Ei oo kyllä ajaminen kovin mukavaa väsyneenä. Ihan hirvee tokkura. Parit välikuolematirsat piti ottaa matkan varrella ennen kuin päästiin päämäärään. Iltapäivästä oltiin kohteessa, Tenolla ja Reistin mökkikylässä, jossa meitä odotti pieni mökkeröinen. Vaikka väsy oli kova, saatiin kuitenkin jostain vielä virtaa illaksi. Mentiin muutamaksi tunniksi kalaan ja illalla (yöllä, on aika hämäävää kun arska paistaa läpi yön) vielä saunaan.
Ekalle illalle ei tullut mitään tapahtumia. Ei kyllä ollu odotuksetkaan kovin korkeella kun olotila oli vähän poissaoleva. Seuraavana päivänä meininki oli jo pirteempi hyvin nukutun yön jälkeen. Tenolla tuli vedettyä aikamoisia unia. Otettiin tää osio reissusta aika rennosti. Hyvät unet, päivä ja ilta rentoo kalastusta, alkuyöstä pari lonkeroa ja sauna. Tätähän voi kutsuu jo ihan kunnon lomailuksi.
Eka päivä pysyteltiin aika lähellä omia hoodeja, pyörittiin Outakosken alueella. Koko reissulla eniten aikaa tuli vietettyä Reisti-Dalvadas välillä. Dallasia alemmas ei menty ollenkaan ja Inarijoen puolellekin vaan yhtenä päivänä. Viime vuonna siellä tuli hengattua eniten. Jo ihan siinä Reistin vieressä oli tarpeeks paikkoja.
Ekana iltana päätettiin myös vähän enemmän keskittyä harjuksen kalastukseen. Kakskätiset vaihtui paria tuntia ennen rauhoituksia kevyisiin ykskätisiin kun kuultiin muutamasta hyvästä harrispotista. Niitähän sitten riitti. Mä olin ihan ymmälläni siitä kalan määrästä, kun en oo tottunu saamaan niin hyvin tapahtmia saman illan aikana. Arvatkaa vaan olinko kikseissä! Tenon harrit on hyvässä paksussa kuosissa ja aika kovia menemään. Kuulin että jotkut tulee Tenolle kalastaa oikeestaan pelkästään harjusta. En sinänsä ihmettele. Mukavaa puuhaa ja hienoja kaloja. Harjusten koko pyöri siinä 40cm molemmin puolin, muutamat sentit alle tai yli. Joukossa myös muutama sintti, mut ei niitä jaksanu laskee kun peruskoko oli noinkin hyvä.
Tultiin Tenolle tavallaan vähän tyhmänä päivänä kun ei keretty heittämään kun yksi lupa ennen päivän kestävää rauhoitusta. Kun kello tuli seitsämän kerättiin kamamme ja lähettiin takas mökille. Pari ruokaharriakin otettiin mukaan. Halstrattua harjusta, uusia perunoita ja skumppaa. Hyvä tapa juhlistaa just alkanutta lomaa.
Niinkuin tossa aikaisemmin jo mainitsin, Tenolla vitetetty aika meni aika samalla kaavalla. Päivätkin sekottuu keskenään kun yrittää muistella mitä kaikkee tehtiin. Välillä yritettiin lohta, sit taas lohtukalaan harjusten pariin ja taas lohien perään. Kuultiin kanssakalastajilta että lähiaikoina ei oo ollu kovin helppoa. Se tuli kyllä huomattua. Kalaa oli joessa ihan hyvin, mut ne paineli niin kovaa kyytiä ylös päin että ei vissiin perhot oikein kiinnostanu. Mitään massanousuakaan ei ollut ainakaan saalistilastojen mukaan vielä tullu. Tasaisen heikkoa useena viikkona putkeen. Onneks edes harjukset oli aktiivisia, niiden kanssa tuli vietettyy paljon aikaa.
Kalastin aika paljon myös yksikseni. Aina ei jaksanu odotella ringissä omiaa vuoroa, joten painelin itekseni ettiskelemään uusia harripaikkoja. Vaikka kaverin/puolison/porukan kanssa on kiva kalastaa, on se myös ihan parasta välillä yksin. Mä ainakin helposti tuun ajatelleeks mitä muut musta ja mun taidoista kelaa mut yksin kun on, ei tollasia asioita tuu mietittyä. Tulee oikeesti keskittyneeks vaan siihen itteensä. Mieli lepää.
Yhtenä päivänä siiman päästä löytyi yllättäjä. Olin tutuilla harjuspaikoilla, kun perhoon nappas ärhäkkä kala. Vaikka Tenon harrit on kovia vetämään, mietin että ompas äkäisempi tyyppi kun yleensä, vaikka ei sen isommalta tuntunu kun muutkaan. Kirkkaan veden läpi huomasin myös vähän jännää väritystä, mut edelleen kelasin että harjushan se siellä. Haavissa vasta tajusin että se olikin taimen. Monelle tää ei varmasti olis mitenkään kovin mullistavaa, mut mulle oli. Taimen on mun haavissa vähän harvinaisempi vieras. Oli muuten kaunis. En oo varmaan koskaan nähny niin nättiä taimenta joessa. Kuvat ei nyt tuo kaikkea loistoa esille, mut kalan kylki kiilsi upeesti turkoosina. Jonkun aikaa sitä oli pakko haavissa ihailla ennen kun päästin menemään.
Viimeinen päivä pyhitettiin lähes kokonaan lohelle ja Dalvadakselle. No okei, matkalla oli tuttu harripaikka joka oli pakko käydä kopasemassa. Sieltä sain viime vuonna ensimmäisen mittaharjukseni. Dalvadaksessa nähtiin ekaa kertaa jopa jotain actionia. Ja vielä vähän enemmänkin. Noin puolen tunnin sisään kolme eri tyyppiä sai kalat. Tähän vielä päälle Norjan puolen rannalla olleet, jotka myös sai muutamia tittejä. Tietenkin kun oli meidän vuoro heittää, ei tapahtunut mitään. Juusolla oli yksi tärppi, siinä kaikki.
Samaan aikaan Tenolla oli myös pari muuta meidän Perhomimmit -ryhmän edustajaa. Oltiin sovittu että törmäillään ehkä juurikin Dalvadaksessa. Tapasin siellä Eveliinan, oli kiva treffata! Paikalle piti tulla myös eräs toinen mimmi, mutta oli valitettavasti just tullu kipeeksi ja joutui skippaamaan kalastuksen...
Oltiin Tenolla suunnilleen viikon verran. Alkuun oli tarkoitus olla viisi yötä ja kolme lupaa, mutta jatkettiinkin vielä yhden luvan ja mökkiyön verran. Aika meni niin hurjan nopeesti taas vaihteeks. Onneks ei ollu kiire eteenpäin. Oli ihan hassuu kun viime vuonna oltiin Tenolla, niin kelit oli aivan eri. Oltiin tosin muutamaa viikkoa myöhemmin liikenteessä, mut koko kesä oli ihan erilainen. Viime vuoden helteet oli tehny vedestä liian lämmintä, nyt vesi oli vuorostaan aika kylmää niinkuin kelit muutenkin. Ihanasti auringonpaisteesta saatiin kyllä nauttia, mut muuten oli suht viileetä. Varsinkin iltaisin. Se ei kyllä haitannu ollenkaan, päinvastoin. Niitä viimevuoden kuumia kelejä ei olis ollu kivaa kokee taas uudestaan. Kalastuksellisesti molemmat ajankohdat oli suht vaikeita.
Nyt erona oli jo paljon toitotetut harrit, ne ei ollu yhtään niin aktiivisia viime kesän reissulla. Mä olin ihan fiiliksessä että sain edes jotain kaloja. Oli kivaa kun kalojen määrä oli sitä luokkaa että ei kokenu tarvetta laskea, eikä ihan jokaista tarvinnu dokumentoida. Ei todellakaan sitä mihin mä oon reissuilla tottunu. Vaikka lohet jäi saamatta, oli viikko muuten siisti. Teno aiheuttaa mussa outoja fiiliksiä, tavallaan siitä tykkää, mut tavallaan ei sit niinkään. En tiiä mikä siinä on. Juusolla samat fiilikset. Silti sinne palaa varmasti taas uudestaan. Oli muuten ihan kivaa huomata oma kehitys viime vuoteen verrattuna. Mun ei tarvinnu valittaa niin paljon pieleen menneistä heitoista tai muusta osaamattomuudesta. Ei sillä että olisin nyt mikään mestari, mut ainakin kaikki tuntui paljon helpommalta. Onhan noissa taidoissa vielä paljon hiomista, mut ainakin pärjäsin omillani paremmin. Voittajafiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti