Ennen alueelle siirtymistä käytiin vielä Ivalossa burgereillä. UKK:n lupa-alue on iso. Muutamia vuosia sitten kun oltiin siellä vaeltamassa, Juuso kalasti pikkujokia mut nyt haluttiin kokeilla jotain isompaa ja päädyttiin Luttojoelle. Otettiin luvat alkamaan vasta seuraavana aamuna. Illan keli oli über kostee, eikä oltais saatu kamoja mihinkään kuivumaan kun nukuttiin taas autossa. Vietettiin sateista iltaa läheiselle laavulla.
Joskus yön tunteina mä heräsin tosi pahaan oloon, jonka jälkeen muutama tunti meni laattailessa. Oli tosi heikko happi ja mietin että jes, tässäkö tää reissu nyt oli. Sain kuitenkin vielä nukuttuu vähän ja aamulla olo oli jo parempi. Heikko, mutta pääsin kuitenkin kalaan. Vähän piti ottaa iisisti välillä. Lutto oli meille kummallekkin ihan uusi paikka. Mä oon ollu UKK:lla vaeltamassa neljä kertaa, mut nää hoodit on jääny näkemättä. Ei siis tiedetty yhtään minne mennä. Tutkittiin karttaa ja silmäiltiin paikkoja, jos näytti kivalta jäätiin siihen.
Vähän hiljaiselta vaikutti alkuun. Törmättiin yhteen pariskuntaan, joka oli käyny näillä paikoilla useemman kerran ja nekin valitteli kun on hiljaisempaa kun yleensä. Varsinkin isompien kalojen osalta. Iltapäivällä löydettiin yks mukavan näköinen spotti, josta oli paljon taimenia. Pieniä, mut kiva oli jotain saada kun mä ainakin olin ihan varma että en saa mitään. Kumpikin oltiin ihan ihmeissämme näiden pienten taimenten vauhdeista.
Löydettiin pari muutakin vähän samantyyppistä paikkaa. Sellasia pienehköjä, mut ihan reippaasti kuohuvia koskiosuuksia. Pari pinturipaikkaakin käytiin testaamassa, mut niistä ei löytyny mitään. Mietittiin kokonaan toiselle joelle siirtymistä, mut lopulta skipattiin se suunnitelma. Lirkkiminen alkoi kyllästyttää ja muuten alkoi olla jo aikamoinen väsy. Kroppa ihan puhki kipeilystä ja oltiinhan me jo kalastettu reilu pari viikkoa. Tehtiin iltaruoka joenrannassa ja sitten lähdettiin ettimään sopivaa yöpymispaikkaa, josta pääsi kätevästi jatkamaan seuraavana päivänä matkaa. Nyt oli oikeesti ekaa kertaa sellanen fiilis, että ei enää jaksa kalastaa. Siihen oli siis kiva lopettaa hyvillä mielin kaikkensa antaneena, vaikka lupaa olis ollu jäljellä aamuun.
Laitettiin auto tutun sivutien varteen Kakslauttasessa ja vetästiin vielä viimeiset reilut yöunet ennen Etelää. Lähtöpäivänä käytiin viereisellä Caravan alueella pesulla ja turisemassa ummet ja lammet paikan pyörittäjien kanssa aamukahvin kylkiäisenä. Joskus reilusti puolen päivän jälkeen alkoi pidempi ajomatka. Oltiin aluks kelailtu että jäätäis Ouluun vielä yöksi ja siitä sitten seuraavana päivänä himaan. Kello ei ollu kun vähän vaille kasi kun oltiin Oulun korkeuksilla, joten päätettiin jatkaa sen mitä jaksetaan. Pikkubreikki piti kuitenkin tehdä. Lapin reissuun kuuluu pysähdys Pannukakkutalossa... Mahat täynnä ylihyvää pannaria jatkettiin vielä jonnekkin Jyväskylän tienoille. Sieltä ei olis enää ollu kun jokunen sata kilsaa himaan, mut parempi oli ottaa varman päälle ja nukkua vähän. Seuraavana päivänä eli to 30.7 oltiin takas tukikohdassa Vantaalla.
Muutama päivä olis ollu vielä aikaa pyöriä, mut oli ihan hyvä veto tulla takas kaupunkiin ennen duunien alkua. Kerkes vähän palautua. Vaikka fiilis olikin se, että nyt on kalastettu ihan tarpeeks, samalla oli myös haikeeta lähtee pohjoisesta. Niinku aina. Hyvä reissu kokonaisuudessaan, jopa ehkä parempi kun viime vuonna. Aika nopeesti se kalastusfiiliskin palautu. Nyt ollaan oltu reilu viikko kalastamatta ja kyllä alkaa tuntua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti