Vaikea aamupäivä

Perjantai ja aamupäivän mittainen pisto merelle ennen duunia. Odotukset kerrankin jopa ihan korkeella, vesi on noussut ja keli näytti sopivan tuhnulta. Kun päästiin rantaan, tuuli lopahti ihan täysin mut kelattiin että jos ei vaikka haittais. Vesi oli kirkkaampaa mitä koskaan ollaan täällä lähivesillä nähty. Tai ehkä on joskus aijemminkin ollu, mut tuulisella kelillä se ei korostu niin hyvin. Nyt pääs myös ekaa kertaa tokaisemaan, että olipa muuten kylmää vettä! Varpaat jääty heti ekojen polskujen aikana. Muuten kroppa pysy ihan lämpimänä, kiitos kerroksien, mut varpaille täytyy keksiä jotain tulevia reissuja varten. Jotkut lämmittimet ehkäpä?

Juuso huomas kaislikon reunassa elämää ja meni heittämään niille kohdille. Heti siellä oli joku yritti perhoon, mut ei jääny kunnolla kiinni, eikä ottanu enää uudestaakaan. Sit meni pitkään, että kummallakaan ei ollu nykäsyn nykäsyä. Koko mesta vaikutti tosi hiljaselta, vaikka kerranki oli sellanen fiilis että tänään natsaa.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen päivän kuitenki pelasti tällänen pötkö. Ei mikään jätti, mut ei ihan puikkokaan.

Olin menny kokeilemaan pientä lahdukkaa, jossa edellisellä kerralla oli ihan liian vähän vettä. Nyt kun vesi on noussu, näytti paikka taas paremmalta. Sidoin edellisenä iltana yhden uuden tupsun ja päätin testata sitä. Päivän eka tärppi jee! Olin jo kerenny heittää uuden heiton kun katoin että jotain lipuu hiljalleen mua päin. Tällein kirkkaalla vedellä on niin spookyy kun kalat oikeesti näkee. Hauet on vielä jotenkin erityisen kuumottavan näkösiä kun ne liikkuu hiljaa. Uitin perhon ihan sen nassun eteen, mut sit se ei enää kiinnostanukkaan ja kala lähti lipumaan taas eri suuntaan.  Perho vaihtoon ja uutta yritystä. Hetken päästä nappas tinseliin.

Tää jäi nyt päivän ainooksi kalaksi. Vähän ennen lähtöä Juusolla oli vielä pari ohilyöntiä, mutta siinä kaikki. Takas päin polskiessa jäätiin peläylemään lahnaparvia. Niitä oli ihan sikana ja kauheen kokosia. Siinä ne hengaili meijän renkaitten vieressä. Hulluu kelata et hauet popsii sen kokosia kaloja suihinsa...

Siika, siika, siika...

Pitkästä aikaa Vanhankaupunginkoskella. Edellisen kerran oon käyny keväällä. Viime lokakuussa mä vannoin, että en mee sinne enää, ainakaan siikojen perässä, mutta kappas kuinka kävikään. Meillä oli Juuson kans molemmilla vapaapäivä eilen, joten suunnattiin päiväksi VKK:lle. Yleensä ollaan otettu luvat heti aamusta, mut nyt oltiin paikalla vasta päivävuorossa, eli klo 13. Muutama päivä sitten näytti, että päivässä oltais vain me.

Mutta... Miikkahan se siellä! Ja pari muutakin. No ei siinä mitään, äijät ja muija riviin ja ongelle. Pari edellistä vuotta on ollu siikojen osalta vähän hiljaisempia. Ne ei oo jostain syystä meinannu tulla suvannosta koskelle. Edellisinä vuosina vielä näihin aikoihin kosken alaosassa on ollu taimenia, olisko syy siinä? Nyt asia oli kuitenkin ihan toisin, taimenet painellu jo ylös ja siikoja riitti. Oli aika jännää seurata niiden käyttäytymistä. Aika vaikee niitä oli saada. Siis suusta... Miikka sai pari ja Juuso yhden. Jätkät sai myös yhet yllärivimpat.

Kalastusaika jäi nyt hieman lyhyeksi, kun tuli pimeetä. Otsalamput oli jääny autoon, mulla siimat ihan solmussa ja pieni ärsytyskin (vitutus) alkoi siinä tulemaan kun lopulta perhotkin oli pohjassa, enkä nähny enää vaihtaa uusia. :D Perus VKK ja taas olin vannomassa et ei ikinä enää... Perus Pieta. Vaikka hermo vähän meni, oli ihan kivaa taas tehdä jotain muutakin kun kelluu kaislikossa. Myös viime viikonlopun Kymin reissu oli mukavaa vaihtelua. Huomenna jatketaan taas kellunnalla, jos kaikki menee kun suunniteltu.

Lohikurssilla Kymillä

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa liikenteessä tyttöporukalla. Kevään Perhomessuilla tuli puhuttuu paljon lohenkalastuksesta. Kymi Fishing halus järkkää meidän messuporukalle lohenkalastuskurssin Kymijoella. Tarjous otettiin tietenkin hyvillä mielin vastaan. Mulle Kymi ja lohihommat on vähän tutumpia, mut muut ei ollu koskaan kokeillut. Veera on testannut heittoa kakskätisellä pari kertaa, mut Hanna ja Noora ei ollu ees koskenu koko kapistukseen. Noora ei valitettavasti päässytkään mukaan, mutta me muut lähettiin kohti Kotkaa lauantaiaamusta. Henkilökunnan kanssa oli tärskyt ysiltä Kymi Fishing Shopissa.

Päivän oppaiksi lähti Niko ja Tuomo. Siirryttiin ensiks Ruhavuolteelle, jossa pidettiin tukikohtaa. Juotiin ekaks nokipannukahvit, laitettiin kamat kuosiin ja sitten alotettiin harjoittelu. Koska oltiin näin pienellä porukalla liikenteessä, Veera ja Hanna sai ihan henkilökohtaista opetusta, johon molemmat oli oikein tyytyväisiä. Mä nyt jäin oman onneni nojaan, mutta olihan paikka tuttu eikä heittäminenkään oo ihan uus juttu. Oli hauska seurata miten molemmat naikkoset alkoi oppia kokoajan lisää Nikon ja Tuomon ohjeistuksilla.

Hanna ja Veera ja lähti Tuomon mukana tutustumaan Siikakoskeen. Sekin on ihan hieno paikka, mut mä tykkään kalastaa enemmän Ruhalla, joten me jäätiin Nikon kanssa vielä sinne. Myös meidän oli tarkotus mennä Siikikselle perästä, mut ei koskaan päästy sinne asti. Myös Niko pääs kalaan. Mun suostumuksella, joka oli kuitenkin virhe! Mä olin just päässy oman laskuni loppuun ja lähteny rannasta käymään vähän etäämmällä. Alalaiturilta alkoi kuuluu huutelua, kala kiinni. Perus mun tuuria, ei tässä näin pitäny käydä haha. Niko kuitenkin törkkäs vavan mulle ja mä sain hoitaa homman loppuun. Olihan seki tietty ihan siistii, vaikka paras pala eli se tärppi meni toiseen osoitteeseen. En oo koskaan päässy pitelee, tai ees nähny niin isoo lohta. Just hetki sitten kutenu ja 96cm. Oli muuten aika siisti! Mä kerkesin tekee vielä tän jälkeen yhden laskun, jonka aikana oli yks kunnon tärppi. Wautsi, se on enemmän kun koskaan tällä joella... :D Jos niitä saakelin yllärikirrejä ei lasketa.

Tuomo, Hanna ja Veera tuli iltapäivästä takas Siikikseltä. Pidettiin lyhyt ruoka/kahvitauko Ruhan laavulla. Nää marraskuiset päivät alkaa olla jo niin lyhyitä, että ei parane kauheesti chillata, jos haluu keretä kaikkee. Loppupäiväksi mentiin Ykköspoolille. Sen mestan näkemistä olin odottanu aika paljon, kun se on yksityistä aluetta, eikä sinne pääse kun vain oppaan kanssa. Oli hieno mesta! Jakauduttiin kahteen eri paikkaan, Veera ja Hanna yhdessä ja mä erkanin muualle. Taas oli yks tälli, mut ei niin voimakas kun edellinen. Kun ilta alkoi hämärtyä, halusin vielä hetkeks Ruhalle. Ennen viittä tuli jo pimeetä ja pakko lopettaa.

Illalla mentiin likkain kanssa kaupan kautta Santalahdesta vuokratulle möksellä, jossa käytiin läpi päivän fiiliksiä ja muita kalajuttuja glögikupposten kanssa. Oltiin kaikki tyytyväisiä päivään. Kiitokset siitä meidän opastajille Nikolle ja Tuomolle, sekä loppuvaiheessa messiin liittyneelle Tonille.  Kiitos myös tottakai Veeralle ja Hanna mukavasta reissusta. Ehkä taas joskus kalastetaan lohta yhdessä.

Kiva oli taas päästä Kymille. Siellä tulee aina sellanen kotoinen olo, vaikka se ei ihan lähijoki ookkaan. Nää on taas näitä hetkiä kun oon valmis vannomaan, että ens vuonna kalastan vain ja ainoastaan lohta... Ens vuodelle on toki myös muita suunnitelmia jonkun verran, mutta pakko yrittää keskittyä paremmin lohihommiin. Onneks en oo yksin tän asian kanssa, vaan myös Juusolla on aina samat fiilikset. Ensi kausi, tule pian...

Taas haukijuttuja

Viime viikolla kehuskelin tän blogin facebook sivulla, että jeejee huomenna mennään kalaan. Ei taas menny ihan kun Strömsössä meidän aikeet. Oltiin menossa VKK:lle siikoja narraamaan ennen töitä ja oltiin jo innoissamme heti aamusta ostamassa lupia Meri-infosta. Tais muutaman päivän lomailu Prahassa tehdä hallaa pääkopalle, kun sehän oli tietenki virppapäivä. Eipä siinä mikään sit auttanu, jäätiin Meri-infoon hengaamaan ja tekee ostoksia Rajalasta. Nyt on uutta kalustoa! Käytiin myös kattomassa kutevia kaloja.

Koko viikonloppu meni duunissa, joten kalaan ei kerenny. Eilen maanantai oli kokonaan vapaata ja se pyhitettiin kalastukselle. Päätettiin taas lähteä katsomaan uusia paikkoja, jota oltiin aikaisemmin tutkittu kartasta. Kelikin näytti taas alkuun lupaavalta, mutta kun päästiin pelipaikoille, pilvilautat alkoi harventua.

Vesi on vieläkin aika matalalla, joka hieman hankaloitti hyvin paikkojen löytämistä. Osassa mestoista oli siis niin matalaa, että räpylöillä pystyi potkimaan vauhtia pohjasta. Lähettiin molemmat eri suuntiin tutkimaan aluetta. Mä löysin hyvänoloisen paikan, jossa tulikin kaksi tosi hyvää tälliä ja perään muljahdukset, mut yhtäkään kalaa en saanu tarttumaan kunnolla... Juusokin tuli lopulta samoille paikolle ja sai päivän parhaimman.

Iltapäivällä aurinko meni pilveen ja keli oli aika siisti. Käytiin autolla syömässä eväät ja päätettiin jatkaa matkaa, kun meiningit oli ihan hiljentyny. Mua alkoi jo mietityttää, että jäänkö ihan nollille tällä kertaa. Tultiin vanhoille tutuille mestoille. Lähdin heti vähän etäämmälle Juusosta tsekkaamaan tutut ottipaikat. Tulihan se kala sieltä, vielä ekalla heitolla. Koko ei päätä huimannut, mutta kiva oli saada edes yksi.

Ilta pimeni tosi nopeella vauhdilla. Ei keretty olla viimeisessä paikassa kun ehkä tunti. Takaisin piti polskutella pimeässä. Päivän pituus lyhenee hirveellä vauhdilla. Päivän saldoksi jäi yksi isompi ja neljä piemempää, mut ei ihan minipuikkoja kuitenkaan. Vähän hankalaa, mutta jotain kuitenkin.  Itse sain niistä vain yhden.  Tulevalle viikonlopulle on vähän erilaista settiä luvassa, mutta sitten taas jatketaan vielä ehkä haukihommilla. Mua kaihertaa kun en oo vielä päässyt rikkomaan ennätystä. Mertsariakaan ei olla vielä kertaakaan käytä tänä syksynä kokeilemassa. Sillekkin täytyisi ottaa aikaa. Toivottavasti talvi ei iske ihan puuntakaa.

Uusia haukipaikkoja

Kalassa! Pitkästä aikaa, jee! Edellisestä kerrasta olikin vierähtäny jo vähän reilu kaks viikkoa. Viimeisin "duunikomennus" vei kaikki mahkut ehtiä mihinkään, joten kyllä kelpas taas pienen tauon jälkeen lähtee matkaan. Lauantai aamuna herättiin aikaisin, pakattiin jäinen Corolla kelluntarenkailla sekä muilla haukikamoilla ja lähettiin tutkimaan uusia paikkoja. Oltiin aikaisemmin viikolla jo tutkittu karttaa ja löydetty muutama ihan potentiaalisen näköinen mesta. Vähän jännittettiin, että osuiko meidän veikkailut oikeaan. Samalla jännitti myös sään vaikutus. Miks aina meidän tuurilla säätiedotus näyttää alkuun ihan lupaavalta, mut kun pääsee paikalle, aurinko alkaa porottaa kirkkaalta taivaalta. Nyt oli myös ihan tyyntä.

Vesi on törkeen alhaalla. Sitä tuntuu moni valittelevan tällä hetkellä vähän siellä täällä. Muuten paikka näytti kyllä ihan lupaavalta. Koluttavaa aluetta oli mukavan paljon. Aika nopeesti saatiin molemmille ekat kalat. Molemmat ihan puikkoja vain, Juusolla aavistuksen isompi. Samaa puikulameininkiä jatkui koko aamupäivän. Mä en saanu yhtään enää tarttumaan kiinni ja meininki alkoi pikkuhiljaa turhauttaa. Ei se, että kalat ei jääny kiinni, vaan lähinnä niiden koko. Kun lähtee kalastaa haukee toivois kuitenki saavansa edes vähän isompaa.

Iltapäivän lähestyessa alettiin pikkuhiljaa polskia takas kohti autoa, ei vieläkään mitään mainittavaa. Mulla alkoi turhautumistatti kasvaa kunnolla otsaan ja tokaisinkin jo Juusolle koko homman olevan aika perseestä. Silloin nasahti vähän parempi kala. Kannattaa näköjään vähän unohta niin rupee tapahtuu. Kala pääs mitattavaks asti ja vähän jo toivoin enkkojen rikkomista, mut ihan siihen ei päästy. Tuttu ja turvallinen ysikymppinen. (Niinku mäkin, hekoheko...) Tosin edellinen 90cm tuli lammesta, joten olihan tää kuitenki enkkakala mereltä. Oon siis ihan tyytyväinen. Vähän pisti nolottaa ne parit angstikommentit, mut ei oo eka kerta kun käy just näin haha. :D

Iltapäivällä pidettiin taukoa, lämmiteltiin varpaita ja grillailtiin skärbää. Tässä välissä se auringonpaiste ei haitannu yhtään. Loppupäiväksi haluttiin joku uusi paikka, mut enää ei löydetty oikeestaan mitään kivaa. Yhdessä paikassa käytiin kellumassa, mutta heitettiin ihan tyhjää. Illalla ajettiin takaisin kotiin.

Veikkailtiin että paikka jossa ekaks oltiin, olis vähän paremmissa olosuhteissa ollu oikein hyvä. Yllättävän hyvin meni lopulta nytkin, vaikka universumi onkin meidän kalastusreissuja vastaan vissiin. Täytyy yrittää vielä päästä kokeilemaan samat mestat sit kun vesi taas jossain välissä nousee ja toivoo että olis muutenkin paremmat kelit.

Myös sunnuntaina lähettiin kalaan. Tällä kertaa ihan lähivesille. Aamulla herätessä oltiin ihan fiiliksissä kun katottiin ulos ikkunasta. Jes, pitkästä aikaa kunnolla pilviä ja sopivan nahkean kostea keli. Kun päästiin autoon, mitä tapahtuikaan? Kauas pilvet karkaavat ja sitä rataa... Ei aina voi säätä ja olosuhteita syyttää, mut hei haloo. MP reissu, joka ärsyttämään molempia. Onneks sentään edellinen päivä oli ollu yllättävän jees. Jos vaikka seuraavalla kerralla taas vähän parempi tuuri! Syksy, ala jo kunnolla pliis.

Haukistartti

Kalastusmeiningit sai jatkoa Kotkan reissun jälkeen, kun heti seuraavana päivänä Veera Tampereelta tuli pääkaupunkiseudulle käymään. Oltiin sovittu että viedään Veera ensimmäistä kertaa merelle kalastamaan haukea. Haalittiin sopivat kamat lainaan ja lähettiin kellumaan. Tavoitteena oli saada Veeralle ensimmäinen perhohauki. Sieltähän se sitten tuli aika nopeesti. Onnittelut ekasta kalasta!

Ollaan Juuson kanssa hypetetty pitkään että päästään starttaamaan kausi kunnolla ja odotettu sopivia kelejä. Muutama viikko sitten käytiin jo pikaisesti kokeilemassa, mutta sen reissun saldoksi jäi vain yksi pieni puikula ja useempi karkuutus. Se loi kuitenkin jo toivoa tulevaan kauteen, kelikin oli silloin hyvä, sellainen sopivan tuhnu. Nyt kun Veera saapui meidän luokse, keli näytti vielä alkuun jokseenkin ookoolta, mutta päivää pidemmälle mentäessä pilvet kaikkos ja tilalle tuli kirkaalta taivaalta porottava arska. Ei ihan optimaalisin vaihtis, mut ei se onneks kauheesti haitannu.  Tapahtumia oli silti yllättävän paljon. Yhteissaldoksi tuli viisi kalaa. Kaikki aika pieniä, mutta olipahan jotain ja kausi voidaan julistaa startanneeksi.

Vuosi sitten mä kokeilin hauen perhokalastusta ekaa kertaa. Mua vähän huvittaa, kun kerta oli ensimmäinen myös Juusolle ja jäbää sai oikeesti maanitella kokeilemaan... Nyt Juuso on kuitenkin ihan yhtä innoissaan kun mä haha. Takinkääntäjä! Nyt alkaa uusien haukipaikkojen metsästys. Käytiin loppukesästä jo tutkimassa paikkoja, mutta vähän huonolla menestyksellä. Tai siis potentiaalisia kohteita kyllä löytyi karttojen ja ympäriinsä ajamisen avulla, mutta itse paikoille pääseminen tuotti haastetta. Mihin jättää auto, mistä pääsee renkaan kanssa veteen ja sitä rataa... Täytyy taas jatkaa etsintöjä. Ehkä yrittäminen vielä joskus palkitaan.

Jokikalastuskausi päätökseen

Eipä hirveen pitkää aikaa tarvinnu kotona viettää kun tiistaina oltiin taas autossa matkalla Kotkaan. Kello oli soimassa joskus puoli viiden tienoilla aamulla, viiden jälkeen oltiin hakemassa Miikkaa kyytiin. Oltiin perillä Ruhavuolteella just sopivasti kun aurinko oli vielä nousemassa. Tää oli sikäli poikkeuksellinen aamu meille, kun yleensä Kymin reissuilla ollaan tultu paikalle jo edellisenä päivänä tai iltana ja herätty uuteen päivään kankeina autosta. Vaikka Corolla onkin ihan nukkumiskelpoinen monitoimiauto, ei sinne nyt kuitenkaan kolmea tyyppiä mahdu nukkumaan. Kun tultiin rantaan ei paikalla näkyny vielä kauheesti muita, mutta kun laitettiin kuosiin, alkoi parkkis pikkuhiljaa täyttyä. Eipä ihme, kun oli toisiksi viimeinen päivä ennen rauhoitusta.

Matkalla oltiin puhuttu, että tänään joku meistä niin saa kalan. Joooh, aika epätodennäköistä mut kai sitä vähän saa aina haaveilla. Mä olin menossa ekan laskun puolvälissä kun TADAAA, kiinni on. Tärppi oli voimakas, kala veti mukavasti siimaa ja teki syöksyjä... Jo hetken aikaa maalailin päässäni haavekuvia itsestäni voittajafiiliksissä poseeraamassa Kymijokelaisen kanssa. Muutkin oli kokootunu rantaan kattomaan meininkiä. Vasta kun kalaa otettin haaviin, osottautui se parin kilon kirreksi... Eikääää! Jo toinen kerta. Edellisellä kerralla sentään tajusin heti mikä kala sieltä on tulossa, mutta tässä oli sen verran meinikiä, että olis voinu olla muutakin. Voevoe....

Päivällä pidettiin pieni tauko kalastamisesta ja jatkettiin taas iltapäivästä. Illaksi keli tyyntyi ja auringonlasku oli jälleen kerran siistiä katteltavaa. Mua vähän huvittaa nää meidän raportit Kymiltä, kun kaikki on aina ihan samanlaisia kuvia myöten. Minkäs sille mahtaa kun paikka on kuvauksellinen. Nää hoodit on kyllä ehdottomasti mun lempparipaikkoja Eteläisestä Suomesta. Tänne on aina kiva tulla. Kohdekala jäi tälläkin kertaa kaikilta saamatta. Se tietää lisää haaveita ensi kauteen. Jokikalastuskausi on nyt finito ja aika siirtyä muihin hommiin. Onneks asutaan lähellä merta ja kalastuskausi jatkuu vielä pitkään. Ainakin toivottavasti.