Gotlannin jälkipuintia & lisää kuvia

Siitä kun lähettiin Gotlantiin on nyt noin kuukauden verran. Viikko meni ihan liian nopeesti. Oli jännää vertailla tätä reissuu viimevuotiseen. Viikko oli opettavainen. Olosuhteet oli ihan eri. Oltiin kuukautta aikaisemmin liikenteessä ja osuttiin just sopivaan saumaan kun kaloja tuntui olevan liikeellä hyvin. Myös omassa toiminnassa oli tapahtunu kehitystä. Se kokemuksen tuoma varmuus on mielenkiintoinen juttu. Enkä tällä siis tarkota mitenkään paukutella henkseleitä, aika noviisinahan tässä mennään vieläkin, mut pakko sitä on jotain kehitystä tapahtuu aina jokaisen reissun jälkeen. Kokemusta tulee ainakin lisää.

Viime vuonna oltiin Hannan kanssa ihan aloittelijoita näissä mertsarihommissa. Otan Hannan tähän esimerkiks, koska yhdessä pohdittiin kyseistä aihetta. Molemmilla takana vain muutamia päiviä kotoisissa maisemissa. Ei meillä ihan hirveesti ollu hajuu miten pitäis paikkoja kalastaa. Viskottiin vaan menee vähän sinne ja tonne. Viime vuoden G:n reissun jälkeen käytiin myös Ahvenanmaalla yhdessä. Molemmat reissut toi varmuutta, vaikka kaloja ei kauheesti tullu. Ahvenanmaalta en saanu ite yhtään, Hanna sai jo sieltä pari. Nyt tuntu et palaset omassa päässä olis jotenkin loksahtanu paikoilleen. Heittämiseen on tullu varmuutta, jos ei aina suju tai pysty heittää törkeen pitkälle, se ei haittaa. Nyt pystyttiin myös kalastamaan määrätietoisemmin niitä rantoja, eikä vain kokeiltu sieltä täältä. Koko touhussa tuntu olevan enemmän varmuutta. Vaikka niillä olosuhteilla on todella paljon vaikutusta, uskoisin että myös osan onnistumisista toi just tää vähän suurempi luottamus omaan tekemiseen.

Voisin kyllästymiseen asti myös jauhaa siitä kuinka tykkään kalastaa merellä. Etenkin meritaimenta. Tykkään kahtala aallokossa, heittää tuulessa ja tuntee eläväni täysii. Taimenen kalastus joella ja jokikalastus muutenkin on mulle mieltä rauhoittavaa, mut merellä kalastus tuntuu jotenkin voimaannuttavalta. Reissun jälkeen oli vaikee palata himaan. Pääkoppa jäi Gotlantiin. Parin päivän päästä lähetään taas Ruotsiin. Mertsarin kalastuksen toiseen sydäntä lähellä olevaan lajiin... Siihen rakkaimpaan, mut samalla hermoja raastavaan lohenkalastukseen. Mörrum kutsuu. Viime vuosi oli lohien kannalta iso pettymys. Liian suuret odotukset, jotka ei täyttyny. Lohenkalastukseen mulla ei oo samanlaista varmuutta vielä. Halu oppia ja kokea uusia juttuja on kuitenkin suuri. Nyt en ainakaan lähde reissuun liian suurin odotuksin, silti innolla odotan mitä päivät Mörrumilla tuo tullessaan. Olis niin siistiä, jos edes joku meistä sais just nousseen kirkkaan lohen. Eilen sieltä oltiin saatu kauden ensimmäinen. Jännitys tiivistyy. Haluisin lähtee jo nyt, mut laiva Tukholmaan lähtee vasta perjantaina...

Niinku kaikki varmaan bongas, on postauksen kaikki kuvat Viljamin käsialaa. Kiva päästä jakamaan väillä myös toisten ottamaa materiaalia. Nyt näytille pääsi reissun isoin, eli Antin 72cm, sekä reissun possuin, Juuson 66cm. Kalan ympärysmitta oli 39cm. :D Lisäks joukosta löytyy Veeran eka mertsari!