Juuso huomas kaislikon reunassa elämää ja meni heittämään niille kohdille. Heti siellä oli joku yritti perhoon, mut ei jääny kunnolla kiinni, eikä ottanu enää uudestaakaan. Sit meni pitkään, että kummallakaan ei ollu nykäsyn nykäsyä. Koko mesta vaikutti tosi hiljaselta, vaikka kerranki oli sellanen fiilis että tänään natsaa.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen päivän kuitenki pelasti tällänen pötkö. Ei mikään jätti, mut ei ihan puikkokaan.
Olin menny kokeilemaan pientä lahdukkaa, jossa edellisellä kerralla oli ihan liian vähän vettä. Nyt kun vesi on noussu, näytti paikka taas paremmalta. Sidoin edellisenä iltana yhden uuden tupsun ja päätin testata sitä. Päivän eka tärppi jee! Olin jo kerenny heittää uuden heiton kun katoin että jotain lipuu hiljalleen mua päin. Tällein kirkkaalla vedellä on niin spookyy kun kalat oikeesti näkee. Hauet on vielä jotenkin erityisen kuumottavan näkösiä kun ne liikkuu hiljaa. Uitin perhon ihan sen nassun eteen, mut sit se ei enää kiinnostanukkaan ja kala lähti lipumaan taas eri suuntaan. Perho vaihtoon ja uutta yritystä. Hetken päästä nappas tinseliin.
Tää jäi nyt päivän ainooksi kalaksi. Vähän ennen lähtöä Juusolla oli vielä pari ohilyöntiä, mutta siinä kaikki. Takas päin polskiessa jäätiin peläylemään lahnaparvia. Niitä oli ihan sikana ja kauheen kokosia. Siinä ne hengaili meijän renkaitten vieressä. Hulluu kelata et hauet popsii sen kokosia kaloja suihinsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti