Kerhoillassa Kotkassa

Viime tiistaina köröteltiin Juuson kanssa taas vaihteeks Kotkaan. Siitä kun kausi loppu onkin vierähtäny jo muutama kuukausi. Kaksi pitkää kuukautta ilman kunnon kalastusta on tuntunu todella ahdistavalta. :D Tätä aihetta oonkin käyny jo ihan tarpeeks täällä läpi... Tällä kertaa lähettiin Kotkan perhokalastajien kerhoiltaan. Ennen Kymin rantasaunalle siirtymistä, jossa kerhoillat järkätään, käytiin moikkaa Nikoa ja Tonia kaupalla. Äijillä oli meinigit päällä uudistetun nettikaupan kanssa. Nyt on uudet sivut kasassa!

Kerhoillassa oli kaks "ohjelmanumeroa". Ensimmäisenä lauteille pääsi Simmsin edustaja ja uudet tuotteet. Mukana myös jonkun verran naisten kamaa. Naisille on tulossa uusia malleja! Niiden näkemistä odotan innolla. Uusia kahluuhousuja tuskin tuun hetkeen hankkimaan, kun vihdoin oon löytäny sopivan mallin, mut uus kahluutakki kyllä kiinnostais ja kengätkin alkais pikkuhiljaa kaipaa päivitystä.

Seuraavasta setti oli Juuson ja mun vastuulla. Oltiin kertomassa Gotlannin mertsarikalastuksesta. Juuso pääasiassa hoiti kerronnan, mä olin koneen käyttäjänä. :D Jengi vaikutti olevan kiinnostuneita Gotlannista. Tarkotuksena oli vielä sidottaa yksi perhokin, mut aika loppui kesken. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Ollaan oltu seuran jäseninä nyt vuoden verran. Kovin monessa häppeningissä ei olla keretty käydä, tai tais itseasiassa olla vasta toinen rantasaunalla järkätty ilta missä ollaan oltu mukana. Kotkan perhokalastajat tuntu luontevalta ratkaisulta eri seuroja miettiessä. Siellä suunnilla ollaan paljon hengailtu ja porukkakin alkaa olla jotenkin tuttua. Monet seuran jäsenistä on keskittyny loheen ja taimeneen, ne on myös mulla ja Juusolle tärkeitä juttuja. Kiva kuuluu johonkin. Täytyy ens vuonna yrittää vähän enemmän päästä meininkeihin mukaan.

Tuulinen Lauttasaari

Menneelle viikolle oli taas oikein kaksinkappalein mietittynä kalareissuja. Keskiviikon vapaapäivän suunnitelmat meni mönkään tuulen takia. 10-12 m/s on kellurenkaan kanssa vähän liikaa. Se niistä haukisuunnitelmista. Seuraavat vapaat oli lauantaina. Hanna ehdotteli edellisenä viikonloppuna treffejä Lauttasaareen. Sinne siis! Tuuli oli taas ihan kreisi, mut ei se onneks kahlatessa oo niin paha, verrattuna renkaaseen. Joskus puolen päivän jälkeen lähettiin Juuson kanssa Larua kohti, siellä Hanna meitä jo odottelikin. Lähtö vähän viivästyi kun mulla oli pieniä vaikeuksia saada itseäni liikkeelle edellisen illan pikkujoulujen jäljiltä. :D Mikäs sen parempaa lääkettä kun raikas meri-ilma. Parantaa usein pahemmankin dagen efterin...

Kerettiin kalastaa muutama tunti ennen kun tuli pimeetä. Vaikka pisto olikin aika nopea, se oli just sitä mitä me kaikki oltiin vailla. Tuli hyvä mieli kun pääs kalaan. Tuuli nyt oli välillä vähän hankala, mut ollaan me kaikki pahemmassakin kelissä kalastettu. Vesi oli mennyt aika sameaksi, se vaikeutti pikkusen kahlaamista kun ei nähnyt pohjassa olevia kiviä kunnolla. Tai sit mun hutera olo tuli jostain ihan muualta... :D  Kaloista ei mitään havaintoja. Lauttasaari on hassu paikka. Sinne on ihan kiva mennä kun ei oo hetkeen käyny, mut ainakin omalla kohdalla koko paikka alkaa nopeesti tökkii. Tavallaan on siistiä et ihan kaupungin kupeesta löytyy tällänen mahdollisuus päästä kalaan, mutta sellanen tietynlainen luontofiilis jää puuttumaan kun edessä komeilee Ruoholahden toimistorakennukset ja Jätkäsaaren uudet talot. Mutta tosiaan, onneks näin läheltä löytyy edes tällänen paikka. On Larussa muutama kiva spotti, jossa saa enemmän sitä luontofiilistäkin.

Liian kylmä, liian kuuma...

Ootteko huomannu että kun kalastaa, on olosuhteissa aina jotain parantamisen varaa? Tulee valitettua ihan ihme jutuista. Kun on talvi ja kylmä, muistellaan ihanaa kesää ja mietitään kuinka helppoo oli lähtee kalaan. Oli niin lämmintä ja mukavaa. Kun on kesä, aletaan haikailee jo pikkuhiljaa syksyä ja viileempiä kelejä. Kesällä on välillä ihan liian kuuma, joesta loppuu vesi ja kalat on passiivisia. Syksyllä pohditaan, että onkohan nyt sittenkään vielä ihan optimaaliset olosuhteet. On millon mitäkin... Kun tarpeeks venaa, yllättää talvi ja taas odotetaan kevättä. Aina on jotain nillitettävää, liian kuuma, liian kylmä, vedet tulvassa, liian vähän vettä. Tuulee, vaikee heittää... Ei tuule, kalat on arkoja. Harvoin on täysin tyytyväinen vallitseviin sääolosuhteisiin.

Tää kausi on näiden asioiden puolesta ollu aika jännä. Tuntuu et moni reissu on ollu jotain ihan muuta mitä olis odottanu. Kauden alotus oli kova naistenpäivänä Lankkarilla. Myös Gotlannin trippi meni enemmän putkeen mitä olis voinu toivoa. Niiden jälkeen alkoi mielenkiintoisemmat ajat. Mörrumilla vesi laski huimaa tahtia. Hieno reissu, ei siinä mitään mut oltiin lähetty kalastaa synkillä piuhoilla ja se ei nyt ollukaan ihan sitä mitä piti. Kesän alussa iski hetkelliset helteet. Sillon ei kalastus nappaa ihan kauheesti. Se kuitenkin povas mahdollisesti hyvää ajatellen pohjoisen ruotsin reissua, kun kevät alkoi siellä päin hieman aikaisemmin. Kuitenkin just kun me oltiin lähössä, alkoi sateet ja joet oli ihan tulvassa. Norjassa taas oli paljon vähemmän vettä kun yleensä. Tän syksyn tilannetta onkin jo jauhettu täällä ihan tarpeeks. Ei siitä sen enempää tähän väliin.

Vaikka olosuhteet ei oo aina menny ihan nappiin, on tää kausi kuitenkin ollu siisti. Hyvii onnistumisia ja kokemuksia vuosi täynnä. Säälle ei mahda mitään ja siitä on periaattees ihan turhaa nillittää. Usein sitä kuitenki tulee tehtyä. Pitäis vaan yrittää handlaa keli kun keli. Viime vuoden Ahvenanmaan reissulla oli tosi rajut ilmat, hyvin siitäkin selvittiin. Tosin kroppa oli kyllä pikkusen rikki kun kotiin tultiin. :D Merellä kova keli ei niin haittaa, mut muualla siitä on enemmän harmia. Kellurenkaan saa kyllä jättää suosiolla himaan, jos tuulet yltyy liian koviksi. Tällä hetkellä se on just ongelmana. Kiva olis päästä kelluu, mut ei vaan oikein onnistu. Joskus säiden kanssa pelaaminen voi olla ihan hauskaakin. Esimerkiks meritaimenen kalastuksessa. Itsehän en ihan hirveesti näistä ymmärrä, mut esimerkiks Gotlannin reissuilla on ollu jännä seurata miten pojat tekee pläänejä tuulien yms. mukaan. Sitä on ollu hauska seurata ja opetella siinä samalla itsekin.

Talvinen angstipostaus

Viimeisen muutaman vuoden aikana kaikki vapaa-aika on menny kalastukseen. Lähes ympäri vuoden on pystyny tekemään kalareissuja. Vähän tietenkin keleistä riippuen. Pari viimeistä talvea on ollu lyhyitä ja suht leutoja, joten kalastusta on pystyny harrastamaan melkein vuoden loppuun ja aloittamaan taas aikaisin seuraavana vuonna. Ulkoilma tekee hyvää ja tän harrastuksen myötä oon huomannu että oon ollu syksysin ja talvisin paljon pirteempi mitä aikaisempina vuosia. Ei tuu syysmasista, eikä talvikaan tunnu niin pahalta kun on jotain kivaa puuhaa. Niistä pystyy jopa nauttimaan. Ennen se ei ollu mahdollista.

Oon monta vuotta työskennelly lentokentällä ja ollu sellasella sopparilla, että pystyn ite tosi paljon vaikuttaa töiden määrään. Oon järjesteny ittelleni vapaata aina sillon kun on siltä tuntunu. Se on mahdollistanu kaikki kalareissut mitä tässä on viimeisten vuosien varrella tehty. On ollu ihan parasta, kun mikään ei rajota omia menemisiä ja on pystyny harrastaa niin paljon kun haluaa. Haittapuolena se, että kaikki vapaat on tietenkin palkattomia, eikä tollasella sopparilla saa muutenkaan hyviä tunteja.

Viime vuoden loppupuolella alkoi tuntuu siltä, et nyt on vaan pakko alkaa tienata enemmän. Tammikuussa hyppäsin ahdistavaan oravanpyörään, jossa joku muu päättää millon oon töissä ja millon vapaalla. Talvella se ei niin haitannut, mut kevättä päin mentäessä olis kyllä toivonu enemmän vapaata. Onneks kuitenkin saatiin sumplittua vapaat Gotlannin ja Mörrumin reissuille, sekän kesän kahdelle pohjoisen reissulle.

Syksyllä työmäärä lisääntyi, eikä kalaan taas meinannu keretä. Kun on monta vuotta itte päättäny vapaistaan, tuntuu tällänen uus rytmi tosi ahdistavalta. Töitä pitää tehä enemmän, jos haluu enemmän rahaa. Kun on enemmän rahaa, pystyy harrastaa paremmin. Mut missä välissä sitä kerkee harrastaa kun tuntuu, että on vaan kokoajan töissä? Ja sit kun on vapaata, iskee talvi tai muuten huonot olosuhteet.

Vantaalla on satanu kolme päivää putkeen lunta. Viime vuonna näihin aikoihin oltiin tyttöporukalla Kymijoella ilman mitään merkkejä talvesta. Marraskuun lopulla oltiin Huhtaloiden kanssa Ahvenanmaalla. Haukienkatkin tuli tehtyä vielä joulukuun puolenvälin tienoilla. Talvikin on ihan okei vuodenaika, mut mun puolesta se olis saanu tulla vähän myöhemmin. Sitä on jotenkin niin tottunu viimeisten vuosien aikana lyhyisiin talviin... :D

Oon huomannu et fiilikset ja yleinen jaksaminen on ottanu skisti takapakkia. Jännää miten joku harrastus voi vaikuttaa niin paljon yleiseen vireystilaan. Ahdistaa kun ei pääse tekee niitä juttuja josta tykkää, eikä se oo ees itsestä kiinni. Onhan tässä toki päässy tänä vuonna tekee paljon siistejä reissuja, mut nyt kun on ollu hetken hiljaisempaa, tuntuu et jotain puuttuu. Kauheet vieroitusoireet.

Mulla on niin ikävä mun vapoja, kahluuhousuja, heittämistä, sitä ku kylmä tuuli piiskaa kasvoja... Alkutalven kalastuksessa on oma fiiliksensä ja siitä mä tykkään. Haukihommat jäi niin kesken, eikä mertsaria oo päässy yrittää vielä kertaakaan. Ens viikolle on ainakin tällä hetkellä luvattu lauhtumista. Ei lumi haittaa, mut pakkanen sais hellittää, niin ei vaparenkaat jäädy tai siimat mee kauheeks kökkeröks. Toivotaan että kautta pääsis vielä jatkamaan edes hetken! Eiköhän ne perinteisetloskakelit vielä jossain välissä tuu.

Pikainen järvipisto

JES! Kalaan vihdoinkin. Tiistai, vapaapäivä, ulkona sataa räntää mut ei anneta sen haitata ku vihdoin olis mahikset lähtee johonkin. Meri on ollu ihan törkeen alhaalla, joten täyty vähän vaihtaa suunnitelmia sen suhteen. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee hauenkalastusta pienellä järvellä tässä aika lähellä. Järvikalastusta tulee harrastettua vaan kesäisin mökillä, muuten hauenkalastus keskittyy merelle.  Pikkunen järvi on vaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kiva et pääs kerranki nopeesti pelipaikoille.

Parin tunnin pisto antoi muutamat puikot. Kalan koolla ei ollut mitään väliä, pääasia oli päästä hetkeks kellumaan. Kiva että järvi antoi ees jotain, ei ollut ennenstään tuttu paikka. Tuntu niin hyvältä päästä pitkästä aikaa kalaan. Toivottavasti olosuhteet merelläkin kohentuis niin että sinnekin raaskis taas lähtee. Ehkä tää kalastus alkaa tästä taas paranee kun lokakuu saadaan pakettiin. Niin mä ainakin kovasti toivoisin!

Vieroitusoireita

Tää lokakuu on ollu omalta kohdalta tosi huonoo aikaa kalastuksen kannalta. Paljon duunia, vähän vapaapäiviä, muita menoja ja huonoja olosuhteita kalastukselle... Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään. Viimeisten  Kymillä vietettyjen päivien jälkeen oon päässy vain kerran merelle. Sekin todella huonolla menestyksellä, josta ei jäänyt kyllä mitään mainitsemisen arvoista käteen. Haukiaika ei oo täällä päin vielä kuumimmillaan, eikä mertsarihommatkaan ihan vielä nappais. Olo on ihan tyhjä kun ei tiedä mitä tekis. Tän vuoden kalareissu kuvien kattelu ei yhtään auta tähän kalastuskuumeeseen. Lämmöllä muistelen kesän ekaa Norjan reissua. Samalla tuskailen Gotlannin kaipuun kanssa ja on ne muistot huonosta kesän Ruotsin reissustakin kultaantunu...

Jos siitä tuntuu olevan ikuisuus, että oon ylipäätään käyny kalassa, niin siitä vasta onkin aikaa kun oon viimeks jonkun kalan saanu. :D Tais olla viimeks heinäkuussa! Viimeisin Norjan reissu ei menny ihan toivotulla tavalla. Eikä operaatio Kymiläinen myöskään menny ihan nappiin. Viime kuukausien kalastus keskitty lähinnä loheen. Nyt olis aika siirtyy muihin lajeihin, mut ärsyttää kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Myös viime syksynä oli samantyyppistä probleemaa, ehkä tää lokakuu ei vaan oo kalastuksellisesti parasta aikaa. Vasta marras/joulukuussa alkoi olla paremmat ajat haukien ja mertsarien suhteen.

Pientä odotusta on siis tulevaan kuuhun. Onneks siihen ei oo edes pitkä aika. Lemppari haukipaikka aukee taas kalastukselle ja mertsariakin pääsee ehkä paremmin tavoittelemaan. Suurin osa joulukuusta menee Thaimaan lämmössä. Tarkotuksena oli jättää kalastuskamat tällä kertaa kotiin, kun edellisellä Thaikku reissulla kalastus ei ollu hyvää. Tänään löysin kuitenkin itseni googlaamassa "Fly fishing Bangkok". Olishan se nyt hauskaa yhdistää taas kalastusta lomamatkaan. Varsinkin kun muuten aika tulee olee kortilla tän loppuvuoden.

Viimeistä kertaa Kymillä

Sieltä se taas tuli... Lokakuu, lohikausi on siis ohi. Syyskuun viimeiset päivät osu viime viikonlopun alle, to ja pe. Juuson kanssa suunnattiin vielä pariksi päiväksi operaatio Kymiläisen pariin. To aamuna kurvattiin Ruhavuolteen rantaan. Autoo oli parkissa aika paljon, joka ei kyllä ollu mikään yllätys. Moni muukin halus päästä vielä viimeisinä päivinä kalaan. Jonkun aikaa joutu venailee, että pääs rinkiin mukaan. Sillä välin kerkeks ihan rauhassa vaihtaa kahluukamat päälle ja kerrata muiden kanssa aamun kuulumiset. Niko oli saanu yhen lohen. Oltiin Juuson kans just sopivasti laiturilla jutustelemassa Nikon kanssa kun äijän perhoon iski toinen. Juuso joutu heti aamusta haavipojaksi! Jusbe sai vähä kuittailuu kesän ekalla Norjan reissulla kun haaviminen ei menny ihan ku Strömsössä, mut tällä kertaa tuli ihan nappisuoritus. Haavipojan rooli ei jääny siihen...

Aika hyvä kauden lopetus Nikolla kun aamun saldo oli kolme kalaa. Myös Jounilla kävi han hyvin. Kolme kalaa kiinni, yksi ylös. Mä en oo ikinä nähny et Ruhalla olis niin paljon tapahtumia... :D Päivän aikana ei kovin montaa laskuu kerenny tekee kun porukkaa oli sen verran paljon. Mua se ei oikeestaan ees haitannu. Muutenki olin lähteny aika rennolla fiiliksellä viimeisiin päiviin. Heittokaan ei oikein lähteny, mut ihan sama. Mukava päivä!

Illalla tuuli yltyi vähän liian kovaks. Taivas meni synkäks ja tuulta oli 14 m/s. Ihan ku olis ollu mertsaria kalastamassa merellä, erona vaan se et vapana on kakskätinen. Aikamoista väkisin runttaamista. Vähän ennen pimeen tuloa kaikki olikin jo pois heitolta, vähän liian kova keli näihin hommiin. Sama kreisituuli jatkui myös seuraavana päivänä. Mä päätin että antaa äijien heittää keskenään, mun kauden lopetukseks riitti edellinen päivä.  Porukkaa oli vielä enemmän kun edellisenä päivänä, joten ihan hyvä veto senkin takia. :D

Tänä vuonna oli tarkotus keskittyy enemmän loheen kun aikaisempina vuosina ja se haave piti. Lohenkalastuspäiviä kertyi mulla tasan 20. Juusolla pari päivää enemmän kun välissä oli kisat. Nyt pitäis pikkuhiljaa keskittää kalastusta merelle ja saa nähdä miten käy yksikätisen kanssa. Käkskätiset vavat on tänä vuonna tullu paljon tutummiksi. Kymiläinen jäi edelleenkin vain haaveeksi, mutta se ei ollutkaan vain tän vuoden missio, vaan ihan sellanen vakkarihaave. Ehkä sekin vielä joskus toteutuu!