Mission impossible

Lohikausi 2017 jää nyt taakse. Lauantaina oli herätyskello aikasin soimassa, että kerkee köröttelee Kotkaan suht järkevään aikaan. Periaatteessa olis ollu mahis lähtee jo edellisenä iltana, mut kouluviikon jäljiltä oli aika väsy, eikä autossa nukkuminen napannu sitten yhtään. Kävin aamulla nappaamassa Juuson kyytiin kasin aikaan. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, mut tällä kertaa omaa heittovuoroa joutui odottelemaan jonkin aikaa. Eipä tullut yllätyksenä, et Ruhalla oli paljon porukkaa. Viimeinen päivä, niin se aina menee! Mukavaa kun rannassa oli tuttuja kenen kanssa jutskailla ennen omaa vuoroa. Aamun aikana oli tullu vissiin pari kalaa. Me nähtiin yhen kalan haaviiminen.

Päivä meni leppoisissa meiningeissä. Ruhan viimeiselle laskulle sain Jumppaselta testiin Vissun XO:n. Vitsi että oli kevyt vapa heittää! Ainakin mun käteen tuntu hyvältä. Illan viimeiset heitot tein pitkästä aikaa Siikiksellä. Oon viimeks käyny niskakivellä heittää joskus muutama vuosi sitten. Oon niin jämähtäny Ruhalle. Plus oon niin huono kahlaamaan, et on menny pupu pöksyyn jos on ollu vähänkin enemmän vettä. Nyt vettä oli sopivasti, mut silti Toni joutu melkein raahaa mut veke sieltä kiveltä, kun tuntu et jalat virran mukana... :D

Kymikausi jäi mulla tänä vuonna aika kehnoksi. Operaatio Kymiläisestä ei varmaan tarvitse edes mainita. Jos ei kerkee kunnolla käymään niin aika pienet mahikset mitään saada. Yhteen asiaan oon kyllä tyytyväinen. Yleensä tässä vaiheessa vuotta alan olee jo vähän poikki heittämiseen ja aina kun tulee Kymillä käytyy, tuntuu et mikään ei onnistu. Tänä vuonna ei ollu niin. Heittäminen tuntui menevän ihan ookoosti. Ehkä joku sivusta seurannu voi olla eri mieltä, mut ainakin musta tuntui ihan hyvältä. Tänä vuonna tuli kalastettua lohta enemmän kun koskaan. Ehkä se on tehny tehtävänsä. Operaatio Kymiläinen jatkuu taas ensi vuonna. Kiitti ja kuitti. Kalastus siirtyy nyt merelle!