Jotain positiivista

Niinku tässä on jo useempaan otteeseen höpötelty, on korona pistäny tosi monella suunnitelmia ihan uusiks. Jengiä on lomautettuna, tapahtumia peruttu ja matkustaminen on osittain jäissä. Nyt kun alkujärkytyksestä on selvinny ja tilanne nyt vaan on ja pysyy ainakin jonkin aikaa tälläsenä epävarmana, oon alkanu pohdiskelemaan myös tilanteen hyviä puolia. Niitä on oikeesti aika paljon. Huomaan ainakin ittestäni et tällänen pakkopysähdys on tehny oikeesti hyvää. En muista millon viimeks olisin ollu näin levollisin mielin. Oon ollu viimeks töissä maaliskuun lopulla. Vaikka oonkin lähes koko työhistoriani ajan pystyny aika pitkälti määrittelee työnmäärän itse ja pitää paussia sillon ku veri vetää reissuun, ei mulla oo näin pitkää vapaata ollu sitten kouluaikojen. Viimeiset vuodet on kaikesta hyvistä asioita huolimatta ollu aika rankkoja. Oon ollu ihan loppu kaikkeen. Nyt kun on ollu pakko pysähtyy, on moni asia kohentunu ja paljon. Tuntuu et on vähän niinkuin lähteny alusta liikkeelle. Kovalevyn nollaus.

Kirjottelin tänne vajaa pari vuotta sitten postauksen Kultainen keskitie, jossa pohdin harrastuksen vaikutusta mieleen ja sitä et miten löytää aikaa ja jaksamista omien tärkeiden harrastusten ylläpitoon muuttuneen elämäntilanteen myötä. Nyt kun oon ollu lomautettuna sieltä maaliskuun lopulta alkaen ja oon näillänäkymin vielä useemman kuukauden tästä eteenpäin, on mulla tullu ihan uudenlainen toiveikkuus esimerkiksi kesän suhteen.

Näiden harrastusvuosien aikana on itelle muodostunu aika selkeeks ne lempparikohteet ja kalastustyylit mistä nauttii, on nyt vallitsevan tilanteen takia pitäny mennä vähän niiden omien mukavuusaluiden ulkopuolelle. Alussa kävi kaikki. Kunhan vaan sai jalat veteen ja perhonsa sohaistua mihin tahansa jorpakkoon. Nyt on tavallaan otettava takapakkia ja palattava niihin vanhoihin fiilikseen kun lähti kokeilee kaikkee uutta. Viime postauksen Tainio oli hyvä esimerkki juurille palaamisesta. En oo käyny siellä muutamaan vuoteen, koska ei vaan kiinnostanu. Kaiken sen ajan joka on "merkattu" kalastukselle, on halunnu tietenkin käyttää niissä paikoissa jossa saa oikeesti jotain kiksejä.

Nyt kun aikaa on enemmän, voi taas kokeilla niitä vanhoja juttuja. Jospa taas sais vähän heräteltyä innostusta siihen perinteisempään jokikalastukseen esimerkiks. Se on jääny viime vuosina tosi vähälle kun kiinnostus on pääasiassa lohessa ja meritaimenessa. Tai renkailussa seisovassa vedessä. Tällä hetkellä tää tilanne ei tunnukkaan enää uhkalta, vaan enemmänki mahdollisuudelta. Mä ainakin koitan ottaa nyt ilon irti kaikesta tästä vapaasta. Pohjoiseen olis tarkotus lähtee, vaikka ei rajoja pääsiskään ylittämään. Poikien kanssa on suunnitteilla reissua elokuussa, tyttöjä nään tässä kesäkuussa ja myös Henen kanssa lähetään asuntoautolla kikkailemaan johonkin. Viruksen uhkaa ei silti pidä kokonaan unohtaa. Oon kuitenki sitä mieltä, et matkailua pystyy toteuttaa kunhan pitää järjen päässä ja toimii ohjeistuksien mukaisesti. :) Toivottavasti kaikille tulee mukava kesä!