Lohenrenkaalla kellumassa

Noniin, nyt on vihdoin saatu kalastus aloitettuu täällä Suomessakin. Mä oon ihan missannu kaiken taas hetken aikaa, kun Gotlannin reissun jälkeen on tullu paiskituu töitä niin paljon kun niitä on vaan irronnu. On ollu ihan kauheet poltteet vesille. Mulla oli perjantaina tän viikon ainoa vapaapäivä, kalaan siis. Lähettiin Juuson kanssa Lohenrenkaalle kellumaan. Mietittiin et se olis hyvä mesta sellaselle "aivot hetkeks narikkaan" fiilikselle.

Tuntu hyvältä päästä hetkeks keskelle mettää, mut rentouttavaa kalastus ei tällä kertaa ollu. Heti ku päästiin aamupäivästä paikalle ja saatiin kamat kuosiin, alkoi kauhee tuuli. Sitä kestikin sitten iltaan asti. Jos hetkeksikin lopetti polskimisen, kun sitoi uutta perhoa kiinni, oli rengas rannassa. :D Muuten keli oli kivan aurinkoinen. Arska lämmitti just sen verran et pysyi lämpimänä. Vesi oli vielä aika kylmää. Jäät oli lähteny vasta pari viikkoa sitten.

Tehtiin Juuson kanssa molemmat enkat... Saatiin kumpikin vain yhdet kalat! Yleensä Lohenrenkaalla on totuttu vähän erilaisiin määriin. No eipä siinä, tärkeintä oli päästä hetkeks pois kotikulmilta ja nauttii keväästä. Joka tosin tuntuu olevan aika jäljessä. Illalla aurinkoinen sää muuttui räntäkuuroiksi. Siinä vaiheessa pakattiin kamat takas autoon ja lähettiin takas kohti Vantaata. Mukava päivä oli kuitenki, vaikka olikin aika hiljaista.

Viime kuun puolella kirjoittelin tulevaisuuden haaveista. Siihen liittyen mulla on kivoja uutisia. Pääsin Kiljavan Opistolle ja alotin elokuussa eräoppaan opinnot! Ei mulla oo tulevaisuus ei vielä ihan selkeä, mut toivon että tää vie mua ainakin uuteen suuntaan ja lähemmäks niitä juttuja josta haaveilen. Tää mahdollistaa myös sen, että pystyn vähentää töitä kesällä, joten aikaa jää taas enemmän harrastuksille. Sitä mä oon oottanu tosi paljon!

Gotlanti - Vuoden ensimmäinen kalareissu

Mukava päästä kirjottelemaan blogia taas muutaman viikon tauon jälkeen. Tällä kertaa vielä ihan oikeeta reissurapsaakin eikä mitään ylimääräistä shaibaa. :D Oli jännää lähtee Gotlantiin kolmatta kertaa. Varattiin reissu jo totuttuu aijemmin, joten venttailtavaa oli enemmän. Mä ainakin hajoilin välillä ihan huolella. Oli ihan hullut poltteet päästä kalaan, kun se omalta osalta jääny syksyllä ja talvella todella vähäiselle. Vähän ennen lähtöä olis ehkä ollu mahiksiä päästä avaa kautta Suomessakin, mut mä päätin säästää kaikki fiilikset Geelle. Lähettiin Hannan, Viljamin ja Juuson kanssa matkaan maaliskuun tokavikana perjataina Helsingistä. Oltiin saarella vasta myöhään yöllä lauantaina. Jostain syystä sinäpäivänä Gotlannin lautta kulki huonommin ja päästiin lähtee mantereelta vasta illalla. Majoitus oli onneksi sama, joka meillä oli myös toissa vuonna, joten sinne ei ollut vaikea suunnistaa.

Ekan päivän aamu oli vähän hidas. Oltiin kyllä jo aikaisin hereillä, mut eka aamu syö aina oman aikansa. Pitää kasaa kaikki kamat, pakkaa eväät ja miettii vaihto/lisävaatteiden tarve. Rantaan päästiin kymmenen maissa. Onneks herättiin aikasin, kun oltiin jopa niinkin hyvään aikaan jo valmiina kalastamaan. Autossa matkalla ekaan mestaan, oli aika siisti fiilis. Täällä me nyt taas ollaan, kauan sitä joutukin odottamaan. Vaikka poltteet kalaan oli kovat, oli mulla kuitenkin jotenkin tosi rento fiilis. Mulla ei ollu oikeestaan mitään erityisiä odotuksia tälle reissulle.

Viljami sai reissun ensimmäisen taimenen. Viljo kerkes heittää kaks heittoo kun nasahti. Muilla ei ollut ekasta paikasta tapahtumia. Oltiin keretty kalastaa ehkä pari tuntia, kun Hanna kahlas takas rantaan ja viittoili menevänsä takasin autolle. Oli käyny vähän köpelösti. Kun me muut tultiin takas autolle, Hannalla oli koko vaatekerta kuivumassa uimareissun takia... Eka ranta ei ollu helpommasta päästä kahlauksen suhteen, ollaan molemmat liukasteltu samassa paikassa ennenkin. Leväisen liukkaat kivet ja vellovat aallot ei oo ihan mukavin yhdistelmä. Onneks aurinko alkoi paistaa ja Hanna sai vaatteet kuiviksi lounastauon aikana.

Iltapäivän aikana Juuso sai kaksi kalaa ja Viljami vielä yhden. Illan siitein hetki oli kun Juuso sai päivän kolmannen kalansa. Me oltiin Hannan kanssa vielä autolla koomaamassa, kun jäbät alkaa huutelee radioon. Oli pakko juosta tsekkaamaan millanen tyyppi siellä oli. Hieno kirkas 65 senttinen! Jätkillä oli molemmilla aika hyvä päivä. Illalla puhuttiin Hannan kanssa, et huomisesta tulee salee sitten meidän päivä. Ekan päivän tyhjänheittäminen ei kyllä tuntunut oikeesti missään. Mulle uutta, koska yleensä oon aikamoinen kalakiimailija. Hyvä fiilis oli kaikin puolin. Tottakai sitä ekaa kalaa odottaa aina, mut tällä kertaa ihan rennolla meiningillä.

Seuraavana päivänä oltiin rannassa jo kasilta. Edellisenä iltana saatiin viestiä FishYourDreamsin Robert Hanssonilta, joka oli huomannu että oltiin saarella. Robert kysy mentäiskö kaikki yhessä kalaan, kun sillä oli just alkamassa parin päivän vapaat opashommista. Sovittiin treffit heti aamuksi. Oli aika hauskaa päästä näkemään ja kalastamaan yhessä, ollaan kaikki kuitenkin seurailtu toisiamme sosiaalisessa mediassa jo parin vuoden ajan.

Aamupäivän saatiin Hannan kanssa meidän ekat kalat! Niistä hienompi oli Hannan 58cm. Aamupäivällä oli siisti keli. Aurinko lämmitti naamaa ja tuuli oli ihan täydellinen heittämisen kannalta. Iltapäivää kohden tuuli yltyi paikoitellen tosi kovaksi. Se vähän vaikeutti sopivien rantojen löytämistä. Robert näytti meille muutamat uudet paikat, jossa ei olla oltu aikaisemmin. Hengattiin koko päivä yhdessä. Ruokatauolla Robert naureskeli meijän "tosi suomalaiselle lounaalle". Makkaraa ja lonkeroa, ihan perus settiä näillä reissuilla. :D

Päivän ainoat tapahtumat oli mun ja Hannan kalat aamupäivältä. Tyttöjen päivä siis. Siistii oli käydä uusissa paikoissa. Sitä on niin jämähtänyt ennestään hyväksi havaittuihin paikkoihin, et ei raaski vaihtaa uusiin. Nyt oli hyvä syy lähtee toisiin paikkoihin, kun oli yksi uusi ihminen mukana. Illalla oli ihan törkee väsy. Oli vissiin kovassa tuulessa roimiminen vieny kaikilta mehut. Otettiin seuraava aamu iisimmin ja lähettiin kalaan vasta möksällä tehnyt lounaan jälkeen. Mä ja Juuso saatiin nätskät kalat aamupäivällä. Ne oli taas päivän ainoot tapahtumat. Illalla ihailtiin siistiä auringonlaskua. Niitä vois Gotlannissa tuijotella ihan loputtomiin asti.

Illalla päädyttiin toisen suomalaisporukan kanssa pitää pienet illanistujaiset. Seuraavana aamuna uni maistui pitkälle iltapäivään asti... Se ei haitannut, koska aamulla lämpömittari näytti miinuslukemia ja taivaalta tuli räntää. Päätettiin kuitenkin vielä illasta lähtee pikaiselle pistolle hyiseen keliin.  Kiva vaihdos alkureissun reilusta kymmenestä plusasteesta. Iltapisto jäi oikeesti aika lyhyeksi, kun alkoi jo hämärtää. Sitä ennen mä onnistuin saamaan kuitenki yhden kalan. Se tuntui aika yllättävältä, kun en ollu odottanu että pikapistolla kerkeis tapahtuu mitään.

Onneks räntäpäiviä oli vain yksi. Lämpötilat ei kuitenkaan siitä pahemmin noussu, vaan pysyi kolmessa viiva viidessä asteessa.  Kelit heitteli aika paljon. Välillä satoi vettä ja tuuli paljon, sit olikin taas ihan pläkäkeli. Myös vedenlämpötila tuntui hieman laskeneen alkuviikosta. Kalastus tuntui välillä aika toivottomalta, kun oli pitkiä hiljaisia hetkiä. Tiedossa kuitenkin oli, et tuskin tästä reissusta tulis yhtä kovaa tykistystä kun viime vuonna.

Olosuhteiden heitellessä onnistuttiin kuitenkin muutamia kertoja. Yhtenä aamuna päästiin Juuson kanssa pönöttämään yhdessä. Mulle kaikki sen ensimmäisen taimenen jälkeen tuntui aina yhtä ihmeelliseltä, kun niitä ei odottanut yhtään. Viime vuonna mulla meni hyvin, en mä uskaltanu toivoo tältä reissulta mitään vastaavaa.

Samana tuplapönöpäivänä pääsin myös rikkomaan oman Gotlantienkkani. Sateisen kelin yllättäjä, 63.5cm koukkuleuka painoltaan 2,3kg. Mukavan tuhdissa kunnossa oli tää kala, vaikka ei ollutkaan kirkas. Mun ja Juuson kuusvitosella oli painoeroa vaan 200g. Tuntu siistiltä päästä pitelee vähän parempaa kalaa taas pitkästä aikaa.

Yksi päivä oli täysin kalaton. Ei ollut kuulemma helppoa silloin muillakaan. Vasta viimeisenä päivänä kelit alkoi taas lämmetä. Tuntui ihan nihkeeltä, et kohta pitäis taas alkaa tekee lähtöä pois saarelta.

Viimeisenä päivinä ajettiin Visbyn eteläpuolelle. Muut päivät kalastettiin vain pohjoispuolta.

Vikana iltana oli taas hieno auringonlasku. Keli oli tyyni, kalastettiin kaikki tahoillamme eripuolilla isoa rantaa. Just ennen hämärää päätin käydä kopasemassa vielä yhden kivalta näyttävän kohdan. Mitään kovaa kalakuumetta ei enää ollut, oli vain kiva päästä vielä heittämään ja kattomaan laskeva aurinkoa. Sillä hetkellä sain reissun viimeisen kalan. Se ei ollut iso, mut tuntu siinä hetkessä erityiseltä. Reissun lopetus ei olis voinu mennä mun kohdalla enää paremmin. Hieno viikko takana, vuoden eka kalareissu ja siistejä onnistumisia.

Tää reissu oli taas ihan erilainen kun kaksi aikaisempaa. Henkilökohtaisesti rankkaisin tän ykköseksi. Mulla oli viikon ajan parempi fiilis kun koskaan ennen. Paljon rauhallisempi. Nautin joka hetkestä kaikilla aisteilla, vaikka välillä väsytti. Pari kertaa meni hermo, mut se ei kohdistunut kehenkään. Joskus ärsytti kun ei kovassa kelissä meinannu pysyä pystyssä. Se on mulle hermoja raastavaa kun siimakori täyttyy vedestä ja voimakkaan aallot heittää nurin. Samalla just se meren armottomuus tekee tästä hommasta siistiä. Mieli tyhjentyi kaikesta turhasta ja kaikki keskittyminen oli kalastuksessa. Mä niiin nautin. Kotiin palatessa iski taas perinteinen reissudarra ja masis, mut samalla tuntu kivalta, et tästä se kalastuskausi taas pääsee starttaamaan. Seuraavia reissuja odotellessa. Kiitos Hanna, Viljami ja Juuso kivasta reissusta ja hyvästä seurasta!

Messuviikonloppu - GoExpo 2017

Taas on yhet expot koluttu läpi. Tänä vuonna messut oli vähän totuttua myöhemmin. Täysin samaan aikaan Ruotsissa järjestettävän Sportfiskemässanin aikaan. GoExpo alkoi jo perjantaina, mut ite pääsin messiin vasta lauantaina. Messut on mennyt joka vuosi huonompaan suuntaan, mut tänä vuonna outdoor puoli oli mun mielestä sijoitettu paremmin, kun esim viime vuonna. Se oli tuotu vähän keskeisemmälle paikalle, eikä sysätty messuhallin pimeimpään nurkkaan. Viime vuonna kaikki kalastukseen liittyvä oli tosi huonolla paikalla, nyt ihan hyvin näkyvissä.

Kymi Fishing Shopin osastolla oli uudet G.Loomis Asquith vavat testattavana. Miki oli paikalla esittelemässä niitä. Moni kävi uutta vapaa testaamassa ja kehui sitä kovasti. Pari vapaa tais saada uuden kodinkin messujen jälkeen. Itekki pääsin vapaa pikaisesti testaamaan.  Messuilla heittäminen on aika karmeeta. Jengi tuijottaa ja allas tuntuu luonnottomalta paikalta heittää. Menee koko pakka ihan sekasin. :D Ja tuntuuhan seki aina ku edellisesta heittokerrasta oli kertyny useempi kuukausi. Edellinen kerta oli Ruhalla syyskuussa. Aika hakevaa meininkiä.

Muutama tyyppi kävi osastolla tervehtimässä ja esittelemässä ittensä blogin seuraajaksi. Se on aina tosi hämmentävää, koska mä ainakin pidän tätä blogia ihan omaksi ilokseni, enkä muista et jokuhan tätä sattaa joskus lukeakin. Hämmentävää, mut samalla kivaa. Kiitos teille, oli mukava jubailla.

Vaikka messuilta oli muutamat isot näytteilleasettajat jääny pois, oli siellä tarjonta kuitenkin ihan sama kuin ennenkin. Kalastuspuolella siis. Retkeilyosiolta olisin jälleen toivonu vähän enemmän, se on joka vuosi mennyt suppeemmaksi... Ehkä sitä tarjontaa löytyisi enemmän Erämessuilta? En tiedä, en oo koskaan käyny. Golf oli kasvanu taas entisestään ja myös pyöräily oli aika isosti edustettuna. Niitä ei voinu kiertää, kun vei niin ison osan hallia. Fitness lava piti käydä pikaisesti tsekkaamassa. Sieltä on aina hyvä hakee motivaatioo perseenkasvatus projektiin. :D Liikaa ei saa kuitenkaan kyykkää, et mahtuu Simmsin S-koon kahlureihin. Kuva&Kamera jäi tällä kertaa kokonaan katsomatta. Se vähän unohtui. Mä toivoisin, et GoExpo sais vähän uutta nostetta. Sieltä kuitenkin löytyy kaikki omat harrastukset, kalastus, salihommat, retkeily ja valokuvaus. Tai muuthan siellä oli ihan hyvin edustettuna, mut kalastuspuoli kaipais kyllä vähän uutta poweria. Mukavaa oli kuitenkin messuilla taas olla.

Tulevaisuuden haaveiluja

Musta on tosi kivaa haaveilla vähän kaikesta. Joskus haaveet on niin lennokkaita, että ei niitä oo ees välttämättä tarkotettu toteutettavaksi. Sellasia villejä ideoita vain. Matkustelu ja maailman näkeminen on aina ollu se ykkösjuttu. Kalastusharrastus on tuonu siihen vielä oman twistinsä. Vähiten mun haaveet on liittyny työhön ja uran luomiseen. Vähän sellanen meininki on ollu, että ihan sama mistä se raha tulee kun vaan pääsee tekee niitä juttuja mistä tykkää. Nyt lähiaikoina oon kuitenki joutunu miettii elämää myös vähän siltä kantilta. Kun pääsin Chasing Silveriin kiinni, aloin kelaa vielä enemmän sitä, että kiinnotuksen kohteita vois mahdollisesti enemmänkin yhdistää.

Mä alan olla aika loppu nykyiseen leipätyöhön lentokonesiivoojana. Henkisesti ja fyysisesti. Tavallaan se on kyllä ihan kivaa hommaa. En oo koskaan karttanu ruummiillista työtä. Tykkään siitä et pääsee olee liikkeessä koko päivän, joutuu nostelee painavia juttuja, nousee portaita ja mennä muutenkin pitkin ja poikin. Oon ollu siellä reilun kuusi vuotta ja pikkuhiljaa se alkaa tehä pientä hallaa kropalle. Yliliikkuvat nivelet ja nihkee työergonomia alkanu tuntuu selässä, lonkissa ja käsissä. Työergonomiaa tulee kyllä mietittyä paljon, mut lentokoneet vaan tuppaa olee aika ahtaita paikkoja, eikä niissä vaan pysty aina parhaaseen ergonomiaan. Tuntuu hassulta joutuu kuntouttaa kroppaansa jo tällein vähän vajaa 27-vuotiaana. :D Oon ollu myös täyspäiväisesti AD-assarin hommissa, eikä sekään oikein sopinu mun kropalle. Lähes pelkkää istumista... myös siinä kohtaa selkä sanoo nounou.

Henkinen puoli on toinen, joka on alkanu kentällä mättää. Mä vaan en pysty olee samassa työpaikassa pitkään, vaan kaipaan vaihtelua. Chasing Silverin taittaminen tuo tähän onneks helpotusta, mutta sekin on kuitenkin vaan lisähomma lentsikkaduunien päälle. Lisäks mun aseman parannuttua, on työ alkanu mun mittapuulla viemään enemmän mitä se antaa. Enemmän tunteja, vähemmän vapaata. Toki myös enemmän rahaa, mutta ei se rahakaan kaikkea tarkaise, jos sen joutuu laittaa oman hyvinvoinnin kanssa vaakakuppeihin. Mun mielestä työt pitää aina tehdä tunnollisesti ja hyvin. En haluis yhtään lipsua omasta työmoraalista, mutta siinä pysyminen alkaa käymään mielelle raskaaks kun on fiilis, et työ ei anna mitään vastaan. Tästä tuntemuksesta haluisin eroon.

Mä oon yläasteelta lähtien oon halunnu työskennellä ihmisten parissa. Taiteellisena pidettynä tyyppinä päädyin kuitenki sit hakee ulkoasujen, valokuvauksen ja median pariin. En ees ekalla kerralla päässy sisään (tai ees pääsykokeisiin) huonojen arvosanojen vuoksi, mut tokalla kerralla, kymppiluokan jälkeen sitten onnisti. Koulu oli jees, opin paljon uutta, tutustuin uusiin tyyppeihin ja sain hyvin menneen viimeisen työharjottelun päätteeksi myöhemmin töitäkin. Tykkään tehdä alan töitä, mut en istua toimistossa päivästä toiseen. Toimii mulle enemmän etätyötä ja niin, että voin ite päättä millon siihen koneelle istun. Edelleen ajatus ihmisläheisemmässä hommasta kolkuttaa takaroivossa. Oon miettiny milloin mitäkin koulutuksia, lähihoitajaa, yhteisöpedagokia, sosionomia. Koulunkäynti on mulle vaan aika vaikeeta tän lukihäröilyn takia. Mä opin parhaiten tekemällä ja näkemällä, en lukemalla.

Nyt oon tullu siihen pisteeseen, että pelkkä ajattelu muista hommista saa nyt riittää. Pakko yrittää toimia. Oon muutaman vuoden ajan pyöritelly mielessä eräoppaan koulutusta. Reilu kuukausi sitten pistin hakupaperit sisään... Tarkkaa suunnitelmaa mulla ei tulevaisuudesta vielä ole, mutta ensiaskeleena toivoisin kovasti pääseväni koulutukseen. Sieltä sais eväitä mahdolliseen yrittäjyyteen, sekä oppis vielä enemmän erätaitoja. Loppu on sitten omasta viitselijäisyydestä kiinni. Jos pääsisin kouluttautumaan uudelleen, toivoisin että se avaisi ovia toteuttamaan omia intohimoja myös työn parissa. Ehkä myös ulkomaille tai kalastusmatkailun pariin. Se toisi varmasti myös monipuolisia työkeikkoja, jos vaan on valmis tekemään kaikenlaista. Voisin kuvitella, että eräoppaaksi kouluttautuminen olis mulle aika nappivalinta. Ihmisten kanssa työskentelyä, luonnossa olemista, liikkumista ja sitä paljon peräänkuulutettua vaihtelevuutta. Kaikkee mikä on mulle tärkeetä.

Mua oikeesti jännittää miten tässä käy, onko mitään mahiksia päästä sisään. Pari viikkoa sitten kävin koulutuksen infotilaisuudessa ja se teki entistä enemmän sellasen fiiliksem, että toi on mun juttu. Ens viikon perjantaina lähetään Gotlantiin. Toivon, että siellä saa vähän mieltä nollattua. Kun reissulta palataan, koittaa aika nopeesti koulutukseen haastattelu. Sitten pääsee taas jännittämään miten se menee ja lopulta tulokset. Apua.