Lohilomalla Norjassa

Kolmas päivä heinäkuuta herätyskello soi aikaisin aamulla. Aamupalat nassukkaan, viimeset tavarat autoon ja tienpäälle. Yks siima unohtui himaan, joten uparit heitettiin jo kehä kolmosella. Lopulta päästiin matkaan vasta vähän kasin jälkeen. Muutamilla pysähdyksillä köröteltiin Norjaan. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä paikallista aikaa. Pitkän ajon jälkeen on aina vähän tokkurainen olo. Vasta seuraavana aamuna alkoi tulla fiilis, et jesss tästä se taas lähtee! Aamupäivällä käytiin kruisaamassa jokivartta ja kattomassa paikkoja. Etsittiin myös meidän mökki, joka oltiin varattu jo etukäteen. Pientä luksusta verrattuna Corolla-hotelliin!

Kun oltiin asetuttu taloksi, lähettiin kalaan iltapäivästä. Mua oli taas ennen reissua alkanu vähän jännittää. Mulla on erilaisia lohireissuja takana. Pääsääntösesti oon se joka heittää tyhjää, mut on matkaan osunu myös pari onnistumista. Koskaan ei voi tietää mitä käy kun on kalastamassa lohta. Se aina jänskättää. Oon menettäny hermot totaalisesti, draamaillu Juusolle, itkeny osaamattomuutta ja hyppiny riemusta unohtaen kaiken muun. Kun tultiin joelle mieli rauhottu jotenkin, oli hyvä fiilis. Odotuksia ei ollut, mut haaveita tietenkin.

Yllätyksesti eka ilta päättyi mun osalta hyvin. Aikaisemmin päivällä oli havaittavista pientä turhautumista heittojen kanssa. Oltiin valittu vasuripooli. Viime vuonna mä päätin, et opettelen heittää vasurilla. Taas oli pientä hakemista, mut kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujuu. On niin paljon helpompi kalastaa, kun vaihtaa käsien paikkaa eikä mitään ihme säätöä tai rystyheittoa. Turhautuneissa fiiliksissa tokaisin Juusolle, et "en kyllä tuu ikinä saamaan kalaa vasuripoolista." No, toisin kävi... Reissun eka kala, 74cm onnellisuutta. Oli ihan sanoinkuvaamattoman siisti fiilis.

Hyvien yöunien jälkeen jatkettiin taas kalastusta. Mä olin vieläkin ihan lohipöhnässä edellisen illan kalasta. Ajattelin, et ihan sama mitä reissun aikana vielä tapahtuu, onhan mulla jo yks hieno kala. Ennen tätä reissua olin sitonu ruhtinaalliset kolme uutta perhoa. Edellisen illan kala oli tullut yhdellä niistä. Nyt sidoin siiman päähän toisen niistä. Olin tehty pari laskua kun mulla oli kala kiinni. Mitä ihmettä just tapahtu, justhan mä olin saanu yhen? Kala oli vähän isompi kun se eka ja se pääs lopulta irti ihan rantamatalassa... Oli päässy siinä jonkun aikaa venkoilemaan niin et koukku irtos. Harmitti ihan sikana, mut samalla oli hämmentyny fiilis. Niin nopeella välillä kaksi kalaa kiinni.

Päivällä etsittiin uusia pooleja. Illalla tultiin takaisin sinne, missä aamupäivän karkuutus tapahtui. Nyt valitsin viimeisen niistä uusista perhoista. Juuso teki laskun ekana ja mä menin perästä. Juuso tuli laskunsa jälkeen mun veireen seuraamaan ja höpöttelemään. Välillä on mukavaa kun joku on vieressä pitämässä seuraa. Juteltiin et ompas mukavaa kun vettä on niin paljon, et perhot ei jää pahemmin pohjaan. Suunnilleen sillä sekunnilla mun perho kouras kiviä. Naureskeltiin et kuinkas sattukaan. Myös seuraavalla heitolla siima pysähty kun seinään. Nyt se ei ollut kivi...

Nyt kyllä likkaa hemmoteltiin vähän liikaa. En olis koskaan osannu odottaa et reissu lähtis omalta osalta näin ryminällä käytiin. Aamupäivän karkuutus kummitteli mielessä, mut väsytys meni hyvin kun Juusbe oli siinä vieressä alusta lähtien tsemppaamassa. Mä meen helposti paniikkiin ja pelkään et irtoo. Uusi enkka, 95cm! Uujeah. Mua huvitti, kolme uutta perhoa reissuun, kaikissa oli ollu kala kiinni. :D Kaikki vielä ihan randomin värisiä.

Samana iltana myös Juuso sai reissun ekan kalansa. Ihan samanlainen tilanne, nyt mä olin tullu viereen seuraamaan Juuson heittelyä. Mua jännitti kalan haaviiminen. Olin ekaa kertaa haavin kanssa rannalla heilumassa. Hyvin se meni. Myös Juuso ylitti enkkansa ja pääs ensimmäista kertaa metriin. Tarkka mitta oli 101cm. Aika mahti ilta.

Seuraavana aamuna sidottiin perhoja. Tää on mulle ihan normaalia, et himassa perhojen väkertely ei nappaa sitten yhtään, mut reissussa jaksaa taas vähän paneutua. Muutama uusi perho tuli tämänkin matkan aikana tehtyä.

Juuson enkkojen ylitys ei jäänyt siihen tokan illan kalaan. Yhtenä iltana oltiin taas samalla poolilla, jossa oltiin vietetty eka päivä. Juuso aatteli, et nyt on salee vähän parempi pölli kiinni. Niinhan siellä oli, 108cm ja noin 14kg.

Lohilomaa oli samaan aikaan viettämässä myös Teemu ja Api. Myös äijillä oli ollu hyviä onnistumisia. Osuttiin sattumalta just hyvään saumaan moikkaamaan Kirkaa ja Kurkoa joen rantaan. Päästiin jännittämään yhessä kun Api väsytteli hienoa kalaa. Se oli samaa kokoluokkaa kun Juuson uusi enkkakala.

Noin puolessa välissä reissua pidettiin välipäivä. Yritettiin vähän huilata, sidottiin muutamat perhot ja käytiin kattelemassa lähimaisemia. Mulla iski ihan hirvee vaelluskuume. Olis joskus siistiä päästä Norjaan vaeltamaan. Välipäivään sisältyi myös auton fiksaamista. Oli vähän ongelmia pakoputken kanssa. Meijän Cortsu alkoi jo menomatkalla kuulostaa vähän liikaa ralliautolta. Juuso joutu fiksailee pakoputkea useemman kerran reissulla.

Välipäivän jälkeen meillä oli hiljaisempaa. Jossain vaiheessa havahduin, että mähän olin heittäny melkein viikon verran taas tyhjää. Yks titti mulla oli hetken kiinni yks päivä, mut muuten ei nykiny. Sitä ei vaan niin muistanu kun alkureissu oli lähteny niin ryminällä käytiin. Hiljaisuuden rikkoi Juuson ihan freshi 83 senttinen.

Alunperin meijän piti viettää meidän lohimajassa viikko ja sitten lähtee jatkamaan matkaa. Suunnitelmissa oli ajaa Käsivarren kautta Finnmarkiin. Vaihdettiin suunnitelmia jälleen. Niin tuttuu puuhaa meijän reissuilla. Finnmarkissa ei ollu ihan paras tilanne. Kesä myöhässä ja joki tulvassa. Korkeeta vettä ei sinänsä pelätty, mutta se oli myös värjääntyny sellaseks Vantaanjoen väriseksi. Vähän reilun tuhannen kilsan siivu ei houkutellu siinä vaiheessa, kun ei ollu varmuutta onko joki kalastuskunnossa silloin kun me oltais sinne päästy. Päätettiin jäädä meidän pikkuruiseen lohimajaan vielä muutamaksi yöksi. Se tuntui parhaalta ratkaisulta tähän väliin.

Myös näillä hoodeilla olosuhteet alkoi muuttua aika pahasti. Lopulta oltiin ihan pihalla, et mitäköhän sitä tekis. Finnmarkiin ei ollu vieläkään asiaa, eikä se suunnitelma käsivarresta houkuttanut yksinään. Varsinkin kun mä oon näillänäkymin suuntaamassa sinne vielä tänä kesänä. Ihan kamala lohikuume, vaikka meillä oli jo tähän mennessä ollu hyvä reissu takana. Kauheen empimisen jälkeen päätettiin alkaa pikkuhiljaa tekee kotimatkaa... Kahdeksan lupaa oltiin heitetty ja se tuntui ihan hyvältä setiltä. Hienoja kaloja ja hyviä kokemuksia. Tavallaan tuntu että koko homma jäi kesken, mut toisaalta oltiinhan me jo oltu pidempään mitä alkuun suunniteltiin.

Jälleen kerran tämäkin reissu oli edellisiin vuosiin verrattuna ihan erilainen. Ei nukuttu yhtään yötä autossa, eikä tullut niitä surullisen kuuluisia itkupotkuraivareita. Oli siistiä et saatiin Juuson kans molemmat ennätykset rikki. Oli myös hauskaa yhessä pohtia ja analysoida lohenkalastuksen suuria mysteereitä. Miks välillä on niin vaikeeta ja välillä on kunnon tykitystä? Tultiin siihen tulokseen, et tää on ihan järjetön harrastus. Mut samalla paras kaikista.