Mökkilammen yllätys

Pieta - Juhannusta vietettiin Pertunmaalla, niin kuin jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin. Juhannuspäivien meiningit oli heti selvät, saunomista, ruokaa, juomaa ja tietenkin kalastusta. Voi rakas mökkilampi, paras paikka kun mökillä ollaan. Tähän kevääseen asti oon kalastanu siellä vaan virpalla, kun jostain syytä pelkäsin että en osaa heittää. Tän vuoden mökkireissuilla on ollu perhokamat messissä ja ihan hyvin on onnistunu... Lammen hauet kun ei ole kauheen isoja, on perholla leikkiminen niiden kanssa mieluisampaa. Juhannusaattona otin pikkubroidin mukaan soutamaan kun neiti itse halusi heittää. Pyrykin kokeili ekaa kertaa perhovapaa.

Muutamat pienet hauet löytyi tutuista spoteista. Viime kesänä ja tänä kevänä lammesta nousi ennätyksellisen isot puikulat, molemmat noin 70cm. Pyryn kalaa ei viime vuonna mitattu, mun oli 69cm. Nyt mentiin taas siinä peruskoossa eli noin 40cm. Juhannusaaton iltana kävin pikeisesti heittämässä myös pinturia. Tuloksetta. Juhannuspäivänä raahasin vuorostaan siskon lammelle mukaan. Viivi ei pahemmin pidä kalastuksesta, mut lähti kuitenkin seuraks ja sai soutajan roolin. Päivällä keli oli tosi painostava. En tiiä johtuko siitä vai jostain muusta, mutta nyt kalat ei ollu yhtään aktiivisia. Tutuimmatkaan kohdat ei antanu mitään. Yhden hauen pelästytin kaislikonreunasta kun heitin perhoni sinne. Lähti kun hauki rannasta... HEH HEH.

Illalla keli alkoi taas vähän kirkastua, eikä ollu enää ukkosta. Kello oli jo aika paljon kun päätin vielä lähtee yrittämään. Saunanraikkaana lähdin takas lammelle, tällä kertaa yksin. Veneeseen nappasin rannalla valmiiks olleen haavin, vähän isomman mitä mun oma haavi on. Käytän lammella aika pieniä perhoja, en läheskään mitään perus haukiperho kokoa. Nytkin valitsin pienehkön tinselin. Samaa oon käyttäny myös taimenille. Kolusin taas tuttuja paikkoja. Yhen pienen hauen karkuutin ja pari pelästytin samalla tavalla kun päivällä. Mietin jo että ehkä tänään ei vaan oo hyvä päivä kalastaa, päätin kuitenkin jatkaa. Hetken päästä näin aika lähellä venettä lumpeikossa liikettä. Heitin siihen suuntaan. Perhoon iski ihan jäätävällä voimalla joku peto, että olin oikeesti pudota veneestä kun se ampaisi syvemmälle. APUA. Kala hyppäs myös ilmaan ja mä pelästyin kun näin minkä kokoinen hauki mua vastaan taistelee. :D En oo ikinä nähny oman siiman päässä noin isoa kalaa! Eka ajatus oli että voi ei, enhän mä voi selvitä tän kans yksin. Tyyppi veti hulluja spurtteja kun joku Pendolino ja mä roikuin veneen kanssa perässä. Varmaan 10min mä sitä väsyttelin ennen kun sain sen haaviin. Kerrankin oli tähdet oikeessa asennossa kun olin sattumalta ottanu sen isomman haavin mukaan. Haavissa oli sen verran hyvin tilaa että sain pidettyä kalan kunnolla vedessä. Tärisevällä äänellä soitin Juusolle ja yritin selittää että en oo ikinä nähny tässä lammessa tällästä haukea. Ei mua ees meinattu uskoo. Oli pakko tuoda kala näytille. Taas kerran olin kiitollinen isosta haavista, soudin takas rantaan kala haavissa vedessä ja itse istuin haavin pitkän varren päällä. Laiturilla oli koko juhannusposse odottamassa mittanauhojen ja kameroiden kanssa...

Jengiltä meinas putoo silmät päästä. Pituutta tälle pullukalle mitattiin 90cm. Painokin yritettiin ottaa, mutta 6kg kalavaaka ei riittäny. Varmaa tietoa ei siis ole, mutta veikkaus on 7-8kg, oli tosi pulleassa kunnossa. Tuli vahingossa oma haukiennätys. Edellistä kärkisijaa piti 80cm merihauki. En olis ikinä uskonu että meidän oikeesti pienestä lammesta löytyis tällänen mörssäri. Keväällä hekutin sitä 69 senttistä suurimpana... Vapautin kalan ja se häivis jonnekkin lammen sopukoihin. Voitte arvata mikä oli fiilis ja loppuillan puheenaihe. Tää ilta on varmasti sellainen minkä tuun muistamaan aina. :D Vähän spessumpi ilta mökkilammella. Huh.

Lammella on käyny jännä ilmiö. Ennen siellä oli ihan hullun kokoisia ruutanoita ja niitä oli paljon. Myös pientä kalaa oli hyvin, siis ahvenia ja särkiä. Tässä muutaman vuoden sisällä ollaan pistetty merkille, että ahvenien koko suureni ja ruutanat katos. Nyt on myös tullu isompia haukia kun ennen. On mielenkiintoista seurata mitä kaikkea omalla mökkilammella tapahtuu. Olikohan tää juhannushauki oikeesti lammen isoin, vai lymyääkö siellä vielä suurempia tukkeja? Se jää nähtäväksi. Toivon että myös muut mökkeilijät osaa arvostaa tälläisiä yksilöitä ja päästää ne jatkamaan sukua. Onneksi lampi on aika rauhallinen, naapureita vain kahden mökin verran ja luulen että eniten lammella käy meidän porukka. Siis minä, Pyry ja satunnaiset vierailijat. Mä ainakin tahdon vapauttaa tälläset helmet, vaikka ei virallisesti taida vielä ihan edes suurhauki olla.