Siika, siika, siika...

Pitkästä aikaa Vanhankaupunginkoskella. Edellisen kerran oon käyny keväällä. Viime lokakuussa mä vannoin, että en mee sinne enää, ainakaan siikojen perässä, mutta kappas kuinka kävikään. Meillä oli Juuson kans molemmilla vapaapäivä eilen, joten suunnattiin päiväksi VKK:lle. Yleensä ollaan otettu luvat heti aamusta, mut nyt oltiin paikalla vasta päivävuorossa, eli klo 13. Muutama päivä sitten näytti, että päivässä oltais vain me.

Mutta... Miikkahan se siellä! Ja pari muutakin. No ei siinä mitään, äijät ja muija riviin ja ongelle. Pari edellistä vuotta on ollu siikojen osalta vähän hiljaisempia. Ne ei oo jostain syystä meinannu tulla suvannosta koskelle. Edellisinä vuosina vielä näihin aikoihin kosken alaosassa on ollu taimenia, olisko syy siinä? Nyt asia oli kuitenkin ihan toisin, taimenet painellu jo ylös ja siikoja riitti. Oli aika jännää seurata niiden käyttäytymistä. Aika vaikee niitä oli saada. Siis suusta... Miikka sai pari ja Juuso yhden. Jätkät sai myös yhet yllärivimpat.

Kalastusaika jäi nyt hieman lyhyeksi, kun tuli pimeetä. Otsalamput oli jääny autoon, mulla siimat ihan solmussa ja pieni ärsytyskin (vitutus) alkoi siinä tulemaan kun lopulta perhotkin oli pohjassa, enkä nähny enää vaihtaa uusia. :D Perus VKK ja taas olin vannomassa et ei ikinä enää... Perus Pieta. Vaikka hermo vähän meni, oli ihan kivaa taas tehdä jotain muutakin kun kelluu kaislikossa. Myös viime viikonlopun Kymin reissu oli mukavaa vaihtelua. Huomenna jatketaan taas kellunnalla, jos kaikki menee kun suunniteltu.