Pikareissu Pohjoiseen

Heinäkuun alun pariviikkoisesta reissusta jäi pienoinen jälkipolte... Ei päästy totetuttaa kaikkia juttuja mitä oli alunperin tarkoitus ja muutenkin aika tuntui lyhyeltä. Perus reissupoltteen lisäksi mielessä jyskytti myös lohikuume. Mä yritin varovasti ehdotella Juusolle, et mitä jos tehtäis vielä yks reissu. Olin pienessä mielessäni laskeskellu jo budjettia valmiiks ja tutkaillu olisko se ajallisesti mahdollista. En ihan hirveesti saanu alkuun idealle kannatusta, mut kun Juuso oli ollu muutaman päivän töissä, vaihtui ääni kellossa. Pienillä säädöillä uusi reissu oli mahdollinen. Puoltoista viikkoa kerettiin olla himassa kun taas lähdettiin baanalle. Takaisin Norjaan!

Tällä kertaa suuntana Finnmark. Viimeisin reissu niin pohjoiseen tehtiin kaksi vuotta sitten. Tuntui hassulta palata samalla joelle pienen tauon jälkeen. Pohjoinen Norja oli myös kohteena kolme vuotta sitten, kun tehtiin ekaa kertaa kolmen viikon lappiturnee. Tuntui aika mukavalta palata sinne. Ekalle illalle sattui vielä kiva keli.

Pohjoisen yön valoisuus olis auttanu varmasti jatkamaan vielä pidempäänkin, mut päätettiin lähtee nukkumaan jo ennen puoltayötä. Takana kuitenkin pitkä ajomatka ja huonot unet. Seuraavana aamuna päästiin sitten suht aikaisin takaisin joelle. Hiljaista oli, muutama pomppu nähtiin mut that's it. Oltiin tutkittu saalistilastoja ja ihmetelty kalojen vähyyttä. Monta Finnmarkin jokea on vaivannu myöhäinen kesä ja tulvat. Ajateltiin, että ehkä porukka ei oo viittiny lähteä yrittämään kun olosuhteet on ollu paikoittain aika huonot. Ehkä joki on tyhjillään kalastajista ja siksi tilasto on muihin vuosiin verrattuna huono. Pähkäily osottautu vääräks. Jo edellisena iltana luvanmyynnillä oli hilkulla, että saatiin luvat. Kiintiö meni täyteen, ei arpahommiks kuiteskaa. Porukkaa siis oli.

Kun oltiin ostamassa seuraavia lupia, ei enää saatu... Mietittiin että pidetäänkö välipäivä ja koitetaan keksiä jotain muuta. Äh, justhan me vasta tultiin. Vedettiin villikortti ja otettiin luvat zonelle, jossa ei aikaisemmin oltu kalastettu. Uusille alueille päätettin lähtee kuitenkin vasta seuraanana aamuna. Illalla käytiin fiilistelemässä vuonon rantoja. Jäämeri on vaan niin kaunis. Vesi on niin kirkasta ja rannoilta löytyy kaikkee jännää.

Yleensä ollaan nukuttu Finnmarkin reissuilla autossa. Ekan kerran meillä oli käytössä paku, jossa nukkui mukavasti. Toisella reissulla kävi kämmi, jonka johdosta jouduttiin ekan kerran tekemään Corollasta matkailuauto. Se on välillä ollu ihan toimiva ratkaisu, mutta silloin puhdas vahinko kun puolet teltasta oli jääny kotiin. :D Tällä kertaa teltan kaikki osat oli messissä ja saatiin tehtyä kiinteä leiri koko reissun ajaksi. Parit reissuperhotkin tuli taas sidottua.

Toisen luvan aamuna herättiin aikaisin, pakattiin Trangia ja safkat reppuun ja lähettiin tarpomaan pelipaikoille. Ihan kivaa oli käydä kattomassa uusia paikkoja. Kalastettiin myös yhdenkäden vavoilla. Mukavaa vaihtelua sekin.

Uudet poolit ei tuottanu tulosta, joten myös lupa nro 2 jäi tyhjäksi. Illalla takaisin luvanmyyntiin. Tällä kertaa saatiin laput tutuille paikoille. Hiljaista, niin hiljaista. Samaa ihmetteli muutkin. Alunperin oltiin kaavailtu et heitetään neljä lupaa, mut kolmannen luvan jälkeen päätettiin sanoa heipat joelle. Vikana iltana piiloteltiin rankkasateelta teltassa ja punottiin suunnitelmia vikoille päiville. Aamulla kun sade lakkas, pistetiin leiri kasaan ja jatkettiin matkaa.

Vähän jäi kyllä ihmetyttää miks tää vuosi on ollu tilastollisesti niin huono. Sitä en siis ihmettele et nopeen kolmen luvan pyrähdyksellä heittää tyhjää, vaan ihan yleisesti. Kivaa oli kuitenkin käydä. Siistiä et tällänen nopee extempore reissu oli edes mahdollinen. Mä niin nautin siitä kun pääsee irrottautuu kaikesta ja painuu luontoon. Mua huvittaa tää kommentti, koska parin vuoden takaisessa postauksessa samalta joelta kirjotin jotain ihan päinvastaista. Edelleen voin samaistua Suuria tunteita Norjassa postauksen fiilikseen, mut tällä kertaa meininki oli eri. Kaikilla oli ihan yhtä vaikeeta ja kalan saaminen joesta olis ollu melkein ku lottovoitto. Tuntu et sinne ei oikein noussu uutta kalaa samaan tahtiin kun muina vuosina näihin aikoihin. Jotain ittensä parkkiin vetäneitä kaloja kyllä varmaan oli.