Päivä Vanhankaupunginkoskella

Kevät näyttäisi vihdoin saapuneen Suomeenkin! Koko kulunut viikko on ollut aurinkoista ja lämmintä. Loistavaa aikaa painaa lähes koko viikko duunissa... Perjantai oli onneksi vapaata ja silloin pääsi nauttimaan kivasta säästä myös lentokentän ulkopuolelle. Alkuun ajattelin et olisin lähteny kelluu johonkin, mut säätiedotus lupas aika napakkaa tuulta ja mulla meni pupu pöksyyn. Tuuli ja kelluntarengas ei oo koskaan kiva yhdistelmä ja tällä kertaa olin vielä lähdössä kalaan yksin, joten muutin suunnitelmia. Lähin kotoisalle Vantaanjoelle ja Vanhankaupunginkoskelle. Pakkasin aamulla kamat reppuun ja matkasin julkisilla koskelle ostamaan lupia. VKK:lla on aina kiva käydä. Siellä on sellanen oma fiiliksensä. Vaikka parhaimmat kiksit saa paikoista jotka on enemmän luonnon helmassa ja kauempana sivistyksestä, on tälläset urbaanit kohteet omalla tavallaan siistejä. On hauskaa kun luonto ja kaupunki kohtaa.

Olin kalastellu tovin kun tunsin ihan uudenlaisen tärpin. Se oli tosi napakka. En heti nähny mikä kala siellä oli, mut tunsin et se oli vähän paremman kokonen. Kun kala kävi heilauttaa pyrstöö pinnassa, tunnistin sen toutaimeksi. Mukava uus tuttavuus, aika kova menijä ja varsinkin se tärppi oli siisti. Toutaimeksi se ei ollut mikään jätti, mut särjeksi aika hyvä. :D Olin yksin kosken alaosassa ja mietin, et mitenköhän mä saisin tän ikuistettua. Kamera oli kyllä mukana repussa, mut sen kaivaminen oli pieni haaste, kun samalla pidin kalaa haavissa vedessä. Hetken mietittyäni sain idiksen. Hälytin Jiihoon Meri-infolta apuun. Kiitos vaan Jiihoolle vaivannäöstä ja kivasta kuvasta!

Liikuin päivän mittaan koskella aika paljon. Ylhäällä joku poikkas multa siiman. Ehkä taimen, ainakin se kävi hetken päästä mulasemassa pinnassa. Kun lupaa oli enää vajaa tunti jäljellä, tulin takas kosken alaosaan. Taas mulla oli kala kiinni. Tärppi oli pysäyttävä, tunsin et nyt on oikeesti iso kala siiman päässä. Vesi kun on sameeta, ei koskaan voi olla varma mikä sieltä on iskeny. Hetken mietin koskelle jääny pyörii iso lohi tai jotain... Kovasti yritin antaa kalalle painetta ja saada sen tulee lähemmäks pintaa näyttäytyy. Siellä se veti voimakkaita spurtteja ja jarru huusi. Tuli aika riittämätön olo femman vehkeiden kanssa! Toutainhan se siellä, ihan SAAAKELIN ISO toutain. Väänsin sitä lähemmäks rantaa minkä pystyin. Vähän pelotti 20mm perukkeen kestävyys. Peruke kesti, mut lopulta perho irtos, kun kala sai päänsä pintaan ja pyörähdettyy sopivasti. Paska. En kyllä tiedä olisinko saanu sitä oikeesti ees haaviin, ei se olis ehkä mahtunu sinne, vaikka mulla oli iso mertsarihaavi mukana. Harmitti, mut samalla hymyilytti. Ihan kreisi kala. Aikaisemmin päivällä saatu  oli ihan vauveli tähän verrattuna. Täytyy sanoo, et yks siisteimpiä kokemuksia. :D

Tuntu taas niin hyvältä päästä kalaan. Kalastuksen tuoma hyvä olo on niin kova, et sillä jaksaa stressaavankin aikakauden läpi paremmin. Töihinkin oli niin paljon parempi fiilis mennä seuraavana aamuna. Koko päivän jaksoi paljan paremmin, vaikka unetkin jäi hieman lyhyiksi, kun se karkuuttaminen alkoi enemmän kalvaa siinä vaiheessa kun olin pistäny jo pään tyynyyn ja olis pitäny saada unen päästä kiinni. Haha, kyllä oli sen arvoista.