Reissu Ahvenanmaalle

Vähän aikaa sitten mietittiin Juuson kanssa, et vielä olis kiva tehdä joku edes vähän pidempi kalareissu jonnekkin. Tähän aikaan vuodesta se tarkoitti jotain mertsarijuttuja. Meillä oli Huhtalan pariskunnan kanssa puhetta, että lähettäis yhdessä katsastamaan saariston menoa, mutta se kuitenkin meni puihin aikataulujen takia. Lyhyellä varoitusajalla kohteeks valikoitui Ahvenanmaa. Juuso oli käyny siellä joitain vuosia sitten ja Viljamikin kerran. Vähän sen jälkeen kun oltiin buukattu laivamatkat, alkoi oikein mukavan oloiset kelit tiedotusten mukaan vaihtua pakkasen suuntaan... Juusolla on tästä huonoja kokemuksia kun edellisella reissulla tuli äkkipakkaset ja lämpötila putosi ihan kunnolla miinukselle. Sormet ristissä venattiin reissua alkavaksi.

Matkaan lähettiin pe iltana Turusta. Laivalla oli vähän koominen fiilis, kun ite oli menossa kalareissuun ja muut viettämässä pikkujouluja ihan viimeisen päälle laitettuna. :D Perillä Ahvenanmaan mökissä oltiin joskus lähemmäs kahta yöllä. Nopeesti vaan nukkumaan. Seuraavana aamuna herätyskello soi suht aikaisin, mut jatkettiikin unia vielä hetki kun jo ennalta pelätty blosis huiteli 15 m/s. Ei se tuuli kuitenkaan mihinkään laantunu, paheni vaan. Rauhallisempi aamu teki kuitenkin ihan hyvää. Oli virtaa lähteä tuulen riepoteltavaksi.

Ennen rantaan menoa käytiin vielä pikaisella kauppareissulla. Kalassa oltiin puoliltapäivin. Mä kuumottelin jo etukäteen kovassa tuulessa heittämistä, mutta ei se oikeestaan ollu ongelma. Meillä oli edellisellä saman kokoonpanon reissulla Hannan kanssa molemmilla vaikeuksia tuulessa, eikä oikein osattu heittää rystyltä. Jostain se oppi oli kuitenkin yhtäkkiä tullut ja kumpikin nakkeli menemään. Voitto!

Lähettiin kaikki etenemään pitkin rantaa. Periaatteessa liikuttiin pareittain, mut ei kuitenkaan kovin lähellä toisiamme. Ei menny ku hetki, kun Juusolla olikin jo kala haavissa. Reissun eka mertsari ja heti ekana iltana! Aika siistii. Kaikki oltiin jokseenkin varautuneita siihen, että ei tältä reissulta välttämättä mitään tuu. Sellasia nää mertarihommat tuppaa välillä olemaan. Nyt kuitenkn saatiin enemmän uskoa.

Kalan vapauttamisen jälkeen Juuso lähti vielä samaan kohtaan uudelleen. Mä ihmettelin kun Viljami alkoi jälleen harppoa Juusoo kohti. Taasko sillä on kala kiinni?! Jepjep. Pakkohan sitä oli taas lähtee seuraamaan tilannetta. Kova tuuli ja aallot oli hävittäny Juusolta tuntuman kalan koosta ja vasta haavissa selvis että kyseessä olikin vähän isompi yksilö. Oli muuten jätkä aika muikeena kun meni oma enkka rikki, 73cm. Hieno kala.

Myös mä ja Hanna päästiin heittämään samaa kohtaa. Meille ei kuitenkaan osunu yhtä hyvää munkkia, vaan Viljamille napsahti seuraava onnistuminen. Juuso kävi nappaamassa Viljamista muutamat kuvat, mun ja Hannan ollessa jo kauempana. Hieno kala myös tää. Koko suunnilleen sama kun Juuson ensimmäinen.

Loppupäivä oli sitten hiljaisempi. Miten voi käydäkkin noi hyvä tsägä, että suunnilleen puoleen tuntiin tulee kolme kalaa ja vielä samasta spotista. Siinä vissiin hengaili joku parvi. Aurinko laski jo neljän tienoilla, silloin piti lähteä takas mökille. Aika lyhyitä nää kalastuspäivät marraskuussa ja koko loppuvuonna.

Mökillä sidottiin muutamat perhot seuraavaks päiväksi. Kuultiin radiosta, että tuuli oli ollut päivällä pahimmillaan 20 m/s. Aikamoista hommaa! Mut ihan mahtavaa. Siisti fiilis missä kaikkialla pääse hengaamaan.

Seuraavana aamuna oltiin jo aikaisemmin liikenteessä. Tuuli ei ollu enää ihan niin paha, mut yön aikana oli satanu lunta. Pakkasta ei kuitenkaan onneks ollu. Ensilumi on aina yhtä hilpeetä. Nyt tultiin eri paikkaan kun edellisenä päivänä. Ahvenanmaan rannat on niin hienoja...

Päivän ensimmäisen session jälkeen kaikilla oli aikamoinen nälkä. Pidettiin tauko ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä. Grilli ei oikein meinannu lähtee skulaamaan. Oli vissiin saanu jostain kosteutta. :D

Päivän toinen puolisko vietettiin taas tutuilla paikoilla. Vaikka keli ei ollu yhtään niin raju kun edellisenä päivänä, ei se vieläkään mikään ihan iisibiisi ollu. Hanna raukka kävi uimassa ihan kunnolla aallon tuupatessa koko naisen kumoon. Episodi näytti oikeesti aika pahalta ja hetken jo mietin että nyt käy vielä huonosti. Ei onneks käyny, hetken päästä rannalla istui ittelleen hihittelevä Hanna. Onneks tää tapahtu vasta myöhään ja aika nopeesti lähettiin takas mökille. Ei oo hirveen siistii hengata märissä vaatteissa näillä keleillä.

Kolmas aamu valkeni taas erilaisessa säässä. Mittari näytti -5 astetta ja tuuli oli laantunu. Päätettiin jälleen venyttää aamua vähäsen ja venattiin että lämpötila nousis ees vähän. Kun aurinko alko paistaa kirkkaalta taivaalta, nous lämpötilakin pikkusen. Vaikka koko päivän oli pakkasta, oli päivä kaikista lämpimin. Melkein teki mieli ottaa pipo ja hanskat kokonaan pois. Ihan ku kevät!

Päivällä mulla oli pieni tärppi. En alkuun ees meinannu uskoo sitä kalaks, kun se nappas pari kertaa, mut vikalla kerralla näin sen möyräsevän pinnassa. Vähän harmittelin kun ei jääny kiinni. Lounaspaussin jälkeen jatkettiin vielä samoilla hoodeilla. Mä ja Hanna mentiin suunnilleen samaan paikkaan missä mulla oli ollu kalakontakti.

Oli ihan sellanen fiilis, että kohta syö. Niinhän siinä sit kävikin! Tosin ei mulle. Hanna sai ekan martsarinsa suomesta! Söpö pikkunen meritaimen. Tulin nappaamaan siitä kuvaa, mut sit Hanna passitti mut niille kohdille heittää mistä kala oli tullu. Hanna taas puolestaan jatkoi siitä mistä mä olin äskettäin rynninyt kuvaamaan. Taas Hannalla on kala kiinni! Miten voi käydä saman reissun aikana uusiks tällänen tuuri, että sama tyyppi saa kaks kalaa peräkkäin. :D Nyt kalalla oli vähän enemmän kokoakin. Mulla ei oo siitä kuvaa kun huomasin Viljamin juoksevan jo kaukaa kamera mukana. Vähän harmittelin taas omaa tuuriani, kun oon niin kyllästyny olemaan aina se joka ei saa kalaa tai saa vähiten kalaa. Väkisin tulee taas miettineeks, että tekeekö jotain väärin. Samat paikat, samat perhot, mikä mättää... Olin kyllä oikeesti iloinen Hannan puolesta! Onneks tytöt ei jääny ihan nollille, vaikka ei meillä mitään vastakkain asettelua jätkien kanssa ollukkaan. Viis kalaa yhteensä, aika hyvä. Mä kalastin vielä hämärään ja Hanna räpsi parit salakuvat mun heitellessä arskanlaskussa.

Viimeinen kokonainen päivä oli taas tuulinen. Nyt tuuli tuli ihan suoraan rantaan ja aallot oli aika hurjia. Mä olin edellisenä päivänä vissiin telonu niskani jotenkin, kun aamulla herätessä en päässy kunnolla sängystä ylös. Se vähän vaikeutti myös kahlaamista. Onnistuin heti alkajaisiks telomaan itteni ja niskani uusiks aallon kaataessa kivikkoon. Hetkeks piti mennä murjoo niskaa rantakiville, mut sit vähän helpotti. Tuntu et kaikki oli vuorotellen enemmän tai vähemman kumossa aaltojen takia.

Vika päivä oli fiilikseltaan oikeestan aika paska. :D  Tai ainakin väsähtäny. Meille sattu ressuun aika rajut kelit ja se alkoi jo näkyä kropan jaksamisessa kaikilla. Aallot oli paljon voimakkaampia kun edellisinä päivinä ja ne hakkas ihan suoraan reiteen. Hirveen syvälle ei uskaltanu kahlata kun sit aallokko olis varmaan vieny koko tyypin mennessään. Kalaakaan ei tullut. Paitsi Hannalle yks ylläriahven, reilun kokoinen sellainen! Kunnon mörssäri.

Keskiviikkona oli aika lähtee taas kohti kotia. Siivoiltiin aamulla mökki kuntoon ja iltapäivällä lastauduttiin laivaan. Reissun saldoksi jäi viis taimenta ja yks ahven. Oltiin kaikki siihen todella tyytyväisiä. Ei oo helppoa tää mertasin kalastus aina, nyt kävi hyvin. Hannan kanssa fiilisteltiin yhteen ääneen meren ihanuutta. Monessa eri tyyppisessä paikassa on hienoo kalastaa, mut jotenkin tää meri vaan kolahtaa aina. Oon tullu siihen tulokseen, että meritaimenen kalastus tulee hyvänä kakkosena lohenkalastuksen jälkeen. Se ei oo sellasta lepposaa niinku esim kesällä jokikalastus, mut omalla tavalla merellä kalastus on tosi rentouttavaa, vaikka keli olis kovatkin. Ehkä tälläsiä juttuja ei pitäis ees vertailla, kaikille on hetkensä. Mulle meri on ollu rakas lapsesta lähtien.

Ahvenanmaa oli paikkana hieno ja sopivan helposti saavutettavissa. Laivalla pääsee Turusta muutamassa tunnissa. Pääsee toki stadistakin, mut silloin matka-aika on pidempi ja usein vähän kalliimpi. Ehkä tulee vielä joskus mentyä uudestaan. Hyvä fiilis jäi paikasta ja koko reissusta.

Kiitos matkaseuralle siististä reissusta! Oli mukavaa.