Langinkoski 24.5.

Pieta - Sunnuntaina käytiin heittämässä vuoden eka Kotkan reissu. Parina aijempana vuonna ollaan käyty muutamia kertoja loppukesästä Ruhalla ja Siikakoskella, nyt mentiin ensimmäistä kertaa Langinkoskelle, toiveissa saada taimen. Tultiin Lankkarille jo edellisenä iltana. Luvat alkaa aina puoliltayöin, mutta me ei alotettu kalastusta vielä sillon, vaan vetäydyttiin autoon nukkumaan. Aamulla heräiltiin jossain viiden tienoilla, laitettiin kamat kuntoon ja tallusteltiin rantaan. Treffattiin Kotkan oma jätkä, Tuomo joka lupas tulla antamaan meille muutamat vinkit ja näyttämään paikkoja. Lankkarilla saa olla kerrallaan 8 tyyppiä, me kolme taidettiin olla tälle päivälle ainoot. Vähän aikaisemmin keväällä lupia saa olla ihan kärkkymässä.

Aika nopeesti alkoi tulla tapahtumia. Kala vain oli väärä. :D Molemmat poijjaat sai peräkkäin kirret, joita joessa lymyää parin viikon takaisen Kymi Fishing Shop Open kisan jäljistä. Ekan kalan kohdalla heräs pieni toivo taimenesta, mutta se romuttui aika nopeesti kun kalan käyttäytymisesti arvas aika nopeesti mikä oli kyseessä...

Vesi oli aika korkeella, mutta pariin viime viikkoon verrattuna jo ihan hyvän väristä ja laskemaan päin. Jo kuulemma edelliseen päivään verrattuna muutos oli selvä. Me ei Juuson kanssa uskallettu kahlata ihan joka mestaan mihin Tuomo kahlas. Näillä noin 165cm varsilla saattaa mennä helposti uintireissuks noilla veden korkeuksilla. :D Jotkut heittopaikat oli menny vähän uuteen uskoon tuulimyräköiden jälkeen, kun puita oli kaatunu. Jäbät yritti siirtää runkoja, mut se on virtaavassa vedessä vähän haastavaa.

Tuomo lähti päivan ajaksi muualle, kun oli näyttäny meille kaikki potentiaaliset paikat. Me jatkettiin hetki kalastusta, mut sit meidänkin piti jättää koski hetkeksi ja lähtee metsastää ruokaa. Mä oon yleensä tarkka siitä et kalareissuilla on tarpeeks syötävää messissä, mut nyt oli iskeny joku black out eikä meillä ollu oikeestaan mitään. Nälkä, väsymymys, katastrofin ainekset kasassa. Onneks mäkkäri pelasti! Oli ihanaa saada myös kahvia. Alkoi olla jo aikamoinen kahvihedari. Iltapäivästä oltiin takas pelipaikoilla kasaamassa kamoja uudestaan.

Sain viime viikolla Patagonialta uudet kahluuvarusteet. Pääsin ekaa kertaa testaamaan naisille suunnattuja kalastusvaatteita. Oon kuullu varsinkin Patskun housuista kovaa hypetystä, joten kiva päästä muodostamaan myös oma mielipide. Jännityksellä odotin pakettia saapuvaksi. Valitsin housuista koon S ja malliksi Petite, jossa hieman lyhyemmät lahkeet. Mietin myös kokoa XS, mutta kokotaulukkoja tutkiessa pelkäsin että mun persaus ja yläkroppa ei mahdu siihen. No, olis kyllä ehkä mahtunu, koska koossa S tilaa olikin sit ihan sillein reilun puoleisesti. :D Sivulta katsottuna leikkaus on tosi hyvä, mutta edestä aika outo. Ei ainakaan mun vartalolle kovin istuva. Lahkeet on todella leveet, samoin lantion kohta. Myös mahan kohdalla on tilaa ihan reilusti. Näytti siltä kun olisin ainakin 10kg painavampi. :D Täytyy vissiin treenata kunnon ghettoäässi. Nää nyt on pieniä seikkoja, mutta pistää näin naisena silmään aika paljon. Materiaali on tosi mukavan tuntuista ja plussaa myös kätevästi henkselitsydeemistä, jolla ylaosan saa laskettua lantiomalliin. Sukkien sisällä on merinovillaa, joka tuntuu mukavan lämpimältä. Pointsit myös sukan koosta, jotka ainakin mun jalkaan menee ihan täydellisesti. Jos on näitä pöksyjä hankkimassa kannattaa oikeesti kunnolla tutustuu kokotaulukoihin tai vielä parempi vaihtis on jos pääsee johonkin paikanpäälle kokeilemaan mikä koko istuu parhaiten.

Samassa paketissa tuli myös naisten River Salt Jacket. Sen tajusin onneks ottaa koossa XS. Näkyy heti ensimmäisessä kuvassa. Takki on ihan täydellinen, täyttä rakkautta! Hyvä leikkaus, ulkonäkö mielyttää silmää, tarpeeks taskuja. Pientä miinusta mun kuupalle vähän liian pienestä hupusta ja kylmistä hihansuista, mutta muuten todella hyvä takki. On samaa materiaalia kun kahluuhousut.

Noniin vaatevuodatukset sikseen ja takas aiheeseen. Iltapäivällä jatkettiin samojen mestojen koluamista. Aurinkokin tuli kokoajan enemmän ja enemmän näkyviin mitä pidemmälle iltaa mentiin. Aika kiva kevätkeli.

Taimenia ei näkyny, kirrejä sen sijaan kyllä lisää. Onneks sentään jotain tapahtumia, vaikka olihan se vähän hassua olla langinkoskella kirreongella. :D Aina ei voi voittaa. Pari lötköä otettiin ruokakalaksi. Itse en saanut yhtään ylös asti, mutta karkuutiin kymmenkunta kalaa. Voi kuulostaa keksityltä, mutta oikeesti valitettavan totta... Siitä tuli hyvä läppä illaks. Paras oli kun kolmella peräkkäisellä heitolla mulla oli kala kiinni, mut kaikki pääs menee. Viimeinen oli koukussa pidempään, mutta kun se oli jo ihan lähellä rantaa, perukse sanoi naps. Kiitos tuulisolmujen eli tän mestariheittäjän. Oli kyllä siistii päästä taas oikeesti kalaan kakskätisellä. Synkkien siimojen heittäminen ei oo ihan helppoo, mutta kivaa oli silti. Mun pitäis yrittää eroon täydellsyyden tavoittelusta noissa heittojutuissa. Toki on hyvä että on tavoitteita, mut ite yritän asettaa ne ehkä vähän liian korkeelle. Kai mun heitoilla pitäis ihan hyvin pärjätä kalastuksessa, täytyis vaan luottaa enemmän omaan tekemiseen.

Lankkarista jäi ihan hyvä fiilis, vaikka kohdekaloja ei nyt löytynyt. Täytyy yrittää vaikka ensikeväänä uudestaan, vähän eri aikaan. Tai miks ei vielä tänä syksynäkin. Kiitos Tuomolle hyvistä vinkeistä ja opastuksesta!