Kesän eka VKK

Pieta - Mä aloitin perhokalastuksen keväällä 2012. Olisko suunnilleen viikko tästä taaksepäin kolme vuotta sitten. Juuso vei mut silloin Vanhankaupunginkoskelle, koska keväisin siellä on ihan mukavasti särkikaloja niiden noustessa kutemaan. Koskella riittää actionia ja keväisestä VKKsta on tullu meille sellainen kaudenavaus perille. Lähinnä siks että mä pääsen lohtukalaan... :D Nyt kausi on avattu jo aikaa sitten ihan muualla, mutta mä halusin silti käydä vähän muistelemassa vanhoja. Otin iltaluvan ja lähdin koskelle itekseni vimpakaan. Kovimmat vimpakekkerit oli jo laantumassa, mut sain tavoitteen kuitenkin suoritetuksi!

Koska liikuin julkisilla, en jaksanu ottaa kahluukamoja messiin. Vesi oli sellaisella korkeudella, että pärjäs ihan hyvin ilmankin kun rannat oli näkyvissä ja pystyi loikkimaan kivillä. Illan aikana tuli pari kunnon sadekuuroa ja hetken mietin että loppuuko tää reissu nyt lyhyeen, mutta onneks ne ei kestäny kovin pitkään ja illan aurinko kuivas sen mitä sade oli kastellu. Vähän piti varoo pludaamista, mä oon siinä aika hyvä...

Törmäsin illan aikana tuttuihin, esim Katriin joka on innostunut keväisistä särkihommista. Pari sanaa tuli vaihdettua, mutta kalastin kuitenkin koko illan itekseni. Oli kivaa olla kerrankin ihan yksin kalassa, vaikka yleensä tykkäänkin olla porukassa. Kaikki muu porukka oli kosken alaosilla. Mä päätin lähtee kokeilee mitä yläosasta löytyy. Vimpat ja muut särjet ei sinne asti pääse nousemaan, mutta aattelin että kai sinne on taas kirrejä dumpattu kun kesäkin on jo aluillaan. Hirveesti ei odotuksia ollu, mut kuinkas kävikään. En ees kauaa kerenny heittelee kun hämmentyneenä väsyttelin liitsiin napannutta kirbeliä.

Mä en oo kovin montaa kalaa mun perhoaikana saanu, joten niitten haaviin nappaaminen on aina skidisti säätämistä... Siinä se kuitenkin sit hetken päästä lötkötti. Mua vähän huvitti, koska edellisestä kirrestä on jo kaksi vuotta ja tää tuli vielä ihan samasta kohtaa. Kuinka iloiseksi voikaan yhdestä pullakalasta tulla! Se lähti ruokakalaksi. Myöhemmin illalla Juuso tuli hakemaan mua. Vastaan tuli varmasti todellinen riemuidiootti.

Huomasin muuten tossa vähän aikaa sitten, että kalastuspäiviä on kertyny tälle vuodelle jo parisenkymmentä. Sehän on aika hyvin siihen nähden että kausi on vasta aluillaan. Ollaan nyt ekaa kertaa oikeesti laitettu muistiin kaikki kalastusreissut. Tällä viikolla listaa saa taas jatkettua parin rivin verran! Huomatkaa muuten alimassa kuvassa hieno rannetuki. On tää kalastus aika rankkaa hommaa. Gotlannin reissulla mun ranteeseen tuli joku rasitusvamma, eikä se oo vieläkään parantunut. Tällä menolla parantuu varmaan vasta aikaisintaan talvella. :D