Pikareissu Pohjoiseen

Heinäkuun alun pariviikkoisesta reissusta jäi pienoinen jälkipolte... Ei päästy totetuttaa kaikkia juttuja mitä oli alunperin tarkoitus ja muutenkin aika tuntui lyhyeltä. Perus reissupoltteen lisäksi mielessä jyskytti myös lohikuume. Mä yritin varovasti ehdotella Juusolle, et mitä jos tehtäis vielä yks reissu. Olin pienessä mielessäni laskeskellu jo budjettia valmiiks ja tutkaillu olisko se ajallisesti mahdollista. En ihan hirveesti saanu alkuun idealle kannatusta, mut kun Juuso oli ollu muutaman päivän töissä, vaihtui ääni kellossa. Pienillä säädöillä uusi reissu oli mahdollinen. Puoltoista viikkoa kerettiin olla himassa kun taas lähdettiin baanalle. Takaisin Norjaan!

Tällä kertaa suuntana Finnmark. Viimeisin reissu niin pohjoiseen tehtiin kaksi vuotta sitten. Tuntui hassulta palata samalla joelle pienen tauon jälkeen. Pohjoinen Norja oli myös kohteena kolme vuotta sitten, kun tehtiin ekaa kertaa kolmen viikon lappiturnee. Tuntui aika mukavalta palata sinne. Ekalle illalle sattui vielä kiva keli.

Pohjoisen yön valoisuus olis auttanu varmasti jatkamaan vielä pidempäänkin, mut päätettiin lähtee nukkumaan jo ennen puoltayötä. Takana kuitenkin pitkä ajomatka ja huonot unet. Seuraavana aamuna päästiin sitten suht aikaisin takaisin joelle. Hiljaista oli, muutama pomppu nähtiin mut that's it. Oltiin tutkittu saalistilastoja ja ihmetelty kalojen vähyyttä. Monta Finnmarkin jokea on vaivannu myöhäinen kesä ja tulvat. Ajateltiin, että ehkä porukka ei oo viittiny lähteä yrittämään kun olosuhteet on ollu paikoittain aika huonot. Ehkä joki on tyhjillään kalastajista ja siksi tilasto on muihin vuosiin verrattuna huono. Pähkäily osottautu vääräks. Jo edellisena iltana luvanmyynnillä oli hilkulla, että saatiin luvat. Kiintiö meni täyteen, ei arpahommiks kuiteskaa. Porukkaa siis oli.

Kun oltiin ostamassa seuraavia lupia, ei enää saatu... Mietittiin että pidetäänkö välipäivä ja koitetaan keksiä jotain muuta. Äh, justhan me vasta tultiin. Vedettiin villikortti ja otettiin luvat zonelle, jossa ei aikaisemmin oltu kalastettu. Uusille alueille päätettin lähtee kuitenkin vasta seuraanana aamuna. Illalla käytiin fiilistelemässä vuonon rantoja. Jäämeri on vaan niin kaunis. Vesi on niin kirkasta ja rannoilta löytyy kaikkee jännää.

Yleensä ollaan nukuttu Finnmarkin reissuilla autossa. Ekan kerran meillä oli käytössä paku, jossa nukkui mukavasti. Toisella reissulla kävi kämmi, jonka johdosta jouduttiin ekan kerran tekemään Corollasta matkailuauto. Se on välillä ollu ihan toimiva ratkaisu, mutta silloin puhdas vahinko kun puolet teltasta oli jääny kotiin. :D Tällä kertaa teltan kaikki osat oli messissä ja saatiin tehtyä kiinteä leiri koko reissun ajaksi. Parit reissuperhotkin tuli taas sidottua.

Toisen luvan aamuna herättiin aikaisin, pakattiin Trangia ja safkat reppuun ja lähettiin tarpomaan pelipaikoille. Ihan kivaa oli käydä kattomassa uusia paikkoja. Kalastettiin myös yhdenkäden vavoilla. Mukavaa vaihtelua sekin.

Uudet poolit ei tuottanu tulosta, joten myös lupa nro 2 jäi tyhjäksi. Illalla takaisin luvanmyyntiin. Tällä kertaa saatiin laput tutuille paikoille. Hiljaista, niin hiljaista. Samaa ihmetteli muutkin. Alunperin oltiin kaavailtu et heitetään neljä lupaa, mut kolmannen luvan jälkeen päätettiin sanoa heipat joelle. Vikana iltana piiloteltiin rankkasateelta teltassa ja punottiin suunnitelmia vikoille päiville. Aamulla kun sade lakkas, pistetiin leiri kasaan ja jatkettiin matkaa.

Vähän jäi kyllä ihmetyttää miks tää vuosi on ollu tilastollisesti niin huono. Sitä en siis ihmettele et nopeen kolmen luvan pyrähdyksellä heittää tyhjää, vaan ihan yleisesti. Kivaa oli kuitenkin käydä. Siistiä et tällänen nopee extempore reissu oli edes mahdollinen. Mä niin nautin siitä kun pääsee irrottautuu kaikesta ja painuu luontoon. Mua huvittaa tää kommentti, koska parin vuoden takaisessa postauksessa samalta joelta kirjotin jotain ihan päinvastaista. Edelleen voin samaistua Suuria tunteita Norjassa postauksen fiilikseen, mut tällä kertaa meininki oli eri. Kaikilla oli ihan yhtä vaikeeta ja kalan saaminen joesta olis ollu melkein ku lottovoitto. Tuntu et sinne ei oikein noussu uutta kalaa samaan tahtiin kun muina vuosina näihin aikoihin. Jotain ittensä parkkiin vetäneitä kaloja kyllä varmaan oli.

Lyhyt sekoilu Ruotsissa

Kotimatkalla päätettiin käydä kopasemassa vielä joku paikka. Meillä oli myös hyttysvälineet mukana sitä mahdollista Käsivarren oleilua varten, joten kelattiin et jotain tollasta kevyempää vois tehdä nollaukseksi. Ruotsiin oli luvattu ihan kivaa keliäkin, joten mikäs siinä. Mietittiin Arjeplogin hoodeja, mut meillä ei oikein ollu niistä mitään käsitystä. Köröteltiin Arvidsjauriin ja ostettiin luvat Bysken ylöosille. Siellä olis kuulemma ihan hyvin harria ja taimenta.

Ajettiin joen rantaan ja laitettiin teltta pystyyn. Vähän erämeininkiä tähänkin reissuun. Joki ei näyttäny mitenkään kovin houkuttelevalta ja eka ajatus oli et mitäs hittoa me täällä tehdään. Päätettiin nukkuu yön yli ja antaa joelle mahdollisuus. Nukuttiin hyvät yöunet ja lähettiin sitten koluamaan paikkoja. Ihan kivan näköisiäkin paikkoja paikkoja löytyi, mut kalat pientä silppua. Harjuksen kalastus on mun mielestä mukavaa puuhaa, mut nyt vaan enemmän ärsytti. Rannat oli tosi muokattuja ja kivet isoja ja pyöreitä. Kahlaaminen oli tooodella vaikeeta. Ei ehkä osuttu parhaille paikoille, mut tässä vaiheessa ei kyllä ollu ees fiilistä tosissaan ettiä.

Yks päivä jaksettiin kalastaa, mut sit illalla koko touhu alkoi mennä ihan pelleilyks. Huvittuneita päätettiin lopettaa. Ei ollu ehkä paras idea lähtee ronkkimaan mitään tollasta paikkaa, kun on ensiks viettäny reilun viikon lohenkalastuksen parissa. Ihan tyhjä arpa. :D Tässä vaiheessa vähän harmitti, et oltiin lähtetty pois Norjasta. Vielä olis ollu muutama päivä aikaa olla reissussa. Ei siis menny nyt ihan putkeen. Parempi fiilis olis varmaan jääny, jos olis unohtanu kalastuksen kokonaan ja jääny vaan johonkin siistiin paikkaan eräilemaan pariks päiväks. Tai sit paahtanu suoraa tietä himaan. Kai sitä välillä pitää tehdä huonojakin ratkaisuja. Oltiin alkuinnostuksissamme vielä otettu luvat kolmeksi päiväksi, mut ei kyllä mitenkään jaksettu niin kauan siellä viettää. Yks päivä riitti toteamaan että parempi lähtee kotia kohti. Ihan kivaa oli kuitenkin olla pari päivää mettässä ja saada vähän erämeininkiä tähänkin reissuun.

Lohilomalla Norjassa

Kolmas päivä heinäkuuta herätyskello soi aikaisin aamulla. Aamupalat nassukkaan, viimeset tavarat autoon ja tienpäälle. Yks siima unohtui himaan, joten uparit heitettiin jo kehä kolmosella. Lopulta päästiin matkaan vasta vähän kasin jälkeen. Muutamilla pysähdyksillä köröteltiin Norjaan. Oltiin perillä joskus kahden jälkeen yöllä paikallista aikaa. Pitkän ajon jälkeen on aina vähän tokkurainen olo. Vasta seuraavana aamuna alkoi tulla fiilis, et jesss tästä se taas lähtee! Aamupäivällä käytiin kruisaamassa jokivartta ja kattomassa paikkoja. Etsittiin myös meidän mökki, joka oltiin varattu jo etukäteen. Pientä luksusta verrattuna Corolla-hotelliin!

Kun oltiin asetuttu taloksi, lähettiin kalaan iltapäivästä. Mua oli taas ennen reissua alkanu vähän jännittää. Mulla on erilaisia lohireissuja takana. Pääsääntösesti oon se joka heittää tyhjää, mut on matkaan osunu myös pari onnistumista. Koskaan ei voi tietää mitä käy kun on kalastamassa lohta. Se aina jänskättää. Oon menettäny hermot totaalisesti, draamaillu Juusolle, itkeny osaamattomuutta ja hyppiny riemusta unohtaen kaiken muun. Kun tultiin joelle mieli rauhottu jotenkin, oli hyvä fiilis. Odotuksia ei ollut, mut haaveita tietenkin.

Yllätyksesti eka ilta päättyi mun osalta hyvin. Aikaisemmin päivällä oli havaittavista pientä turhautumista heittojen kanssa. Oltiin valittu vasuripooli. Viime vuonna mä päätin, et opettelen heittää vasurilla. Taas oli pientä hakemista, mut kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujuu. On niin paljon helpompi kalastaa, kun vaihtaa käsien paikkaa eikä mitään ihme säätöä tai rystyheittoa. Turhautuneissa fiiliksissa tokaisin Juusolle, et "en kyllä tuu ikinä saamaan kalaa vasuripoolista." No, toisin kävi... Reissun eka kala, 74cm onnellisuutta. Oli ihan sanoinkuvaamattoman siisti fiilis.

Hyvien yöunien jälkeen jatkettiin taas kalastusta. Mä olin vieläkin ihan lohipöhnässä edellisen illan kalasta. Ajattelin, et ihan sama mitä reissun aikana vielä tapahtuu, onhan mulla jo yks hieno kala. Ennen tätä reissua olin sitonu ruhtinaalliset kolme uutta perhoa. Edellisen illan kala oli tullut yhdellä niistä. Nyt sidoin siiman päähän toisen niistä. Olin tehty pari laskua kun mulla oli kala kiinni. Mitä ihmettä just tapahtu, justhan mä olin saanu yhen? Kala oli vähän isompi kun se eka ja se pääs lopulta irti ihan rantamatalassa... Oli päässy siinä jonkun aikaa venkoilemaan niin et koukku irtos. Harmitti ihan sikana, mut samalla oli hämmentyny fiilis. Niin nopeella välillä kaksi kalaa kiinni.

Päivällä etsittiin uusia pooleja. Illalla tultiin takaisin sinne, missä aamupäivän karkuutus tapahtui. Nyt valitsin viimeisen niistä uusista perhoista. Juuso teki laskun ekana ja mä menin perästä. Juuso tuli laskunsa jälkeen mun veireen seuraamaan ja höpöttelemään. Välillä on mukavaa kun joku on vieressä pitämässä seuraa. Juteltiin et ompas mukavaa kun vettä on niin paljon, et perhot ei jää pahemmin pohjaan. Suunnilleen sillä sekunnilla mun perho kouras kiviä. Naureskeltiin et kuinkas sattukaan. Myös seuraavalla heitolla siima pysähty kun seinään. Nyt se ei ollut kivi...

Nyt kyllä likkaa hemmoteltiin vähän liikaa. En olis koskaan osannu odottaa et reissu lähtis omalta osalta näin ryminällä käytiin. Aamupäivän karkuutus kummitteli mielessä, mut väsytys meni hyvin kun Juusbe oli siinä vieressä alusta lähtien tsemppaamassa. Mä meen helposti paniikkiin ja pelkään et irtoo. Uusi enkka, 95cm! Uujeah. Mua huvitti, kolme uutta perhoa reissuun, kaikissa oli ollu kala kiinni. :D Kaikki vielä ihan randomin värisiä.

Samana iltana myös Juuso sai reissun ekan kalansa. Ihan samanlainen tilanne, nyt mä olin tullu viereen seuraamaan Juuson heittelyä. Mua jännitti kalan haaviiminen. Olin ekaa kertaa haavin kanssa rannalla heilumassa. Hyvin se meni. Myös Juuso ylitti enkkansa ja pääs ensimmäista kertaa metriin. Tarkka mitta oli 101cm. Aika mahti ilta.

Seuraavana aamuna sidottiin perhoja. Tää on mulle ihan normaalia, et himassa perhojen väkertely ei nappaa sitten yhtään, mut reissussa jaksaa taas vähän paneutua. Muutama uusi perho tuli tämänkin matkan aikana tehtyä.

Juuson enkkojen ylitys ei jäänyt siihen tokan illan kalaan. Yhtenä iltana oltiin taas samalla poolilla, jossa oltiin vietetty eka päivä. Juuso aatteli, et nyt on salee vähän parempi pölli kiinni. Niinhan siellä oli, 108cm ja noin 14kg.

Lohilomaa oli samaan aikaan viettämässä myös Teemu ja Api. Myös äijillä oli ollu hyviä onnistumisia. Osuttiin sattumalta just hyvään saumaan moikkaamaan Kirkaa ja Kurkoa joen rantaan. Päästiin jännittämään yhessä kun Api väsytteli hienoa kalaa. Se oli samaa kokoluokkaa kun Juuson uusi enkkakala.

Noin puolessa välissä reissua pidettiin välipäivä. Yritettiin vähän huilata, sidottiin muutamat perhot ja käytiin kattelemassa lähimaisemia. Mulla iski ihan hirvee vaelluskuume. Olis joskus siistiä päästä Norjaan vaeltamaan. Välipäivään sisältyi myös auton fiksaamista. Oli vähän ongelmia pakoputken kanssa. Meijän Cortsu alkoi jo menomatkalla kuulostaa vähän liikaa ralliautolta. Juuso joutu fiksailee pakoputkea useemman kerran reissulla.

Välipäivän jälkeen meillä oli hiljaisempaa. Jossain vaiheessa havahduin, että mähän olin heittäny melkein viikon verran taas tyhjää. Yks titti mulla oli hetken kiinni yks päivä, mut muuten ei nykiny. Sitä ei vaan niin muistanu kun alkureissu oli lähteny niin ryminällä käytiin. Hiljaisuuden rikkoi Juuson ihan freshi 83 senttinen.

Alunperin meijän piti viettää meidän lohimajassa viikko ja sitten lähtee jatkamaan matkaa. Suunnitelmissa oli ajaa Käsivarren kautta Finnmarkiin. Vaihdettiin suunnitelmia jälleen. Niin tuttuu puuhaa meijän reissuilla. Finnmarkissa ei ollu ihan paras tilanne. Kesä myöhässä ja joki tulvassa. Korkeeta vettä ei sinänsä pelätty, mutta se oli myös värjääntyny sellaseks Vantaanjoen väriseksi. Vähän reilun tuhannen kilsan siivu ei houkutellu siinä vaiheessa, kun ei ollu varmuutta onko joki kalastuskunnossa silloin kun me oltais sinne päästy. Päätettiin jäädä meidän pikkuruiseen lohimajaan vielä muutamaksi yöksi. Se tuntui parhaalta ratkaisulta tähän väliin.

Myös näillä hoodeilla olosuhteet alkoi muuttua aika pahasti. Lopulta oltiin ihan pihalla, et mitäköhän sitä tekis. Finnmarkiin ei ollu vieläkään asiaa, eikä se suunnitelma käsivarresta houkuttanut yksinään. Varsinkin kun mä oon näillänäkymin suuntaamassa sinne vielä tänä kesänä. Ihan kamala lohikuume, vaikka meillä oli jo tähän mennessä ollu hyvä reissu takana. Kauheen empimisen jälkeen päätettiin alkaa pikkuhiljaa tekee kotimatkaa... Kahdeksan lupaa oltiin heitetty ja se tuntui ihan hyvältä setiltä. Hienoja kaloja ja hyviä kokemuksia. Tavallaan tuntu että koko homma jäi kesken, mut toisaalta oltiinhan me jo oltu pidempään mitä alkuun suunniteltiin.

Jälleen kerran tämäkin reissu oli edellisiin vuosiin verrattuna ihan erilainen. Ei nukuttu yhtään yötä autossa, eikä tullut niitä surullisen kuuluisia itkupotkuraivareita. Oli siistiä et saatiin Juuson kans molemmat ennätykset rikki. Oli myös hauskaa yhessä pohtia ja analysoida lohenkalastuksen suuria mysteereitä. Miks välillä on niin vaikeeta ja välillä on kunnon tykitystä? Tultiin siihen tulokseen, et tää on ihan järjetön harrastus. Mut samalla paras kaikista.

24h reissu Hartolaan

Perjantaipäivä töissä oli hieman malttamaton. Työvuoro tuntuu matelevan aina hitaammin eteenpäin jos tietää, että sen loputtua tapahtuu jotain kivaa. Kun vuoro illalla loppui, tuli Juuso mua hakemaan. Köröteltiin Hartolaan kauniissa kesäillassa. Juusolla oli ollu aikainen aamuvuoro, joten jäbä yritti ottaa pienet tirsat autossa. Siitä ei tainnu kyllä tulla kauheesti mitään, koska radio Novalta tuli just sopivasti retroperjantai ja mä popittelin ysärijyystöä samalla kun ajoin. Oltiin Hartolassa joskus klo 23 aikaan, käytiin ostaa luvat Tainiolle ja alotettiin kalastus puoliltaöin.

Kalastettiin koko yö. Saatiin olla ihan rauhassa. Taimenet teki siistejä kynttilähyppyjä ja jahtas pikkukaloja koskessa. Kalastus tinseleillä oli hauskaa. Hämärin hetki ei kestäny kovin kauaa. Suomen kesät on kyllä mahtavia kun melkein koko yö on valoisa myös täällä etelämmässäkin. Kömmittiin autoon nukkumaan puol kuuden aikoihin aamulla.

Heräiltiin joskus yhdentoista aikaan kuumasta autosta. Yleensä ollaan nukuttu auton etupenkeillä, mut näköjään kaksi 165 senttistä hobittia mahtuu myös takaluukkuun, kun penkit laittaa nurin. Siellä oli oikeestaan ihan mukavaa nukkua. Lähettiin läheiseen kahvila/ravintolaan aamukahville ja lounaalle. Sen jälkeen jatkettiin taas kalastusta.

Vaikka oli viikonloppu, ei nähty kauheesti muita kalastajia. Me vietettiin tällä kertaa koko aika samassa paikassa, kun ei kerran muita siellä ollut. Juuso väsytteli kaloja omaan tuttuun tapaansa vähän väliä. Mulla ei ollut ihan niin helppoa. Tapahtumia kuitenkin oli. Oli aika jännää kattoo kun taimenet yritti tällätä tinseliin.

Kotiin tultiin aikalailla samaan aikaan mitä oltiin edellisenä päivänä lähdetty. Mukava 24 tunnin irtiotto siis. Ajomatkalla takaisin tuli uusia ideoita parin viikon päästä starttaavalle reissulle. Tää on niin tätä, suunnitelmat tulee vielä muuttumaan varmaan useemman kerran, vaikka lähtöön on enää se pari viikkoa. :D Tässähän tulee kiire.

Reissujen suunnittelua

Hyvää kesän alkua kaikille! Taas se aika vuodesta kun reissujen suunnittelut alkaa lähtee lapasesta. Mielikuvitus laukkaa välillä vähän liian kovaa ja haluis mennä ihan joka paikkaan... Tää kesä tulee olee mulle varmaan vähän erilainen, tai ainakin toivon niin. Reilun parin viikon päästä sanon töissä vakkarisopparille morjens. Kokonaan en sano itseäni irti, mutta pääsen taas pitkästä aikaa siihen tilanteeseen, että saan itse vaikuttaa töiden määrään. Oon kaavaillu olevani kokonaan töistä pois ennen eräopaskoulutuksen alkua, eli noin puolitoista kuukautta. Työ on vieny multa ihan liikaa aikaa ja mieltä reilun vuoden verran. Nyt aijon ottaa menettyä takaisin ja nauttia kunnolla kesästä.

Oon harrastanu pehokalastusta nyt viitisen vuotta. Vuosien varrella oon tullu ehkä vähän valikoivammaksi kalastuskohteiden ja kalojen suhteen. Alkuun piti päästä kokeilee ihan kaikkee. Se oli siistii aikaa ja samalla siinä alkoi muodostuu ne omat lempparit. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin on  ihan sama mitä kalastaa, kun vaan pääsee kalaan mut on tässä ihan selkeesti tullu nirsommaksi. Jos olis mahdollisuus kalastaa lohta ja meritaimenta ympäri vuoden, tekisin varmaan just niin. Kesän suunnitelmista se on siis ainakin varmaan, et lohen perään on lähdettävä.

Viime vuoden Ämmarnäsin reissu jäi senverran mieltä kalvamaan, et joku vastaava pyrähdys olis kiva jossain tehdä. Reissun ajankohta osuu taas heinäkuun alkuun, joten se voi kyllä olla pieni riski. Viime vuonna vettä oli kesä-heinäkuun vaihteessa Pohjois-Ruotsissa ihan liikaa ja hyvin mahdollista, että tänä vuonna ihan sama homma. Taitaa kesä olla myöhässä. Silti kutkuttais käydä joku paikka kokeilemassa. Karttoja on tullu jo tutkittua ja muutamat eri mestat Kiirunan, Arjeplogin ja Gällivaren alueella kiinnostais. Rinkkaakin vois vähän ulkoiluttaa. Sellanen erämaakalastus ei oo mulle tuttua. Vaeltamisesta tykkään, mut ei mulla oo koskaan ollu kalavehkeitä mukana. Se pitäisi vielä päästä testaamaan. Paikat missä mä oon käyny, on ollu helposti autolla saavutettavia.

Loppukesästä on suunnitteilla myös tyttöreissu johonkin pohjoiseen. Kohde on täysin auki vielä, mut eiköhän me jotain keksitä. Myös Kainuun seuduilla olis tarkotus jossain vaiheessa käväistä moikkaamassa Annia. Reissujen suunnittelu on kivaa. Samalla se on myös hieman stressaavaa. Oon tutkaillu Ruotsin ja Norjan maastokarttoja pitkin öitä ja tuskaillut kun moni paikka tuntuu kiinnostavalta. On tää niin siistiä myös. :D Toivottavasti tulee huippu kalastuskesä. Vielä muutama viikko pitäis jaksaa töissä painaa ja sit koittaa hetkeksi vapaus.

Operaatio Kymiläinen

Kymijoen vuosiluvat hankittu, operaatio saa siis tänäkin vuonna jatkoa. Heinäkuusta alkaen pitää taas yrittää murtaa Kymin taikaa. Kävästiin Juuson kanssa tällä viikolla pikavisiitillä Kotkassa. Lupien hankinnat lisäksi käytiin shoppailemassa uusia lippiksiä Kymi Shopilta. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa... Siellä mua odotti jo Perhomessuilta bongattu Howlerin lokkilätsä. Ai että on hiaaaaano. Käytiin me pikaisesti kalassakin. Toukokuun alussa järjestetyn Eskimo Openin jäljiltä joessa on vielä jonkun verran kirrejä. Niitä yritettiin harventaa.

Tuli hyvä fiilis kun pääs taas käymään Kymillä. Vaikka joki ei ihan naapurissa virtaa, on siitä muodostunut toinen kotijoki. Vantaanjoki on mulle se virallinen kotijoki, kun ihan vieressä asun, mutta Kymillä tulee kalastettua useammin. Siitä on tullut kotoisa. Toivottavasti tulee hyvä kausi. Heinäkuuta odotellessa. Syksyllä Kymillä järjestetään taas Lohi SM. Mörrumin reissulla oli puhetta kisoista ja Markus sano, että munkin pitäis joskus osallistua. Ehkä joskus, tuskin ainakaan tänä vuonna. Sen verran otin tapahtumaan jo osaa, että väsäsin seuralle siitä mainoksen. Sen pääsee kattomaan TÄSTÄ. Samasta linkistä löytyy myös osallistumisohjeet, jos kisat kiinnostaa.