torstai 12. elokuuta 2021

Vihdoin kalassa

Ihmeellinen kesä. Ei Norjaa. Ei kalastusta oikein muutenkaan. Helteet tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Monet kalastuskohteet oli pitkän pätkän kiinni. Kesä menny lähinnä mökkeillessä. Sekin on ollut ihan jees, mutta kyllä kalastusta on tullu kaipailtua aika paljon. Heinäkuun lopulla sai vihdoin pukee kahluuvermeet päälle ja pääsi joelle. Oltiin Henen kanssa roadtrippailemassa Itä-Suomessa. Käytiin myös mun eräopiskelukavereiden luona Kuusamossa. Käytiin kalassa Kuusingilla. Hene heitti virpalla perhoo, mulla ja Timolla oli normivälineet. Oon edellisen kerran ollu Kuusamossa kalassa vuonna 2014. Tovi on vierähtänyt tässä välissä. Kuusingilla en ollu käyny aikaisemmin.




Myös Kuusamossa on kärsitty vesien lämpenemisestä, mutta nyt lämpötila oli laskenu paremmalle tasolle. Vettä oli kuitenkin tosi vähän. Kierrettiin muutamat eri spotit. Kaloja oli, mutta keskikoko oli reippaasti alle mitallisen. Isoin harri ylsi just 35 senttiin. Eipä siinä mittään, parasta oli päästä kalastaa pitkästä aikaa ja Kuusingin maisemat oli hienoja. Kuusamon reissun aikana käytiin myös Kitkalla. Ylä-Kitkaa oon kalastanu sillon aijemmin, mutta Kitka-Oulanka yhteislupa alue oli uusi tuttavuus. Kitkalta vesi ei lopu ihan heti kesken, vaikka oliskin kuivaa ja maisemat on vielä kauniimpia Kuusinkiin verrattuna. Ainakin mun mielestä. Parasta oli että Hene sai virppa+perho virityksellään päivän isoimman harrin. Kyllä oli vaimo ylpee. Ja helpottunut, ukko nimittäin roikku puolipakotetusti jokivarressa mukana... :D Nätti harri toi mukavasti lisämotivaatiota hommaan.




Kalastettiin myöhäiseen yöhön asti. Timo jäi teltalla vielä mestoille, mut me Henen kans lähettiin menee. Seuraavaks päiväks oli ennustettu kovaa sadetta ja tuulta. Myrskykeliä olikin sitten useempi päivä, eikä kalaan enää ollu asiaa. Päätettiin lähtee päivää aikaisemmin kotia kohti. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Kuusamossa kesällä. Viimeisimmät reissut on sijoittunut vain talveen. Pitää ehkä ensikesälle suunnitella joku pätkä sinnekkin. 

Viime viikonloppuna treffailtiin Veeran ja Hannan kanssa. Hauskaa et ollaan tässä vuoden sisällä nähty enemmän. Norppa ei tällä kertaa ollu mukana, Nooraa nähtiin viimeks keväällä, mut eiköhän tässä loppuvuonna vielä saada taas koko posse kasaan. Hannan ja Veeran kanssa käytiin kellumassa ja saatiin nättejä pieniä kaloja. 



Tuntuu ihan todella oudolta et Norja jää tänä vuonna väliin. Sain maanantaina kakkosrokotuksen, joten periaatteessa vielä kerkeis vetäsee loppukauden reissun, mutta päätin että sekin saa nyt jäädä. Olkoon nyt tällänen erikoiskesä. Tavallaan on ollu ihan hauskaa vaihteluakin kalastaa kevyemmin. Vitosen/kutosen keppi ja pienet perhot on ollu käytössä enemmän kun moneen vuoteen. Toivottavasti ens vuonna tilanne on normalisoitunut ja reissuja Norjaan pääsee taas suunnittelemaan. Tässä on hyvää aikaa kerätä poltetta ja keksiä kaikkia villejä juttuja. 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Kesähengailua Läsällä

Niinhän siinä sit kävi et hellettä pukkaa niin perkuleesti ja nyt ollaan hyvin nihkeessä tilanteessa. Virtavesien lämmöt alkaa olla jo pohjoista myöten hälyttävällä tasolla, eikä sääennuste näytä lähiaikoina yhtään hellittämisen suuntaan. Meijän olis pitäny olla Hannan ja Veeran kanssa viime viikonloppuna Läsäkoskella kalassa, mutta arvatenkin suunnitelmia piti hieman muuttaa. Lähettiin kyllä Läsälle, mutta jätettiin koski rauhaan. Läsällä seurataan tarkkaan vedenlämpötilaa ja jos tilanne alkaa mennä liian tukalaksi, koski laitetaan kiinni. Koska koskelle ei päässy, Matti ja Julius oli kehitelly meille muuta hommaa. Lähettiin viettämään kesäpäivää Puulalle. 





Koitettiin saada kuhaa illallispöytään. Tavotteeseen ei päästy, mut onneks Matti oli onkinu yhden kuhan aikaisemmin ja se odotti valmiiksi savustettuna. Oli muuten ihan törkeen hyvää savukalaa. Vaikka kuhat ei meijän perhoista paljoo kiinnostunu, oli päivä muuten tosi onnistunu. Vaikka kaikki varmasti haikaillaan viileempien vesien ääreen pipot tiukasti päässä, oli tällänen kesäinen venekalastuspäivä todella mukavaa vaihtelua. Veneilyn jälkeen siirryttiin viettämään iltaa Villa Taimeneen. Saunottiin, uitiin ja syötiin hyvin. Viinikin maistu aika hyvältä... Niin hyvältä et parannettiin maailmaa aamuun asti. Seuraavana päivänä olo oli aika nihkee, mut kerrankos sitä! Vähän nyt jäi kaihertaa, et ei päästy Läsää kalastaa mut pitää toivoa et nää hullut helteet ei tuu jokakesäiseksi riesaksi ja päästään vielä yhessä ihan koskikalaankin. Mä en oo moneen vuoteen käyny Läsällä kalassa. 

Ei oo pelkästään helteen syy, et suunnitelmia pitää muuttaa. Mulla oli tarkotuksena olla tästä viikosta eteenpäin Norjassa. Ja mitäs siinä sitten kävikään. Maanantaina Norjan raja meni TAAS kiinni monelta suomalaiselta. Tässä sitä taas ollaan rannalla ruikuttamassa ja pikkasen on nyt paketti sekaisin kun ei Suomessakaan voi oikein missään kalastaa. Tuntuu että on aivan tyhjän päällä. Mulla oli vielä yksi suunnitelma Norjan suhteen elokuun alkuun, mutta taitaa olla niin että sekin menee ohi. Uudenmaan ilmaantuvuusluku huitelee niin korkeella, että ei varmasti kerkee laskee parissa viikossa. Toinen rokotuskin pistetään hihaan vasta elokuun puolen välin jälkeen, joten siitäkään ei oo enää hyötyä siinä vaiheessa. Yhtenä optiona olis toki vielä Ruotsi, mutta sielläkin on ollu lämmintä, eikä mulla oo seuraa sinne suunnille. Hmm. Ärsyttävä tilanne. Kesä on itselle yhtäkuin kalastus, eikä tässä nyt oikein osaa tehdä mitään. :D Pitääkö vaan niellä tää tappio ja alkaa suunnitella vaikka jotain mertsarireissua syksylle...

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Aivot narikassa

Kesän eka vähän pidempi kalareissu pohjoiseen. Juhannus tuli vietettyä rennosti mökeillä ja heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kolme hieman väsähtänyttä kaverusta lähti matkaamaan hellettä karkuun pohjoiseen. Meidän reissusta oli tulossa vähän erilainen kun yleensä. Mukana "hyttyskamat" siltä varalta, et järeempiä välineitä ei pääsis ehkä käyttämään. Se riippui ihan siitä, et pääseekö Norjaan vai ei ja se oli vielä lähdön hetkilläkin epävarmaa. Muutenkaan reissua ei oltu ihan hirveen tarkkaan suunniteltu. Yhdet luvat Juutualle oltiin ostettu ennakkoon, mut muuten loppureissun sisältö oli auki. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina kalastettiin siis Juutuanjoella. Kukaan meistä ei ollut ikinä käyny siellä. Kohdekalana meillä oli pääasiassa harjus, mutta toki vähän taimenetkin oli mielessä. Harreja tuli mukavasti ja sain mä yhden nätin taimenenkin. Kalastettiin alakoskella. 




Poikia alko väsyttää joskus puolenyön tienoilla, joten päätettiin lähtee ettii sopivaa telttapaikkaa. Mä olisin vielä ollu ihan pirteenä, mut ehkä se oli ihan sopiva aika lopettaa. :D Telttapaikka löyty ja en oo hetkeen nukkunu niin hyvin ku tuona yönä. Jos hellettä piisaa, on meillä kotona sisällä aina noin +28 astetta eikä siinä limaisessa kuumuudessa oikein uni maistu. En siis ollu nukkunu hetkeen kunnolla. Ihanaa oli saada kunnon unet viileessä teltassa. Ei Inarissakaan kylmä ollu, mut helle ei sentään ollu vielä saapunu sinne.

Seuraavana aamuna aamukahvia siemaillessa alettiin laatia seuraavaa plääniä. Oltiin kuultu hyviä uutisia Norjan rajalta. Uusimaa helotti vielä punaisena, mut kavereita oli silti päässyt Norjaan. Testaus rajalla ja sitten vaan kalahommiin. Tästä intoutuneena mekin päätettiin lähtee yrittämään. Oltiinhan me jo aika lähellä rajaa. Täytettiin tarvittavat lomakkeet ja kaiveltiin rokotustodistukset valmiiksi. Koitettiin ensin yli Utsjoelta. Siellä selvisi et kyseinen raja on auki vaan raskaalle liikenteelle. Samalla kyseltiin rajahepulta, et onkohan mitään mahkuja päästä ylipäätään ylittämään rajaa. Oli sitä mieltä, et mahiksia vois hyvinkin olla. Se keräs taas pikkusen lisää toivoa. Seuraavaksi Nuorgamiin. Sitten kaikki ei mennykkään enää niin hyvin mitä toivottu. Meijät torpattiin samantien, koska meillä oli kaikilla vain yhdet rokotukset saatuna. Ei päästy testiin, eikä meiltä tsekattu maahantuloilmoitusta. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun kääntää auton nokka pois rajalta. Vaikka tähän oltiin varauduttu, tuntu se silti aika todella paskalta. Etenkin kun muita Uusimaalaisia oli just päässy toiselta rajalta sisään. Tuntu pikkusen epäreilulta et rajasta/virkailijasta/tsägästä on kiinni et pääseekö vai ei. Ei ihme et kaikki on ihan pihalla tilanteesta, kun missään ei oo samat säännöt. Kuulin myöhemmin juttua, et vaikka olisit vihreeltä alueelta, et silti välttis aina pääse.  


Harmitusta lisäsi vielä se, et jos oltais oltu viikolla eteenpäin yrittämssä, oltais päästy. Norja kun nosti sallittua ilmaantuvuuslukua korkeemmaksi... No eipä siinä muu auttanu, ku päättää mitä seuraavaksi. Ajettiin takas Utsjoelle, ostettiin Tenolle luvat ja soitettiin majapaikka muutamaks päiväksi. Tenolla on tänä vuonna lohenkalastus kokonaan pannassa. Nyt on myynnissä uusi "harjuslupa", joka oikeuttaa kalastamaan kaikkee muuta paitsi lohta. Kalastaa saa korkeintaan 5-luokan vavalla, 0.20mm perukkeella ja vain yhdellä painottamattomalla korkeintaan 10-koon perholla. Ekan kerran kun keväällä kuulin mahdollisesta harriluvasta, mä ihan innostuin. Tenolla pari kertaa käyneenä olin vähän kaipaillutkin sen harjuskalastusta. Se on hauskaa puuhaa. Lupa-alueet on samat mitkä ennenkin. Otettiin luvat Outakosken alueelle. Kalastus oli yhtä hauskaa kun sillon joskus 6-7 vuotta sitten.  




Majailtiin Reistissä lopulta ihan koko loppureissu. Karilta sai lainata venettä, jolla pääsi kulkemaan läheiselle kivisärkälle. Joella oli todella hiljaista. Se tuntui hassulta. Iso hieno joki, eikä ketään missään. Toivottavasti Teno elpyy vielä siihen pisteeseen, että siellä pääsee lohtakin kalastamaan. Tenojokilaaksossa ja koko Saamenmaalla sielu lepää. Kalastettiin rennolla fiiliksellä. Harreja sai väsytellä melkein niin paljon kun vaan jaksoi. Maaginen 50 cm raja ei rikkoutunut kertaakaan, mut Tenon harrit on paksussa kunnossa olevia ja oikein mukavia kalastettavia silti. Muutama ruokakalakin otettiin. Tenolla yötönyö on todella hieno, kun aurinko värjää jokilaakson kauniin väriseksi. Oli vaikeeta välillä malttaa mennä nukkumaan, kun ulkona oli niin hienon näköistä. Yleensä yöt menikin niin, että pojat vetäyty unille ensin ja mä jäin vielä hetkeks kukkumaan. Juuso ja Miikka naureskeli et nukuinko mä ollenkaan. Kyllä nukuin ja hyvin nukuinkin. Kunhan vaan innostukseltani maltoin painaa pään tyynyyn. 




Meidän reissusta tulikin sitten ihan täysin harjusreissu. Vähän tuntui siltä, et jotain jäi puuttumaan mutta kivaa oli. Juuson ja Miikan kanssa on aina hauskaa. Jos Norjan aiheuttamaa stressiä ei lasketa, oli reissu tosi rentouttava. Sellasta aivot narikkaan kalastusta. Sellanen tekee välillä tosi hyvää.  Loppukesä on vielä vähän auki, että minne tie vie ja kenen kanssa. Jotain kalahommia on vielä päästävä tekee ja varmaankin pohjoisessa, koska kaikkialla muualla vedenlämmöt on sellaset et kalastus on ihan nou nou. Toivottavasti ei kalat ei ota hirveesti näistä keleistä hittii ja vältyttäis massakuolemilta... Osa koskipaikoista on laittanu lapun luukulle ja hyvä niin. Parempi odotella turvallisempia aikoja ja toivoo et ees jossain pääsee kalastaa. Kivaa kesää kaikille! 

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kesäyön taikaa

Suomen kesä on näyttänyt taas helteisempää puoltaan. Kalastajalle/kaloille se tietää ongelmia, mutta vielä menneenä viikonloppuna ei onneksi oltu siinä pisteessä. Vedet oli pysyny viileinä hellepäivistä huolimatta, mut veikkaan et nyt ja tästä eteepäin tilanne on varmasti jo ihan toinen. Viime viikonloppuna oltiin Veeran kanssa kalassa. Muut likat ei tällä kertaa kerenny mukaan, joten sumplittiin reissu sit ihan kaksin. Veera hyppäs mun kyytiin työpäivänsä jälkeen perjantaina. Reissun ja perjantai-illan kunniaksi kippisteltiin skumpat jokipenkalla.    


Kalastus alotettiin vasta illalla. Päivän ja yön taitteessa hyvännäköisestä spotista löytyi elämää. 57 senttiä taimenta. Kalastettiin yötä suunnilleen kolmeen saakka, mutta mitään mainittavia tapahtamia ei enää ollut. Mentiin nukkumaan ja päätettiin taas panostaa seuraavaan iltaan paremmin, joten sovittiin et aamulla ei tarvii hötkyillä. Rauhallisen aamun (tais siis aamupäivän) jälkeen lähettiin kokeilemaan muutamia eri paikkoja. Päivä oli tosi lämmin. Välillä piti istahtaa jokeen viilentymään. Päivän ensimmäinen puolisko ennen ruokataukoa oli hiljainen. Toisella puoliskolla päästiin kalastaa hetki pintureilla. Mitään kovin suuria kaloja ei löytyny, mut pinturihomma oli mukavaa. Sitä oon päässy tekemään tosi vähän vuosien varrella. Kovin usein ei osu hyviä pinturointi olosuhteita kohdalle. Etenkin kun tän tyyppinen jokikalastus on mun osalta ollu muutenkin aika vähäistä viimeisimpinä vuosina...



Ilta tarjosi taas parastaan, nyt 60 sentin verran. Tää kala oli kirsikka kakun päälle. Mä olin moneen otteeseen parin päivän aikana miettinyt kuinka hyvä fiilis mulla oli kaikin puolin. Onnea toi keskellä kaunista suomalaista luontoa oleminen, hyvä seura jonka kanssa käydä mielenkiintoisia keskusteluita maan ja taivaan väliltä, sekä harrastus joka vie erilaisiin paikkoihin ja tuottaa mielihyvää. Musta ei oo pitkään aikaan tuntunu niin hyvältä kun nyt alkaneena kesänä kalassa ollessa. Vaikka aina ei onni ei suosi tapahtumien suhteen ja vaikka vielä elellään epämääräistä korona-aikaa, on mulla ollu ihan hullu palo kalastukseen.   



Mut tuntevat tyypit tietää, että jokikalastus on tosiaan jääny vähemmälle huomiolle viimeisimpinä vuosina kiinnostuksen ollessa pääsääntöisesti lohi ja meritaimen merellä. Pari päivää sitten lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että kyllä jokihommiakin joskus tuli tehtyä enempi. Nyt parin vuoden "kalastusidentiteetin ettiskelyn" jälkeen oon koittanut pikkuhiljaa herätellä tätäkin hommaa uudestaan. Jo viime vuonna tuli kalastettua joella enemmän kun pitkään aikaan. Tänä vuonna oon jatkanu samalla linjalla ja oon oikeesti ruvennu taas nauttimaan joesta ihan eri tavalla. Toivottavasti sama fiilis jatkuu. Musta kalastuksessa olis kiva pyrkiä monipuolisuuteen. 


Ens viikolla ollaan pohjoisessa "kolmen muskettisoturin" (Miikka&Juuso) voimin. Norjaan oli tarkoitus mennä, mutta sinne pääsy näyttää hyvin epävarmalta edelleen. Norjan koronasivustoa päivitetään joka maanantai ja oli aikamoinen pettymys nähdä eilen edelleen oma asuinalue punaisena, melkein koko muun suomen ollessa vihreänä. Jotenkin en ees ymmärrä miten se kartta voi näyttää siltä, kun koko suomessa on enää tosi vähän tapauksia... Mä oon koko korona-ajan kironnu sitä että asun pk-seudulla ja fiilis vaan voimistuu tällästen juttujen myötä. Vielä tilanne kerkee ehkä muuttuu, mut aika epätodennäköiseltä se tuntuu. Onneks meillä on muitakin pläänejä ja koko ajan se on ollu tiedossa, et pääsy on epävarmaa. Silti harmittaa. Eiköhän meillä tuu hyvä reissu kuitenki, tehtiin me mitä vaan. :)   

perjantai 14. toukokuuta 2021

Stadilaista kevätkalastusta

Kevät, eli aika perinteisten keväisten kalahommien. Tiistaina kalastuksen täyteinen päivä. Aamusella suunnattiin faijan kans Lauttasaareen silakkalitkalle. Oltiin vajaa tunti sillalla ja saatiin kaloja sopivasti kummankin illallispöytään. Itse kun harrastan hyvinkin valikoivaa kalastusta, on joskus kiva käydä hyvällä omallatunnolla hakemassa kalaa pöytään. Oon vaan kerran aikasemmin käyny litkaamassa silakkaa. Kun kalaa oli sopivasti kummankin tarpeisiin, faija lähti käsittelemään meidän saaliin ja mä pummasin kyydin seuraavalle kalapaikalle. 

Seuraavana oli vuorossa Vanhankaupunginkoski. Se on mulle hyvinkin perinteinen paikka. Tätä samaa asiaa tulee päiviteltyä joka vuosi aina näihin samoihin aikoihin. Sieltä kaikki lähti. Tuntuu ihan hassulta et tää harrastus on ollu elämässä jo 9 vuotta, mut silti tuntuu et on ihan untuvikko vasta. Toki paaaaljon on menty eteenpäin niistä ekoista kerroista kun vapa oli kädessä, mut aina riittää oppimista. Ehkä se onkin tän lajin viehätys. Kaikkee sitä on kyllä näihin vuosiin mahtunu. Eri kalalajien kokeilua, omien suosikkien löytämistä, hienoja paikkoja pitkin pohjoismaita, uusia ihmisiä ja fiiliksiä laidasta laitaan, päällimmäisenä kyllä onnellisuus näin hienon harrastuksen löytämisestä.  

Vietin päivän toutainten toivotta, mut ei näkynyt eikä kuulunut. Kiva päivä oli silti. Koskella oli rauhallista ja kalastus mukavaa ensimmäisenä kesäisen lämpimänä päivänä. Iltapäivällä Hene tuli noukkimaan mut kotiin. Lämpimästä kelistä tuli nautiskeltua sen verran antaumuksella, et unohtu kevätauringon petollisuus. Pieni järkytys oli kun katoin ekaa kertaa peiliin päivän jälkeen. Aika jees rajat hihattomasta paidasta... Ups. Kalatusrusketus here I come. 

Edellisessä postauksessa kerroin olleeni mukana Unelmia Onkimassa podcastissa. Jakso on nyt ulkona. Linkin laitoin jo blogin facebook sivulle, mut TÄSSÄ uudestaan. Mä jännitin ihan hullusti et miltä omat höpinät kuulostaa ja oonko sanonu yhtään mitään järkevää. Kuuntelin itsekkin jakson vasta kun se tuli ulos ja alkujärkytyksestä päästyäni olin jopa ihan yllättynyt, et en kuulostanutkaan niin dorkalta mitä aattelin. Aihe oli ainakin mulle hyvin helppo. Puhuttiin kalastuksen tunneskaaloista ja samoja aiheita oon täällä blogissakin aina käsitelly. :D

torstai 22. huhtikuuta 2021

Kalastuskausi on avattu

Talvelle sanottu heipat ja kevät otettu vastaan. Laskettelukausi on melkein kokonaan laitettu pakettiin ja kalastuskausi alotettu. Talviharrastukset innosti niin paljon koko alkuvuoden, että kalastuskuumeen sai pidettyä ihan ookoosti aisoissa. Nyt kalastuskauden avauksen jälkeen fiilis on ihan toinen. Laskukausi tulee päätökseen ensi viikolla, mut tuntuu et siihen on vaikeeta keskittyy koska kalastus... :D Vielä vikat treenailut lumilaudalla ja sit ajatukset on täysin vain yhdessä lajissa. Kalastuskauden avasin viime perjantaina kevyesti lampikalastuksen parissa. Lauantaina treffattiin pitkästä aikaa Hannan, Veeran ja Nooran kanssa mertsarinkalastuksen merkeissä. Oli kivaa nähä porukalla kunnolla. Ekan kerran oltiin kalassa yhessä joulukuussa 2014. Aika kuluu vauhdilla!     

Reissun saldona kaks haukee, yks koukulla lävistetty peukalo ja visiitti paikallisessa päivystyksessä. Tulipahan koukkuhaaverikin vihdoin koettua. Olin aikeisemmin Hannan kanssa ihmetelly, et miten ei oo ikinä sattunu mitään äksidenttejä koukkujen kanssa. No nyt on. Mitään suurempaa vahinkoa ei onneks sattunu, mut sen verran syvälle ja hankalaan kohtaan väkäsellinen koukku uppos et ilman ammattilaisen apua ei tilanteesta selvitty. Parin puudutuspiikin ja jäykkäkouristusrokotteen jälkeen olin taas vapa kourassa rannassa. Mun on kyl hankittava paremmat pihdit väkästen litistämiseen... Ennen heitolle lähtöä yritin kyl kovasti niitä litistää, mut pihdit jäi kakkoseks. Valmiiks käsitellyt koukut oli tottakai kotona ja matkassa vain pussillinen uusia. 

Seuraavan kerran kalaan pääsee joskus vapun jälkeen. Nyt työnalla on uusin Chasing Silver, joka lähtee painoon vajaan parin viikon päästä. Ens viikolla taittohommat hoituu osittain Ylläksen kauniissa maisemissa. Kevään aikana tapahtuu muutakin jännää. Olin jonkin aikaa sitten mukana Unelmia Onkimassa podcastin nauhotuksissa. Vähän mietin, et kehtaanko ees mainita asiasta koska mua jännittää aika paljon miltä omat höpöttelyt kuulostaa... Aihe on ainakin lähellä sydäntä, se on täällä blogissakin useissa reissupostauksissa aiheena. Käääk, sitä odotellessa. 

torstai 4. maaliskuuta 2021

Ei suunnitelmia

Kauankohan tätä vielä kestää? Kohta on vuosi elelty hyvin epämääräisessä tilanteessa. Välillä on ollu niin stressaavaa, että sekoominen on ollu lähellä. On tähän aikaan mahtunu kuitenkin myös paljon hyvää. Välillä jopa hävettää myöntää kuinka paljon oon nauttinut tästä aikatauluttomasta elämästä ilman duunii, jossa pääsee tiettyjen rajojen puitteissa tekemään kaikkii itselle tärkeitä hommia. Kesällä ja syksyllä kalaan pääsi helpommin kun vähän aikaan. Talvestakin on tullu nautittua enemmän kun varmaan ikinä. Talviretkiä, laskettelua, lumilautailun opettelua, hiihtoa... Kaikkee kivaa, joka on pitänyt mielen virkeenä. Korona-erakoituminen on ollu oikeestaan lopulta aika iisii, alkujärkytystä lukuunottamatta. Aika pienillä sosiaalisilla kontakteilla pärjää. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän sosiaalisia tilanteita kaipaa. Oma kupla, hyvä kupla.

Nyt kun etelässä kelit on kääntyny plussalle, lumi ruvennu sulamaan ja nenässä alkanu tuoksuu kevät, on ajatukset menny taas enemmän kalastuksen puolelle. Muutama päivä sitten iski ihan järkyttävä Gotlannin kaipuu. Tuntuu hassulta, et kevät tulee eikä oo yhtään reissua suunnitteilla. Vielä ennen joulua oli varovasti toiveikas mieli Ruotsin tai Tanskan keväisestä taimenreissusta. Mitään ei kuitenkaan uskaltanut suunnitella. Se viime vuoden Bornholmin reissun peruuntuminen loppumetreillä harmittaa vieläkin. Onneks ei suunniteltu tälle keväälle mitään. Kun jäät lähtee, on aika suunnata haukikellumaan ja taimenrannoille ihan täällä kotihoodeilla.

Kesään on vielä aikaa, mut myöskään sinne suuntaan ei paljoo ajatuksia viitti uhrata. Mielessä olis kyllä taas kaikkee, mut tarkempaa suunnittelua ei viitti alottaa. Yleinen haaveilu ja mehustelu kiinnostavista paikoista on onneks ihan sallittua. Norjaan veri vetää, mut sinne pääseminen ei oo yhtään varmaa, joten kunhan mennään kevättä eteenpäin ja asiat selkiytyy, voi alottaa luomaan jonkun sopivan plan B:n. Mulla tuskin on vielä duunia kesällä, ainakaan samaan malliin kun ennen, joten pienelläkin aikataululla voi tehdä siirtoja. 

Aika näyttää miten kaikki kehittyy. Viime keväänä ja vielä alkukesästä ajatus oli aika sama. Ei sillonkaan tiennyt pääseekö mihkään rajojen ulkopuolelle. Nyt mieleen vois palauttaa samoja ajatuksia kun silloin. Jos ei mihkään pääse, on hyvää aikaa keskittyä kalalajeihin, jotka on jääny viime vuosina vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi harjus. Sehän on tosi kiva kalastettava perholla ja hyviä harjusmestoja löytyy omankin maan rajojen sisältä. Harjuksen kalastusta välillä oikeestaan kaipailenkin. Viime vuosina vaan kun on ollut x-määrä reissuaikaa käytettävissä, sen on käyttänyt vain niihin kaikista tärkeimpiin lajeihin ja paikkoihin.  

On täs kyl aika kyllästynyt fiilis, vaikka elämässä muuten meneekin hyvin. Turhautumista aiheuttaa nyt etenkin se kun uutisoinnissa väläytellään jopa ulkonaliikkumiskieltoja... Se ottais pannuun kaikista eniten. Luonnossa oleminen on ollu just se juttu, miten tästä kaikesta on selvinny. Vaikka korona-aika on tuonutkin myös hyviä juttuja, vois tää olla jo ohi. Ei tekis pahaa päästä takas duuniin. Olis kiva käydä kaupassa ilman kuumotusta altistumisesta ja sen tuomasta karanteenista. Pitää vaan koittaa pysyy toiveekkaana, kyl tää tästä vielä joskus. Odotan niiiin sitä aikaa kun reissuja pääsee suunnittelee ja fiilistelee samaan malliin kun ennen! 

torstai 15. lokakuuta 2020

Syksy on täällä

Kesä meni ja syksy saapui. Maailman tilanne ei ota parantuakseen ja sehän pientä ihmistä vituttaa. Terveenä sentään pysytty, mutta kyllä alkaa ihan huolella jurppimaan ihan kaikki. Tässä on tullu eleltyä aika hissukseen keväästä lähtien ja aina vaan yrittäny pysyy positiivisena asioiden suhteen, mut pikkuhiljaa rupee pakka levii pahemman kerran käsiin. Kesän kahden Norjan reissun jälkeen asettuminen kaupungin kupeeseen ei oo tuntunu yhtään helpolta. Viimeisimmällä reissulla oltiin Juuson ja Miikan kanssa elokuussa. Reissulta ei oo ees kuvia, kun otettiin koko homma enemmän lomailun kannalta. Tuntu hyvältä olla hetki pimennossa ihan kaikelta ikävältä. 

Eilen otin itteeni niskasta kiinni ja lähdin kalaan. Sekin on tuntunu jotenkin vaikeelta nyt hetken aikaa, kun kaikki vaan harmittaa. Se kuitenkin kannatti ja kannattais jatkossakin. Edes pieni hengähdys keskellä sekamelskaa. Lähin itekseni tutuille haukimestoille kellumaan. Vaikka kaipuu pohjoiseen on aina suuri, on kivaa et meillä täällä etelässä on meri. Se rauhoittaa fiilistä kummasti. Hetkeks sai unohdettuu taas kaiken. 

Vesi on vielä suhteellisen lämmintä ja se oli matalalla. Niin matalalla, et välillä sai potkia vauhtia pohjasta. Alkuun mietin et nonih, olikohan ees järkevää tulla mut sit päätin et kyl täytyy ottimestat käydä kopasee. Niissä on kuitenkin ees vähän syvempää ku muualla. Se kannatti. Heti tuli muutama ohilyönti ja yks karkuutus. Yksi vähän pikkupuikulaa parempi yksilö tuli myös haaviin saakkaa. Kävin vielä toisen paikan kokeilee ja siellä vasta meininkiä olikin. Heitin punavalkoisen perhon lähelle kaislaa ja aloin uittaa. Kauhee mulahdus perhon takana, joka poiki hirveen pikkukalojen takaa-ajon. Pikkusen alko itelläki puntti tutista. Perhon vaihto, taas seurimo. Vielä pari heittoo ja pam! Olin keskellä suht ahdasta kaislikkoo, joten uittomatka ei ollut kovin pitkä. Oli siistii nähdä aukeeva kita ja sinne sujahtava perho. Sitten alkoikin ralli... Kala oli noin 85cm.  Mittaus meni ehkä hieman alakanttiin, kun se oli hankalaa yksin renkaassa. Kuvatkin vähän sinne päin. Kun ei saanu kameraa mihinkään laskettua keskellä kaislikkoo.













Sillä välin kun mä koitin mitata/kuvata kalaa, oli kaislikon reunassa edelleen jotain häppeningiä. Vapautuksen jälkeen oli pakko vielä testata mitä sieltä löytyy. Muutama heitto ja taas kauheet menot. Tällä kertaa hieman edellistä isomman kalan kanssa. Oon monta kertaa jo sanonu, mut tykkään niin paljon enemmän hauen kalastuksesta syksyisin kun keväisin. Paljon kovempaa vääntöö syksyllä ja loppuvuodesta. Vaikka kala olikin isompi kun edellinen, en jaksanu alkaa säätää kuvien kanssa enempää. Pari kuvaa luurilla ja mittojen ottaminen, jonka jälkeen kala jatkoi matkaansa. Tällä kertaa mitta näytti 92 senttiä. Itse tykkään et kalat asettuu tohon 80-90cm mittaan. Toki mitä isompi, sen siistimpää mut tohon väliin meneviä on kiva kalastaa. Mulla ei tosin oo kokemusta vielä edes metrisestä, joten joku voi aatella että tää on tällästä kateellisen huuteluu. :D Enkka on edelleen "vain" 96cm, mut ei tää sitä oo. Kyllä se päälle metrinenkin vielä vielä joskus tulee, kunhan vaan kävis enemmän yrittää! En tajuu miks alle metrisiä haukia ei "pidetä minään" tai "ei lasketa". Hienoja kaloja nekin on. 

lauantai 1. elokuuta 2020

Kolme viikkoa pohjoisessa

Karavaanarit täällä hei! Roadtripiltä kotiuduttu Henen kanssa ja aika käydä vähän reissua läpi. Pohjoismaisden/kotimaan automatkailu on tänä kesänä monelle hitti. Myös ehkä pakonsanelema juttu, kun koronarajoituksia on vielä pitkin maailmaa, eikä monet pääse toteuttamaan perinteisempiä kesälomamatkojaan. Me Henen kans suunniteltiin tää reissu jo viime vuonna, paljon ennen koronaa. Aateltiin et kerrankin vietettäis kesällä vähän enemmän aikaa yhessä, kun yleensä huidellaan omien menojen perässä aika paljon. Noh, yhteisestä ajasta ei oo ollu puutetta tänä vuonna, kun ollaan keväästä lähtien kumpikin oltu lomautuksien takia himassa tuijottelemassa toistemme naamoja. Suunniteltiin tää reissu meidän häämatkaksi. Vaikka hääkemut piti siirtää keväältä veke, mentiin maistraatissa naikkuliin ja saatiin pidettyä sit häämatkakin. Vuokrattiin Rovaniemeltä asuntoauto, joka toimi meidän kotina kolme viikkoo. Oltiin pari päivää Suomen puolella ja loppuaika Norjassa.




Reissun reitti oltiin suunniteltu niin, et mä pääsen käymään muutamissa paikoissa kalassa ja Hene pääsee pelaa golfia. Tuntu jännältä lähtee yhessä tälläselle reissulle, kun tähän asti mä oon tehny kaikki pohjoisen reissuni yksin tai omalla kaveriporukalla. Oli pari juttua mitä mä erityisesti tältä reissulta odotin. Ykkösenä se, et pääsen näyttää Henelle sellasta puolta itestäni, joka on suuri osa mua, mutta ei kotioloissa välttämättä näy. Vaikka oonkin eläväinen tyyppi ja fiilistelen vähän kaikkee, on pohjoisen luonto mulle se, joka mut herättää entistä enemmän eloon. Siihen päälle vielä perhokalastus, joka muodostaa suuren osan mun identiteetistä. Toki nää asiat on esillä kotonakin, mut nyt näkyi ihan livenä eikä vain puheissa. Toinen  odotettu juttu oli se, et pitkästä aikaa näkee myös Norjasta vähän toisenlaistakin puolta, eikä pelkästään kalahommia. Norja on upee maa, miettii sitä miltä kantilta tahansa. 




Välillä mä mietin, et onko Henelle ees kivaa. Me ollaan persoonilta siinä mielessä erilaisia, et mä hehkutan paljon kaikkee ääneen, Hene taas fiilaa juttuja enemmän mielessään. Toi ukkeli on kyllä sen verran kovapäinen jässikkä, et ei kyllä suostu tekee mitään vaan miellyttääkseen muita, jos ei ite jostain jutusta tykkää. Ei siis pelkoa, et äijä ei olis myös nauttinut reissusta, vaikka ne mageimmat jutut sijoittui meillä eri tilanteisiin. 

Mulle yks reissun siisteimmissä jutuista oli uus lohienkka. Eikä pelkästään se, et enkat paukku parilla sentillä, vaan enemmän se koko tilanne. Uus joki ja kalastin silloin täysin yksin. Koko päivän oli ollu sellanen fiilis, et homma toimii ja pientä nypyy oli ollu joidenkin laskujen aikana. Välillä kävin istuskelemassa rannassa ja tein laskuja ihan omaan tahtiini. Sit BOOM. Onneks aikaisemmin päivällä olin nähny kaverini väsyttävän kalaa ja se loi muhunki uskoo, et kyl tää tästä, vaikka usein meen isompien lohien kanssa hieman paniikkiin... Huusin Henen autolta rantaan. Seuraavaks piti meittii, et miten me saadaan kala järkevästi ylös asti. Ei haavia, ihan paska ranta teilaamiseen, enkä oo ikinä itse teilannu omaa kalaa. Ranta oli syvähkö, eikä Henelle tietty ollu mitään kahluuvermeitä. Ei siinä sit muuta ku yrittämään. Sain uitettuu kalan sen verran lähelle, et Hene sai rannalta käsin tartuttuu pyrstöstä kiinni. Siis voi herranjestas miten hyvä fiilis siinä oli. Melkein oli tippa linssissä kun tuntu niin siistiltä. 98cm.


Tehtiin kalastuksen ja golfin lisäksi muutakin. Kirjoittelen niistä myöhemmin toisen blogin puolelle enemmän. Sen kyllä huomasi, että suomalaisille ja myös norjalaisille on tänä vuonna suositeltu lähimatkailua. Paikoittain oli niiiiiiin paljon porukkaa liikenteessä, et alkoi ihan ahdistaa. Meillä oli tarkoitus käydä reissun puolessa välissä Kilpisjärvellä täydentämässä ruokavarastot ja jäädä sinne päiväksi/yöksi hengailemaan, mut kun päästiin paikanpäälle, muuttu suunnitelmat ihan täysin. Ei sinne voinut jäädä. Ei kaikkia ihmispaljous varmaan häiritse, mut me ei käydä edes kaupassa ruuhka-aikaan kun alkaa vaan vituttaa. Reissun aikana piti käydä myös Lofooteilla, mut skipattiin sekin tältä erää kun jo Senjalla oli sen verran paljon väkeä. Noi kaks kohdetta on varmaan muutenkin sellaisia, jossa väkee riittää joka vuosi enemmän kun muualla, mut tää vuosi oli varmasti vielä ruuhkaisempi.    





Kalastuksellisesti tää reissu oli mulle tosi opettavainen. Kun on yksin, ei pääse kulkemaan kenekään perässä, vaan pitää tehdä omat ratkaisunsa itse. Voi mennä oman päänsä mukaan, valita poolinsa ja kalastustahtinsa. Mä oon lisäks tosi taipuvainen vertaamaan itteeni ja osaamistani muihin. Se kuormittaa, eikä varmasti auta yhtään pärjäämiseen. Yksin kalastaessa ei voi verrata itteään mihikään ja se teki mulle todella hyvää. Fiilis oli kaikinpuolin rennompi ja oon ihan varma et se oli mulle tällä reissulta avain onnistumisiin. En voi olla oikeesti tyytyväisempi. Heitin yhteensä neljä lohilupaa ja onnistumisia tuli niistä kolmella. Kaksi viimeistä oli tosin tittejä, mut lohia ne on nekin ja se oli ihan hauskaa. Oon viimeks saanu titin sillon kun olin ekaa kertaa Norjassa kalareissulla 2014. Noiden lisäksi multa vielä pääsi yks parempi kala karkuun, mutta se ei onneks kerenny tumuta muutamia potkuja pidempään. Silti se jäi mieleen kummittelemaan hahah... Niinhän sitä sanotaan et karkuutukset muistaa paremmin kun ne saadut! 


Tämä postaus ei sisällä tutuksi tullutta avautumisosiota. Viime vuoden juhannuksen reissu oli pohjanoteerus fiiliksiensä puolesta. Kun luen vanha tekstiä (linkki) siitä reissusta, muistan edelleen kaikki ne nihkeet fiilikset. Burn out tais painaa edelleen päälle, vaikka puhuinkin sen olevan pikkuhiljaa ohi. Jos vertaa tän hetkiseen oloon, se ei todellakaan ollu ohi. Nyt voi sanoo, et oon taas elävien kirjoissa ja se on parasta. Puhuin viime vuonna siitä, et nyt on saatava paussia lohihommien suorittamisesta. Tää reissu oli aivan täydellinen tähän saumaan. Opettavainen ja sopivan rento. Mä toivon, että sama fiilis säilyy jatkossakin ja mä osaan höllätä sitä omaa otetta. Viitteitä siihen ainakin jo on. Kyllä mä pärjään ihan hyvin juuri niillä taidoilla ja jaksamisella mitä mulla on. En silti usko, et tää harrastus on koskaan (kenellekkään) täysin tasapaksua. Kyllä ne vuoristoradan ylimmät ja alimmat kohdat löytyy ja se kuuluukin oikeesti tähän hommaan. Karmivat karkuutukset vituttaa ja superit onnistumiset pistää jatkamaan.

Meillä oli hyvä reissu. Kelit olis voinu olla vähän paremmat, kun enemmän oli sadetta kun poutaa. Nää fotot antaa ehkä vähän väärän kuvan. Tässä tekstissä keskityttiin nyt lähinnä kalastukseen, mut oli meidän reissu paljon paljon muutakin. Kun mentiin palauttaa auto takas Rolloon, oltiin ajettu noin 4000km. Reitti kulki kolmella eri fylkellä ja noiden kilsojen aikana sai aika hyvän läpileikkauksen Pohjois-Norjasta. Vaikka jossain paikoissa oli ruuhkaa, päästiin hengailee myös mestoilla, jossa oli tosi rauhallista. Asuntoauto on kätevä tapa liikkua. Ei tarvii miettiä mistä saa majoituksen tai väsäillä telttaa pystyyn joka yöksi. Hene innostu hommasta jopa niin paljon, et katteli meille jo omaa... :D Sitä ei haavelistalle voi vielä hetkeen laittaa, kun meidän työtilanne tuskin korjaantuu ihan heti.