Perhoja merelle

Kaivettiin pitkästä aikaa sidontakamat esille. Joskus ennen joulua Juuso laittoi sidontanurkan talviteloille. Pari kuukautta sidontapiste pysyi visusti kiinni, mutta eilen saatiin jostain kumpikin intoo väsätä muutamat perhot. Mulle sidonta on vähän sellasta pakkopullaa. Tavallaan ihan kivaa, mut kuitenkin vähän ärsyttävää. Mä en oo mikään pikkutarkka näpertelijä, vaan enemmän sellanen suurpiirteinen kaikissa jutuissa. Kalat on kuitenkin kiva saada itse tehdyillä perhoilla, joten ei siinä sit muu auta kun tarttuu spigottiin aina välillä. Mulla tulee sellasia kausia, jolloin jaksan tehdä tietyn tyyppisiä perhoja. Muutama vuosi sitten tein paljon lohiperhoja, viime talvena haukitupsuja ja nyt oon lähinnä tehny perhoja mertsareille. Kaikista inhokein juttu on kaikenmaailman pikku öttiäiset. Ne jätän suosiolla vasta keväämmälle, sit kun on ihan pakko valmistautuu kesään.

Tälläkin kertaa sidottiin mertsariperhoja. Ne on aika yksinkertaisia ja jopa ihan mukava sitoa.  Tuotiin sidontakamat niille tarkoitetulta pisteeltä ihan olkkariin asti, että päästiin molemmat sitoo samaan aikaan. Nurkkaus on hieman ahdas kahdelle. Penkistä lähti muutamat uudet kuparipukit ja katkat. Jos kaikki suunnitelmat menee nappiin, olis tossa vähän keväämmällä tarkotus lähtee taas Gotlantiin. Toivottavasti kaikki loma-anomukset menee läpi ja päästään lähtee. Se olis sellanen kauden avausreissu, ai että! Voi olla että täällä Suomessakin pääsee kalaan jo sitä ennen. Ainakin nyt näyttäis vähän siltä, kun kelit plussalla ja lumikinokset vaan kutistuu päivä päivältä enemmän. Viime vuoden eka mertaripäivä pidettiin maaliskuun puolessa välissä ja haukikausi korkatiin pääsiäisen pyhinä. Pieni kalastustauko tekee ihan hyvää näin talvella, mut kyllä vieroitusoireet alkaa jo aika pahasti painaa päälle...