Matkalla eräoppaaksi

Viime tiistai eli 22.8 oli jännä päivä. Silloin alkoi jo kauan venattu eräoppaan koulutus Kiljavan opistolla. Kun koulutukseen pääsystä tuli infoa pääsiäisen tienoilla, olin sen jälkeen yrittäny unohtaa koko homman ja nauttia kesästä ja kaikista sen tuomista reissuista. Vasta viime viikonloppuna mä aloin taas kunnolla muistaa et mihin oonkaan menossa. Varsinkin maanantaina töissä mua alkoi jännittää ihan hullusti. Odotus viime tiistaihin oli pitkä, monta kuukautta. Koulutuksesta järjestettiin infotilaisuus maaliskuun alussa. Sitä ennen olin jo pistäny hakupaperit sisään. Valintatilaisuus oli huhtikuun alkupuolella. Sen jälkeen piti vielä odotella pari viikkoa tuloksia. Kauheen jännittävää. Sitten pitkin enää odottaa koulutuksen starttia. Edellisen kerran olin alottanu koulun kymmenen vuotta sitten. Siinä varmaan osasyy miksi jännitti. Toisena tietenkin uusien ihmisten kohtaaminen ja muutenkin kaikki uudet asiat. Pärjäänkö, mitä muut ajattelee musta, onks tää nyt sitä mitä mä oon odottanut?

Jännitys kaikkos nopeesti kun tulin opistolle, näin porukan ja alettiin käydä kurssitovereiden taustoja läpi. Ihan mahtavan oloista porukkaa. Kaikki ihan erilaisia persoonia, mut kaikkia yhdistää kiinnostus luontoon ja että siitä sais koulittua itselleen jotenkin uuden ammatin. Tuntuu että moni kurssikaveri on vähän sellainen "oman tiensä kulkija". Saa nähdä mitä käy kun 21 sellasta tyyppiä laitetaan vuodeksi yhteen. Veikkaan että tylsää tästä ei ainakaan tule. :D

Jännitys muuttui myös odotukseksi, et mitä kaikkee tää vuosi tuokaan tullessaan. Ollaan pikkusen käyty tulevaa jo läpi ja oon niin ilonen siitä et vihdoin uskalsin hakea ja siitä et pääsin koulutukseen mukaan. Mun omat tulevaisuuden suunnitelmat ei oo vielä ihan selvillä, mut oon niin varma et tää oli hyvä valinta ja auttaa mua hahmottamaan tulevaisuutta paremmin. Mä oon haaveillu et saisin ihmisläheisemmän ammatin joskus, pääsisin reissaamaan, enkä jumittuis yhteen hommaan liian pitkäksi aikaa. Tuntuu et tässä hommassa yhdistyy kaikki. Mitään ei tietty tuu suoraan, mut luulen että tää koulutus antaa valmiuksia monenlaiseen hommaan. Loppu on sit itestä kiinni, et mitä lähtee väsäämään. Mä odotan kovasti yrityspuolen opintoja. Siitä maailmasta mulle ei oo mitään käryä.

Me tullaan vuoden aikana kokeilee kaikkia kiinnostavia liikuntalajeja, varsinkin sellasia jota pystyy harrastaa ulkona. Reilun viikon päästä mennään esimerkiks melomaan. Yks meidän kouluttajista antoi vuodelle neuvon... "Älkää innostuko!" Haha, se voi olla tälläselle "satalasissa kaikkeen" tyyppiselle ihmiselle vähän vaikeeta. Mä ootan niin paljon kaikkia uusia lajeja. Tuskin mä kaikesta tuun ees tykkäämään, mut pääsee ainakin kokeilemaan ja ehkä löytää uusia harrastuksia. En tosin tiiä mahtuuko elämään kuinka monta harrastusta kerralla. Kalastus ja punttihommat vie jo aika ison siivun. Siitä tulikin mieleen, et musta on kivaa et meitä motivoidaan muutenkin liikkumaan ja pitämään kunnosta huolta. Se tuo lisämotii lenkkipolulle ja punttikselle, vaikka ei mulla oo ikinä ollu motivaatio-ongelmia niissä asioissa. Osa uusista lajeista tulee koulun puolesta, mut myös kurssilaisilta tulee varmasti suuri osa. On kalastustaustaa, purjehduta, sukellusta, kiipeilyä yms. Tullaan varmaan oppimaan toisiltamme paljon.

Vaikka nyt tuntuu tosi hyvältä ja innostuneelta, tiiän et jossain vaiheessa tulee salee olee myös vaikeeta. Mä oon aika hidas oppimaan uusia asioita ja sisäistämään  annettuja ohjeita. Luetun ymmärtäminen on ikuinen ongelma, mut myös suullisten ohjeiden sisäistäminen on välillä vaikeeta, vaikka kuinka kuuntelis ohjeet tarkkaan. Esimerkiks kun tehdään pienissä ryhmissä jotain harjotteita, ohjeet on annettu ja muut on ryhtyny jo toteutukseen, yritän mä vielä omassa päässäni tajuta et mitä piti edes tehdä. Oon hidas ja sit tulee ihan tyhmä olo kun ei ite kerkee miettii mitä tehdään, vaan täytyy tehdä toteutus muiden perässä. Se tuottaa välillä vähän ongelmia, mut toisaalta siitä voi olla hyötyäkin. Esimerkiks tällä hetkellä töissä kun oon kouluttanu uusia ihmisiä. Mä yritän antaa ohjeet aina sillä periaatteella, että "tajuisko Pietakin"... :D Ohjeiden ja muiden juttujen kertausta tylsyyten asti. Jotkut oppii nopeemmin, toiset vähän hitaammin ja musta on hyvä ottaa huomioon myös ne hitaammin sisäistävät tyypit.

Koulusta innostettiin perustamaan blogi. Sitä vois pitää sellasena "portfoliona", josta vois mahdollisesti olla hyötyä näyttöjen kanssa esim. Mä en nyt oikein tiedä mitä tekisin asian kanssa. Mulla on jo kaksi blogia, mut en oikein tiedä et haluunko sotkea kouluhommia kumpaankaan. Toki tänne tulee varmasti kirjoiteltua jotain, mut vois ehkä olla parempi perustaa vielä yksi blogi jossa sitten kävis kouluhommia paremmin. Tätä mun pitää nyt pohtia.

Toivon että tää innostus kestää tulevan vuoden läpi. Nyt ainakin tuntuu hyvältä.