tenolla eikä se näyttänyt kovin hyvältä. Alle 150 lohta viikon aikana koko joesta. Paras aika oli mennyt jo ohi ja vesi oli helteiden jäljiltä aika lämmintä. Uudestaan olisi kiva mennä vaikka ensi vuonna, mutta tällä kertaa vähän aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti